Jokin aika sitten eräässä facebook-ryhmässä tiedusteltiin, miksi vasemmisto kannattaa intohimoisesti yleisradiota. Pitävätkö he oikeasti kaikesta YLE:n ohjelmasisällöstä? Vastasin tälle kysyjälle, että Yleisradion ei pitäisi olla oikeisto-vasemmisto-kysymys ensinkään.
Yleisellä tasolla toki voidaan sanoa, että politiikan vasemmalla laidalla on enemmän ymmärrystä sille, että asioita tehdään verovaroin isosti, kuten ylen kohdalla verovaroin tehdään sisältöä kaikille. Kun politiikan oikealla laidalla tunnutaan useimmin vaadittavan jokaiselle eurolle omaa henkilökohtaista vastinetta. Yleisradio on juuri tällainen julkinen palvelu, joka rahoitetaan täysin verovaroista ja joka tuottaa paitsi uutissisältöä, mutta myös sivistävää sisältöä ja viihdettäkin kaikille.
Suomessa ei varmasti ole olemassa yhtään ihmistä, jolle aivan kaikki yleisradion ohjelmasisältö aina sopisi. En kyllä usko, että näin on maikkarillakaan. Ylen tehtävä on näyttää sellaistakin sivistävää sisältöä, joka on osoitettu niin pienelle ryhmälle, että mikään kaupallinen kanava ei sellaista vapaarahoitteisesti tuottaisi. Mikäli YLEä ei olisi, olisi tarjolla vain kaupallisia kanavia, jotka mainosrahoitteisella puolella näyttäisivät sisältöä kuten temppareita ja BigBrotheria. Oletan näin, koska kanavat näitä näyttävät ja heille lienee katsojakuntansa. Ylipäätään vapaa- ja mainosrahoitteiset kanavat tuottavat mieluusti ohjelmia, jotka tuovat heille riittävästi katsojia ja joita he voivat tuottaa mahdollisimman kustannustehokkaasti.
Itse näen, että nykyinen systeemi on hyvä. Verorahoitteinen yle ja sen lisäksi on olemassa mainosrahoitteisia kanavia ja kohdennetumpia suoratoistopalveluita. Kaikkein vähävaraisemmat eivät yle-veroa maksa. Me muut maksamme, erillisverona 163 euroa vuodessa, eli 13,58 euroa kuukaudessa. Se on vähemmän kuin NetFlixin kuukausimaksu 4K kuvanlaadulla. YLE tuottaa hyvää ja puolueetonta uutis- ja ajankohtaistoimitusta. Lisäksi meillä on mahdollisuus ostaa kohdennetusti suoratoistopalveluita, joista saa vastinetta euroilleen. Suoratoistopalveluista meille suomalaisillekin on nykyään käytännössä koko maailman suoratoistopalvelut valittavissa.
Joskus YLE saattaa uutisoida ja toimittaa poliittisista päättäjistä kriittistäkin sisältöä. Se on sen tehtävä. Myös YLEä saa kritisoida. Se on julkinen palvelu, se tarkoittaa sitä, että se ei ole julkisen arvostelun yläpuolella.
Näen kuitenkin huolestuttavana kehityksenä, että vallassa olevan hallituspuolueen edustajat kohtaavat itseään kohdistuvan kritiikin siten, että he uhkaavat ensimmäiseksi ylen rahoituksen leikkauksilla. Kyllä tällaisella uhkailulla saattaa olla jonkinlainen vaikutus yle:n toimittajaan, jonka leipätyöstä puhutaan. Toimittajatkin ovat ihmisiä. Ihmisiä, joilla on lapsia ja mahdollisesti asuntolainaa.
YLE:llä ei ole mitään salaista agendaa olla sen enempää kulloisenkaan hallituksen kuin minkään puolueen tai aatteen äänitorvi. Tämä on varmistettu jo pelkästään siten, että YLE on koko eduskunnan parlamentaarisessa ohjauksessa, ei kulloisenkin vallassa olevan hallituksen. Ja hyvä niin. Euroopassa on ihan EU:ssakin maita kuten Puola ja Unkari, missä maan pääministeri Victor Orban ovat ottaneet kansallisen yleiradiomedian hallintaansa ja osaksi omaa poliittista koneistoaan ja sen äänitorveksi.
Suomessa tämän kaltaista toimintaa ei ole yhdenkään hallituksen tai puolueen mahdollista toteuttaa. Asia on varmistettu myöskin siten, että Ylen toiminnasta säädetään Laissa Yleisradio Oy:stä. Laki muun muassa määrittelee ylen hallintoneuvoston ja hallituksen tehtävät sekä Ylen julkisen palvelun tehtävät. YLE:n tehtävä on tuottaa sisältöä kaikille.
Esimerkiksi USA:ssa vastaavaa Yleisradiota ei ole. Ja sen huomaa. Siellä uutistoiminta perustuu poliittisesti jakautuneisiin kahteen leiriin, joiden uutissisältö ei ole puolueetonta. Donald Trumpin äärikannattajat ja vastustajat saavatkin uutissisältönsä nykyään lähinnä sosiaalisesta mediasta, jossa tiedon oikeellisuutta ei varmista kukaan. Sivistävää sisältöä ihmiset eivät saa välttämättä mistään.
Kerron lopuksi tarinan ajoilta, jolloin olin usa:ssa töissä. Silloinen pomoni kutsui minut syömään kotiinsa. Se oli suuri kunnia, sillä siellä kovin helposti pomot eivät kutsu alaisiaan kotiinsa. Silloin oli tietysti mentävä. Perheen vaimo oli tehnyt kanaa, joka oli erittäin hyvää. Pöydässä oli myös perheen kaksi kouluikäistä lasta. Vaimo halusi tietenkin tietää, että mikä on suomalaisille ominta ja erikoista ruokaa, ja mitä Suomessa yleensä syödään. Kerroin, että Suomessa syödään aika monipuolisesti kaikkea. Meillä on paljon merenrantaviivaa ja sisävesiäkin, joten kalaa syödään paljon, mutta myös kasviksia ja lihaa. Ehkä yksi suomalainen erikoisuus voisi olla poronliha, mutta ei sitä varsinaiseksi arkiruuaksi voi sanoa pelkästään sen korkean hinnan vuoksi.
Vaimo kysyi, että ammutaanko Suomessa poroja, siis niin kuin taivaalta alas? Kaksi kouluikäistä lasta tapittivat minua silmät teevadin kokoisina. Olin hyvin hämmentynyt, enkä edes ensin tiennyt, mitä sanoa. Katsoin vaimoa ja mietin, onko hän edes tosissaan. Sitten pomoani, jonka ilme oli sellainen, että hän varmasti tiesi, että porot eivät oikeasti osaa lentää, mutta hän jäi seuraamaan tilannetta mielenkiinnolla, ja miten Mikkolaisen poika aikoo selviytyä tästä tilanteesta ulos. Kerron, että Suomessa syötävät porot eivät osaa lentää lainkaan. Ne laiduntavat hieman kuin lehmät, mutta lapissa metsissä. Joulupukin porot ovat erikoisporoja. Ne saattavat osata lentääkin, mutta eivät suomalaiset niitä ammu, eivätkä syö.
USA:n koulujärjestelmässäkin saattaa olla huomattavasti parantamisen varaa suomalaiseen vastaavaan nähden, mutta kyllä näkisin, että sielläkin kansalliselle sivistävälle yleisradiollekin olisi paikkansa.
