Yksi askel eteen, kaksi taaksepäin

kallemikkolainen.fi

Yksi askel eteen, kaksi taaksepäin

Kokoomus piti juuri puoluevaltuuston kokouksen, jossa Petteri Orpo linjasi tarkemmin puolueen näkemyksiään tulevia vaaleja ajatellen. Petteri Orpon mukaan kokoomus haluaa leikata julkisia menoja miljardilla per vuosi. Miljardi joka vuosi tarkoittaa yhteensä neljän miljardin leikkauksia yhden vaalikauden aikana. Mikäli mukaan lasketaan Orpon ja kokoomuksen aiemmat puheet heidän tarjoamistaan miljardin veronkevennyksistä, ja yhä aiottaisiin tasapainottaa valtion taloutta, puhutaan yhteensä kahdeksan miljardin leikkaustarpeesta.

Voin sanoa ihan suoraan, että sellaisia summia ei löydy valtion budjetista pelkästään julkista hallintoa karsimalla, poliittisten erityisavustajien määrää vähentämällä tai kosteikkoviljelyn tuet lopettamalla, mistä Petteri Orpo puhui aiemmin. Ei, vaikka miten tarkan suurennuslasin kanssa kävisi budjettikirjaa läpi momentti momentilta. Sellaisia summia löytyy ainoastaan karsimalla yhteiskunnan peruspalveluista eli budjetin isoista menokohteista, joita ovat eläkkeet, terveydenhuolto sekä varhaiskasvatus ja koulutus.

Näimme viimeksi vuonna 2015, miten keskusta eteni Juha Sipilän johdolla vaaleihin oikeastaan samalla taktiikalla, olemalla hiljaa tai puhumalla korkeintaan vain yleisellä tasolla talouden kuntoon laittamisesta ilman kertomatta sen tarkempia yksityiskohtia. Vasta vaalien jälkeen silloinen hallitus veti esiin miljardin leikkauslistat, jotka kohdistettiin laajasti eläkeläisiin, sosiaaliturvaan, palveluihin ja koulutukseen. Edes sotaveteraaneja ei säästetty leikkaustarpeilta. Nyt kokoomus on jälleen uusimassa samaa temppua.

Tämän hallituskauden aikana on toteutettu politiikan suunnanmuutos. Jatkuvien leikkausten sijaan on jälleen panostettu koulutukseen, sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä pienituloisten ja eläkeläisten toimeentuloon. Velkaa on kriisien vuoksi toki otettu, mutta niin sitä on otettu kaikkialla muuallakin maailmassa. Tosiasiassa Suomi on kriisien keskellä velkaantunut vähemmän kuin moni muu EU-maa ja velkasuhteemme / bkt on edelleen varsin tukevasti EU:n keskiarvon paremmalla puolella. Työllisyys on tämän hallituskauden aikana saavuttanut historiallisen hyvän tason ja tänä vuonna jopa julkinen velkasuhdekin on kääntynyt laskuun.

Varsinkin koulutuksesta leikkaaminen on nimenomaan Petteri Orpon itsekin käyttämää retoriikkaa, kun hän puhuu leikkaamisesta tulevilta sukupolvilta. Kokoomus oli viimeksi yhdessä keskustan ja perussuomalaisten kanssa hallituksessa, joka leikkasi ennätyksellisesti koulutuksesta varhaiskasvatuksesta aina yliopistoon saakka. Nykyinen hallitus palautti koulutuksen määrärahoja ja puhui koulutuksen kunnianpalautuksesta, mitä se tietysti olikin edellisten ennätyksellisten leikkausten jälkeen. Kuitenkaan nykyinen hallitus ei kyennyt palauttamaan yhdessä vaalikaudessa kaikkea, mitä edellinen leikkasi.

Me tavalliset kansalaiset emme ehkä huomaa tässä suurempaa kehitystä. Jos oikeistohallitus leikkaa ensin kaksi ja vasemmistohallitus palauttaa yhden, jokainen voi omassa mielessään pohtia, mikä on tämän kehityksen suunta pidemmällä aikavälillä. Tämä sama kehitys näyttää tapahtuvan koulutuksen lisäksi lähes kaikessa muuallakin yhteiskunnassamme. Sosiaaliturvassa, yhteiskunnan turvaverkoissa, terveydenhuollossa, vanhuspalveluissa, vammaispalveluissa. Sitten ihmettelemme, miksi koulutuksen pisa-tulokset laskevat, terveyden hoito on kriisissä tai vanhusten hoidon hoitajamitoituksen noudattamiseen ei kaikkialla riitä hoitajia.

Olen monesti kuullut kokoomuksen esittävän, miten vaikeaa vastuullisia leikkauksia on tehdä. No lasten suusta kuului tässäkin totuus, kun kokoomusnuoret viestivät hieman rehellisemmin kertoessaan, että leikkaaminen on hauskaa. Oli leikkaaminen hauskaa tai ei, itse näkisin kuitenkin, että rikkomista vieläkin vaikeampaa saattaa olla rakentaa. Tämä kehitys, jossa oikeisto ensin leikkaa kaksi ja vasemmisto palauttaa yhden olisi mielestäni ainakin syytä meidän kaikkien edes panna merkille ja ihan oikeasti tykönämme pohtia, onko tämä aivan varmasti se asioiden kehitys, mitä me haluamme?

Olen viime aikoina pohtinut, mitä se vaatisi, että ihmiset huomaisivat tämän kehityksen ja myös muistaisivat sen edes hieman yhtä vaalikautta pidemmälle? Vaatisiko se kokoomuksen ehdottaman superkikyn, jota he lupailivat yhdessä perussuomalaisten kanssa aiemmin tässä paneelissa. Vaatisiko se, että maahan saataisiin kerran sellainen oikeistohallitus, joka toteuttaisi lupaamansa ennen näkemättömät leikkaukset? Sellaiset, että tämä kansa ei ole nähnyt? Kerran oikeasti ei jätettäisi asioita puolitiehen, vaan toteutettaisiin kokoomuksen tahtotila ja poistettaisiin kaikki tuet, aivan jokaiselta vähäosaisten ryhmältä mitä tästä maasta löydettäisiin. Myös siltä omalta erityisryhmältä, jota ehkä itse pidät erityisenä? Kaikki turhat tuet pois, pois vaan ja annettaisiin markkinoiden hoitaa. Silloinhan meille kaikille jäisi pienestä verotuksesta johtuen ainakin väitetysti huomattavasti enemmän rahaa käteen maksaa itse niistä palveluistamme, mitä haluamme käyttää.

Minä olen itse it-insinööri ja uskon, että minä pärjäisin kyllä pienemmällä verotuksella leikkauksista huolimatta muutaman vuoden ihan mukavasti. Minulla ei ole koulua tai päiväkotia käyviä lapsia, minulla ei ole vammaisia lähisukulaisia, ei enää edes elossa olevia vanhempia, joiden hyvinvoinnista esimerkiksi Esperi Caren hellässä huomassa minun tarvitsisi huolta kantaa. Kyllä minä jaksaisin yhden neljä vuotta kuunnella puheenkuunteluilme päällä ihmisten valitusta torilla puolueen teltalla, jos tämä ei ollutkaan kivaa. Sen jälkeen katsottaisiin uudelleen, että jospa pohjoismainen hyvinvointivaltio maistuisikin hieman paremmin.

En minä oikeasti sitä halua. En halua sitä siksi, että tiedän, että korjaaminen ja rakentaminen on huomattavasti hitaampaa, vaikeampaa ja vastuullisempaa, kuin leikkaaminen ja rikkominen. Tämä kierre, jossa pohjoismaisen hyvinvointivaltion kehitys kulkee yhden askeleen eteen ja kaksi taakse olisi saatava loppumaan mahdollisimman pian.

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

kallemikkolainen.fi
Vappusatanen
Kalle Mikkolainen

Voidaan se ottaa poiskin

On varmasti totta, että nyt Sanna Marinin hallituksen toimesta toteutetut indeksikorotukset eivät riitä kompensoimaan kaikkea Ukrainan sodan vuoksi energian hinnasta johtuvaa elinkustannusten äkillistä nousua, mutta on se ainakin minun mielestäni parempi kuin indeksijäädytys.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi
Kalle Mikkolainen

Samassa veneessä

Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että pääomaverotus on työn verotusta hiukan kevyempää ja siten kilpailukykyistä suhteessa verrokkimaihimme. Päinvastoin. Mielestäni kaikilla pitäisi vain olla samat säännöt riippumatta siitä, kuka on sijoittanut, kuinka paljon on sijoittanut tai miten on sijoittanut. Se olisi oikeudenmukaista.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi
Hyvinvointivaltio
Kalle Mikkolainen

Mikä on tärkeää?

Leikkaaminen itsessään ei ole mitään kovinkaan vaativaa. Leikkaaminen on itseasiassa helppoa. Se ei vaadi mitään erityistä osaamista tai viisautta. Kunhan vaan leikkaa. Sen sijaan leikkaaminen siten, että samalla parannetaan palveluita ja saavutetaan talouskasvua, on hyvin vaikeaa.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi