Osallistumiselle on paljon mahdollisuuksia, mutta pelkän vapaaehtoisuuden varassa asioita ei saada niin hyvin käynnistettyä. Kaupunki voisi olla vapaaehtoistyössä mahdollistajana esimerkiksi tarjoamalla apuaan ja ihan konkreettisena asiana tiloja ja esimerkiksi tietotekniikkaa ja sovelluksia.
Olen tehtyn vapaaehtoistyötä kaverikoiratoiminnassa vuosia villakoirani Neron kanssa. Käymme tutuissa vanhainkodeissa tapaamassa vanhuksia, jossa Nero käy viihdyttämässä heitä. Monista vanhuksesta on tullut ystäviä, joiden tapaamista ei voi jättää väliin.
Tästä kaverikoiratoiminnasta tuli mieleeni yksi konkreettinen esimerkki, joka voitaisiin toteuttaa yhdessä Helsingin kaupungin ja vapaaehtoistyön avulla.
Turvakotipalvelut on tarkoitettu kaikille lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille: kaikenikäisille naisille, miehille ja lapsille. Turvakoti on kodinomainen paikka, jossa ihminen saa suojan väkivallalta ja apua väkivallan loppumiseksi. Turvakodissa tarjotaan akuuttiin tilanteeseen ammatillista tukea, neuvontaa ja ohjausta.
Turvakotipaikoista edelleen pulaa, erityisesti syrjäseuduilla, mutta Helsingissäkin – Pääkaupunkiseudulla joudutaan vuosittain käännyttämään ovelta satoja väkivaltaa pakenevia ihmisiä. ”Kamalaa, kun joutuu sanomaan, ettei pysty auttamaan juuri nyt” – Hädässä olevia naisia ovelta käännyttävä turvakodin työntekijä kaipaa tekoja perheväkivaltaa vastaan” https://yle.fi/uutiset/3-10249140. Henkilökunta kykenee ohjaamaan apua tarvitsevia joskus tuttavien luokse, joskuus vapaaehtoisille, mutta aivan liian usein joudutaan tarjoamaan Ei Oota. Eli turvapaikkoja tarvittaisiin ehdottomasti lisää.
Turvakodit eivät useinkaan pysty ottamaan vastaan eivätkä majoittamaan eläimiä. Monelle lähi- ja perheväkivaltaa kokevalle ihmiselle ei ole mahdollista ottaa vastaan turvakotipaikkaa, jos se samalla tarkoittaa sen oman parhaan ystävän jättämästä mahdollisen väkivallan armoille. Tiedän, että Turussa on jo tällainen ohjelma, jossa avuliaat ihmiset ovat valmiita ottamaan kissan tai koiran väliaikaiseen hoitoon, jos varsinainen omistaja tarvitsee apua turvakodista.
Suomessa on paljon iäkkäitä ja hyväkuntoisia ihmisiä, joilla on takanaan pitkä kokemus kissoista ja koirista. Oma koira tai kissa on ehkä vastikään mennyt, mutta vaikka ihmisen oma kunto riittäisi vielä kulkemaan ulkona koiran kanssa, ikää alkaa olla sen verran, että iäkkäämpi ihminen ei enää ole valmis ottamaan omaa eläintä vastuulleen mahdollisesti seuraavaksi 15 vuodeksi.
Yhdistäisin nämä kaksi asiaa. Perustaisimme yhdistyksen, missä iäkkäät (toki muutkin) eläinrakkaat ihmiset voisivat tarjota mahdollisuuksiensa mukaan tilapäismajoitusta ja hoitopaikkaa koirille ja kissoille, jos eläimen varsinainen omistaja joutuu hakemaan turvaa ja apua turvakodista. Iäkkäät hyväkuntoiset ihmiset saisivat kissoista ja koirista seuraa ja väkivaltaa pakoon hakeutuva ihminen saisi aikaa ja rauhaa hoitaa asiansa kuntoon. Kuulostaa minusta kaikille osapuolille win-win tilanteelta.
