Sosiaaliturva on aina ollut Suomessa vastikkeellista. Asia on ollut näin jo kauan ennen kuollutta ja toivottavasti mahdollisimman syvälle kuopattua aktiivimalliakin. Aktiivimallin poisto ei muuttanut tätä asiaa millään tavoin. Sosiaaliturvan vastikkeellisuus tarkoittaa velvollisuutta olla työmarkkinoiden käytettävissä, hakea työtä, osallistua TE-toimiston osoittamiin työllisyystoimiin ja myös ottaa vastaan tarjottu työpaikka. Tämän ainakin ainakin minun mielestäni pitäisi olla kaikille itsestään selvää ja näin asian pitää ollakin.
Edellä mainitusta asioista kieltäytymisestä työttömälle määrätään työttömyysturvaan karenssi, jonka aikana työttömyyspäivärahaa ei yksinkertaisesti tipu mistään. Tähän riittää jo pelkästään se, että työtön ei ilmoittaudu TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Silloin tosin kyseessä ei ole karenssi, vaan työvoimatoimen näkökulmasta sinua ei ole edes olemassa, ainakaan siten, että olisit oikeutettu työttömyyspäivärahaan. Karenssin aikanakin on toki mahdollista vielä hakea Kelan toimeentulotukea, mutta myös tätä viimesijaisinta tukea voidaan alentaa ja alennetaankin 20%, mikäli henkilö kieltäytyy TE-keskuksen osoittamasta työllisyystoimesta tai hänelle tarjotusta työstä. Toistuvasta kieltäytymisestä toimeentulotukea alennetaan 40%. Lisää asiasta voitte lukea tästä linkistä.
Viime päivien keskusteluissa on taas alettu vaatimaan sosiaaliturvan vastikkeellisuutta. Vastikkeellisuuden käsite on vain näissä vaatimuksissa onnistuttu muuttamaan niin, että tukien saamisen tulisi tarkoittaa velvollisuutta tehdä työtä palkatta tukia saadakseen. SDP:n ajamassa sosiaaliturvassa vastikkeellisuus ei sitä tarkoita, vaan edelleen se tarkoittaa velvollisuutta olla työmarkkinoiden käytettävissä, hakea työtä, osallistua TE-toimiston määräämiin toimiin ja ottaa vastaan tarjottu työpaikka.
Työ on työtä ja siitä tulee aina maksaa palkkaa, ilman poikkeuksia. Sosiaaliturva on sosiaaliturvaa. Se ei ole palkkaa, eikä sen sitä tule koskaan ollakaan. Sellaista yhteiskuntaa meistä kukaan ei halua. Tällaisen ajattelun seurauksena samoille työtehtäville luotaisiin kahdet työmarkkinat, joilla toisille maksetaan työstä palkkaa ja toisille ei. Piirteitä tästä on ollut mm. kuntouttavassa työtoiminnassa, jota on vuosien varrella käytetty monissa kunnissa myös väärin. Kuntouttava työtoiminta on yksi kunnan sosiaalitoimen muoto ja oikein käytettynä silläkin on paikkansa, mutta jos terveitä ihmisiä aletaan ohjata palkkatyön sijaan tekemään kuntouttavaa työtoimintaa eli oikeaa työtä sosiaaliturvalla, mennään pahasti metsään. Minulle ainakin tulee tästä mieleeni se vanha vitsi, jossa työntekijä on tekevinään työtä ja pomo on maksavinaan palkkaa. Valitettavasti meillä Suomessa on ihmisiä, joille tämä ei ole vitsiä vaan täyttä totta. Tästä asiasta on puhuttu julkisuudessa hyvin vähän, mutta yksi asian puolestapuhuja on ollut Sakari Timonen, joka on kirjoittanut kuntouttavan työtoiminnan epäkohdista vuosien varrella useita hyviä blogikirjoituksia. Tässä linkissä niistä yksi.
Vastikkeellisuus on sosiaaliturvassa ollut mukana siis aina ja kyllä, se tarkoittaa velvollisuutta ottaa TE-keskuksen tarjoama työpaikka vastaan, mikäli sellainenkin meteoriitti jostain TE-toimistosta oikeasti työttömän päähän joskus putoaisi. Vertaan asiaa meteoriittiin siksi, että se olisi niin harvinainen tapaus, että sitä kannattaisi juhlistaa kierroksella Juttutuvassa ja ihan ilman vastiketta.
Älkää nyt hyvät ihmiset menkö mukaan näihin tarinoihin, että ihmiset suurissa määrin nauttisivat ”suurista ja vastikkeettomista tuista” sen sijaan, että he vain voisivat mennä töihin. Älkää tehkö sitä ainakaan ennen kuin otatte tukien määristä, järjestelmästä ja asioista oikeasti selvää.
On valitettavasti totta, että myös suomalaisessa yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka ovat pudonneet kyydistä, ehkä luovuttaneet, eivätkä enää edes aktiivisesti hae töitä. Monesti hekin kyllä tarvitsisivat työtä, mutta heidän kohdallaan isommassa kuvassa on kyse kuitenkin siitä, että nämä ihmiset tarvitsisivat ensin ihan jotain muuta, lähinnä terveyspalveluiden apua. Eivät työnantajatkaan kaipaa näiltä henkilöiltä vielä tässä vaiheessa työhakemuksia omiin järjestelmiinsä pyörimään. Jokainen varmasti ymmärtää, että silloin kun on jalka poikki, tulee ensin opetella uudelleen kävelemään. Katsellaan sitä juoksemista ja maratonia vasta jäljestäpäin. Vaikka on totta, että he todella elävät yhteiskunnan tuilla, heitä ei kannata sen tähden kadehtia. Jos eläminen tuilla olisi oikeasti niin helppoa ja auvoista, meistä suuri osa tekisimme niin.
Kun taas seuraavaksi nyökyttelet lehtjutuille, että kyllä elämäntapatyöttömiä pitääkin vähän patistaa työhön ja ylisuuria tukia purkaa, kehotan edes pienen hetken miettimään tätä asiaa myös omalta kohdaltasi. Meillä oli vastikään koronakriisi, jossa kymmenet ja sadat tuhannet ihmiset joutuivat työttömiksi tai lomautetuiksi. Silloin alkoi kuulua kansasta soraääniä -miten tämän työttömyyspäivärahan hakeminen on niin vaikeaa? -miksi raha ei ole jo tilillä? -miksi tätä (työttömyyspäivärahaa) tulee näin vähän? Kyllä sitä tulee melko vähän ja pitkäaikaistyöttömälle tämä on arkipäivää.
Olisin toivonut, että jos jotain hyötyä viheliäisestä koronasta olisi ollut, se olisi ollut ainakin se, että ihmiset olisivat heränneet todellisuuteen, että yhteiskunnan turvaverkot ovat kuitenkin ihan hemmetin hyvät olla olemassa, sillä jopa MINÄ, aina omillani toimeen tuleva saatan niitä joskus tarvita. Valitettavasti olen joutunut pettymään. Jos näitä turvaverkkoja ja tukia jatkuvasti rotan lailla nakerretaan, seuraavan kriisin kohdalla saattaa olla edessä tilanne, että niitä ei yksinkertaisesti enää ole ja pudotus ilman alla olevaa verkkoa saattaa tehdä kipeää. Näkemykseni on, että koronakriisissä rotat vetivät vain hieman henkeä, mutta korona ei vienyt niitä minnekään vaan sama rapina ja vikinä on alkanut taas kuulua.
Sitä en osaa sanoa, milloin seuraava kriisi tulee olemaan, mutta siitä olen valmis lyömään vetoa, että sellainen tulee. Onko seuraava kriisi tarttuva tauti, vai vain paha taloudellinen taantuma tai lama, joka työttömyyttä aiheuttaa, en osaa sanoa. Sen osaan kuitenkin sanoa, että kun se tulee, ainakin itse haluaisin, että omalla ja läheisteni kohdalla olisi vielä mahdollisuus esimerkiksi säälliseen työttömyysturvaan.
