Nykypäivänä byrokratiasta on tullut kirosana. Sitä käytetään suorana synonyymina tehottomuudelle. Turhaan, sillä asia ei ole aivan yksinkertaisesti näin. Byrokratia sanana juontaa juurensa ranskan- ja kreikankielen sanoista (ransk. bureau + kreik. kratein), joka sanaparin varsinaisessa merkityksessä tarkoittaa organisaatioita, toimenpiteitä, protokollia ja sääntelyä, toisin sanoen sitä hallintotapaa, miten kulloinkin asioissa toimitaan. Byrokratiassa päätökset perustuvat lakiin ja ohjeisiin, eivät hetken mielijohteeseen ja mielivaltaan. Byrokratian täydellinen vastakohta ei siis ole tehokkuus vaan kaaos ja mielivalta, se mitä lopulta myös korruptioksi kutsutaan. Meidän ehkäpä kannattaisi muistaa se, että monesti sillä byrokratialla on syynsä ja itseasiassa monissa asioissa me tarvitsemme byrokratiaa. Sen sijaan turhaa byrokratiaa me emme tarvitse mihinkään.
Otetaan käytännön esimerkkinä työperäisen maahanmuuton saatavuusharkinta, joka on jo vuosien ajan ollut yksi suomalaisen maahanmuuttokeskustelun kestoaiheista. Se, että Suomessa harkitaan viranomaisten toimesta, kannattaako johonkin ammattiryhmään kuuluvia ihmisiä päästää muuttamaan maahamme täysin vapaasti ei tarkoita sitä, etteikö heitä ollenkaan haluttaisi tai etteikö heitä saisi tulla Suomeen lainkaan, vaan sitä, että asiassa tehdään viranomaisharkintaa. Harkinnan tarkoitus on tarkastella, onko kyseisellä alalla työvoimapulaa, vai löytyisikö sen sijaan alalle työvoimaa ensisijaisesti jo ennestään Suomesta, siitä noin kolmensadantuhannen suomalaisen työttömän reservistä, joita monissa muissa keskusteluissa tulisi patistaa töihin.
Erityisesti Kokoomus on vaatinut työperäisen maahanmuuton saatavuusharkinnasta luopumista, koska se on byrokraattista.
Maahanmuuttokeskustelussa sotketaan tarkoitushakuisesti keskenään humanitäärinen ja työperäinen maahanmuutto. Saatavuusharkinnasta luopuminen ei tarkoittaisi sitä, että me jotenkin näin toimimalla nyt valitsisimme tulijat siten, että tämä korvaisi humanitäärisen maahanmuuton ja ottaisimmekin sen sijaan maahan ainoastaan heidät, jotka tulevat Suomeen töihin. Tätä ei ole missään suoraan sanottu, mutta hieman näin asiaa meille esitetään.
Humanitäärinen maahanmuutto on aivan tyystin eriasia kuin työperäinen maahanmuutto. Niin hyvältä idealta, kun se kuulostaisikin, humanitaarinen maahanmuuton korvaaminen työperäisellä maahanmuutolla ei ole pelkästään Suomen hallituksen tehtävällä päätöksellä mitenkään mahdollista, olipa hallituksen väri sitten mikä hyvänsä. Tai no on, mutta se tarkoittaisi ensin sitä, että turvapaikkoja ei enää myönnettäisi humanitäärisin perustein. Ja se taas edellyttäisi Suomen irtautumista YK:n Geneven vuoden 1951 pakolaissopimuksesta, sekä EU:n turvapaikkadirektiiveistä. Samalla Suomen pitäisi irrottautua myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Niistä ei voi erota ilman, että Suomi eroaisi YK:sta ja EU:sta. Haluaisiko kokoomus tai perussuomalaiset tätä? Tuskinpa, mutta ei mennä nyt siihen sen enempää, vaan palataan työperäiseen maahanmuuttoon ja siihen liittyvään saatavuusharkintaan.
Saatavuusharkinta on väline hallitulle ja halutulle työperäiselle maahanmuutolle. Sen tarkoituksena ei ole estää työperäistä maahanmuuttoa, vaan nimenomaan tukea ja ohjata työvoiman saatavuutta suunnitelmallisesti sinne, missä sitä tarvitaan, ottaen myös huomioon työantajien ja ulkomaalaisten työntekijöiden oikeusturva sekä työmarkkinoilla jo olevan työvoiman mahdollisuuden työllistyä.
Sanotaan, että minkäänlaista byrokratiaa ei asiassa tarvita, sillä yritykset kyllä ihan itse tietävät kaikkein parhaiten millaista työvoimaa he kulloinkin omiin yrityksiinsä tarvitsevat. Saattaa hyvin olla niinkin, mutta jos tänne vapaasti maahan muuttanut ihminen jääkin pian maahantulonsa jälkeen työttömäksi ja hakee maasta turvapaikkaa, en ole nähnyt, että nämä samat yritykset olisivat nostamassa kättään sen merkiksi, että he haluavat ottaa vastuuta näistä maahan tuomistaan ja sittemmin maassamme työttömäksi jääneistä ihmisistä. He jäävät silloin yhteiskunnan vastuulle kotoutettavaksi ja koulutettavaksi aivan sinne samaan nippuun, missä monet humanitäärisin perustein maahan muuttaneet maahanmuuttajat ennestään jo ovat. Siihen yhteiskunnan apu, eli byrokratia kyllä kelpaa. Sinä maksat, sanoisi siihen perussuomalainen.
Euroopan unionissa ja ETA-aluella on jo nyt työvoiman vapaa liikkuvuus. Saatavuusharkinta koskee siis ainoastaan EU:n tai ETA-alueen ulkopuolelta tuleva työntekijä, eli käytännössä Aasiasta ja Afrikasta tulevia duunariammatteja eli suorittavan tason työtä (esimerkiksi siivoojia, kokkeja, autonkuljettajia ja rakennustyöntekijöitä). Asiantuntijoille ja erityisosaajille myönnettävä oleskelulupa ei sisällä lainkaan TE-toimiston tekemää saatavuusharkintaa, vaan heille luvan myöntää suoraan Maahanmuuttovirasto.
Myös Maahanmuuttoviraston ja saatavuusharkinnan ongelmat sekoitetaan tarkoitushakuisesti keskenään. Lainkaan pahin pullonkaula tässä asiassa ei ole TE-toimiston toimesta tehtävä saatavuusharkinta, vaan maahanmuuttoviraston ruuhkat ylipäätään. Siis sen saman viraston, jonka resursseja edellinen Sipilän hallitus, jossa myös kokoomus oli mukana leikkasi. Saatavuusharkinta ei muodosta tälläkään hetkellä estettä edes suorittavan työn ulkomaisen työvoiman nopealle rekrytoinnille aloilla, joilla on tarve työvoiman vahvistamiselle ulkomailta. ELY-keskusten tekemät vuosittaiset tehtävä-, alue- ja alakohtaiset poikkeukset mahdollistavat harkinnan ohittamisen jo nyt. Tällaisia aloja ovat mm. sairaanhoito, rakennusala ja maatalouden kausityö.
Kiista työvoiman saatavuusharkinnasta onkin kiteytetty mediassa usein juuri SDP:n ja kokoomuksen väliseksi. Vaikka molemmat puolueet kannattavat työperäisen maahanmuuton lisäämistä osaratkaisuna väestön ikääntymiseen ja huoltosuhteen ongelmiin, eroavat heidän esittämät toimenpiteet toisistaan juuri tässä, että SDP haluaa säilyttää työperäisen maahanmuuton suunnitelmallisuuden Suomen omissa käsissä. Esimerkiksi Eveliina Heinäluoma (sd) on useasti ottanut kantaa saatavuusharkinnan säilyttämisen puolesta.
Miten asia on muissa puolueissa? Puolueista Perussuomalaiset, SDP ja Vasemmistoliitto kannattavat työvoiman saatavuusharkinnan säilyttämistä kukin hieman eri syistä. Vihreät, Keskusta, RKP, kristillisdemokraatit ja Kokoomus ovat kannattaneet työperäisen maahanmuuton saatavuusharkinnan poistamista. Puolueista Kokoomus on ollut se kaikkein kovaäänisin saatavuusharkinnan luopumista vaativa puolue.
Sivuhuomautuksena hassu paradoksi onkin se, että meille on annettu ymmärtää juuri Perussuomaisten olevan se kaikkein kriittisin puolue, mitä tulee suhtautumisessa maahanmuuttoon. No kenen kanssa perussuomalaiset sitten kaikkein eniten halajavat samaan hallitukseen? No kokoomuksen kanssa tietenkin! Juuri tämä on sitä nykypäivän blokkipolitiikkaa, joka menee ainakin minulta, tavalliselta ihmiseltä välillä yli ymmärryksen, mutta ehkäpä Perussuomalaiset osaavat selittää tämän asian parhain päin omille kannattajilleen.
Ruotsi on ainoa EU-maa, joka ei tällä hetkellä säätele työperäistä maahanmuuttoa saatavuusharkinnalla. Muut EU:n jäsenvaltiot soveltavat joko kansallisia alakohtaisia kiintiöitä tai työvoimapoliittista tarveharkintaa aloilla, joissa työttömyysaste on suuri. EU-maat saavat päättää omasta saatavuusharkinnastaan itse, direktiivit eivät sitä säätele. Ruotsi ei ole saavuttanut toivomiaan tuloksia luopumalla saatavuusharkinnasta. OECD:n tutkimuksen mukaan (1) työtekijöitä on rekrytoitu ulkomailta paljon aloille, joilla on muutoinkin työvoiman ylitarjontaa, eikä työvoimapula-aloille, kuten hallitus toivoi. Myös DELMI:n tutkimusten mukaan (2) työlupia on myönnetty enimmäkseen aloille, joilla ei ole työvoimapulaa. Suurin osa tulijoista on hakenut samalla myös turvapaikkaa. Ruotsin valtion tarkastusvirasto huomautti, että niin maahanmuuttoviraston työehtojen ennakkovalvonnassa kuin työsuojeluviranomaisten jälkivalvonnassa on paljon puutteita. Tämä on aiheuttanut Ruotsissakin keskustelua siitä, tulisiko työvoiman saatavuusharkintaan palata. Onkin hivenen kummallista, että kun meillä on huudettu lähes kaikissa muissa maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä jo vuosia, että olemmeko nyt Ruotsin tiellä? No emme ole, mutta haluammeko nyt juuri tässä asiassa nimenomaan mennä sille Ruotsin tielle, varsinkin kun Ruotsi itsekin on siltä tieltään mahdollisesti pyrkimässä takaisin?
Työikäisen väestön ikääntyminen aiheuttaa jo nyt Suomessa haasteita työvoiman saatavuudelle monilla aloilla. On siis selvää, että tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa jo nyt, mutta yhä enemmän tulevina vuosina. Saatavuusharkintajärjestelmää ei silti tule poistaa, vaan sitä tulee kehittää niin, että se vastaisi paremmin muuttuvan työelämän tarpeisiin. Käsittelyaikoja pitää kyetä lyhentämään. Kuten jo alussa sanoin, me tarvitsemme byrokratiaa, mutta turhaa byrokratiaa me emme tarvitse mihinkään. Hyvällä hallintotavalla rekrytointiprosessit ovat tuloksellisempia, ottavat huomioon reilun työelämän pelisäännöt ja se on lopulta ihan kaikkien, ei tietysti vähiten tänne muuttavien ulkomaalaisten työntekijöiden, mutta lopulta myös suomalaisten työnantajien etu. Suomessa ei ole sijaa kaksille työmarkkinoille. Ilman ulkomaisen työvoiman valvontaa ja työmarkkinoiden pelisääntöjä on täysin mahdotonta puuttua ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöön. Valvonta ja pelisäännöt ovat byrokratiaa, eli sitä hyvää hallintotapaa.
Lähteet:
[1] OECD 2011. Recruiting Immigrant Workers: Sweden. OECD Publishing.
[2] Arbetskraft från hela världen. Hur blev det med 2008 års reform? Delmi 2015:19.
[3] Kymmenen faktaa ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta | SAK
https://www.sak.fi/ajankohtaista/uutiset/kymmenen-faktaa-ulkomaisen-tyovoiman-saatavuusharkinnasta
