Turvallinen Helsinki

Keppihevosen valinta

Turvallinen Helsinki

HS uutisoi eilen nuorisorikollisuudesta Helsingissä. Noin sadan nuoren joukko on aiheuttanut häiriötä ja väkivaltaisia rikoksia Helsingin keskustassa. Uutisointia on sittemmin korjailtu eri medioissa useaan otteeseen. Liikkeellä ei ole ollut yhtä 100-150 nuoren joukkoa tai ryhmää, vaan useita eri nuorisoporukoita, joissa on mukana paitsi kantasuomalaisia, myös paljon maahanmuuttajataustaisia nuoria. Erilaisia tapauksia on ollut useita ja Ikävimpänä niistä varmasti Vallilassa tapahtunut kuolemaan johtanut puukotus.

Emme ole millään Ruotsin tiellä

Me olemme Suomen tiellä. Helsinki on yleisesti ottaen varsin turvallinen ja rauhallinen kaupunki. Asun itse Itä-Helsingissä, joka on tilastojen valossa kaikkein ylivoimaisesti maahanmuuttajavoittoisin alue Suomessa. Tällä ei tarvitse pimeällä varoa kadulla kulkiessaan. Täällä eivät autot pala, eikä täällä ole alueita jonne poliisikaan ei uskaltaisi jalallaan astua. Tosiasiassa sellaisia alueita ei ole olemassa Ruotsissakaan, vaikka Ruotsissa alueellinen jengirikollisuus onkin paikoin moninkertaisesti pahempi ongelma, mitä Suomessa tänään. Tarinat Ruotsin alueista, jonne poliisi ei uskaltaisi mennä, ovat tarinoita. Kyllä Ruotsin poliisi uskaltaa, sillä poliisit ovat aika rohkeita ja samoin he ovat myös Ruotsin poliisin kohdalla. Paljon puhuttua ”väestönvaihtoa” taikka ”invaasiotakaan” ei ole Itä-Helsingissä taikka muuallakaan Suomessa näkynyt. Joka aamu olen kyllä katsonut ikkunasta. Lupaan kertoa heti, jos tilanne muuttuu.

Se, että asiat asetetaan niiden oikeisiin mittasuhteisiinsa ei suinkaan tarkoita sitä, että ongelmia jotenkin hyssyteltäisiin, vähäteltäisiin tai laitettaisiin piiloon maton alle. Ihan jokainen väkivaltatapaus on liikaa. Ja kyllä, ihan jokainen tapaus on oma yksittäistapauksensa. Miksi? Niin se oikeusvaltio toimii. Jokainen rikoksentekijä vastaa lain edessä yksilönä vain ja ainoastaan itse tekemästään rikoksestaan, ei kenenkään muun. Maahanmuuttaja ei ole tässä poikkeus. Hän on vastuussa itse tekemästään rikoksestaan, siinä missä kaikki muutkin, mutta hän ei ole vastuussa yhdenkään toisten maahanmuuttajan tekemistä rikoksista.

Otetaan esimerkki. Vaikka tilastojen mukaan rattijuopumustilastoissamme keski-ikäinen valkoihoinen mies on vuodesta toiseen kirkkaasti yliedustettuna, ei meillä kenellekään ole juolahtanut pieneen mieleenkään ehdottaa asian korjaamiseksi, sitä että kaikilta keski-ikäisiltä valkoihoisilta miehiltä tulisi ottaa ajokortti pois. Helsingissä on tuhansia maahanmuuttajataustaisia nuoria, joilla ei ole mitään tekemistä nyt tehtyjen rikosten kanssa. Kaikista ilmiöstä ja asioista pitää voida puhua ja kirjoittaa, mutta puhujilla pitäisi myös olla vastuu sanomisistaan ja niiden seurauksista.

Missä se kunta viipyy?

Ongelmien kohdatessa vaaditaan usein ihan oikeutetustikin vastuuta ja toimenpiteitä ongelman ratkaisemiseksi. Helsingissä poliisin ja jalkautuvan nuorisotyön työntekijät tuntevat todella hyvin tilanteen ja nuoret. Resursseja voisi olla enemmänkin, mutta joka päivä Helsinki tekee todella arvokasta työtä nuorten tukemiseksi ja turvallisuuden takaamiseksi.

Jotenkin minusta tuntuu, saatan olla väärässä, että aina ongelmien kohdatessa vastuuta, poliisia, nuorisotoimea, sosiaalitoimea ja milloin mitäkin ovat aina aivan ensimmäisenä peräänkuuluttamassa juuri nämä samat huutajat, jotka ovat huutamassa julkisen sektorin olevan liian suuri ja siihen panostamisen olevan tunkkaista sosialismia.

Eilen Jussi Halla-aho totesi iltalehdessä, että ongelman juurisyy on se, että maahanmuuttajat eivät integroidu. Ei vaikka mitä yritettäisiin. On kuulemma yritetty. Tätä samaa jatkoi Riikka Purra tämän aamun maikkarin uutisaamussa. Käsittääkseni juuri tämän asian pitäisi olla se Perussuomalaisten ydinjuttu ja erikoisalaa. Nyt he ovat ainoana puolueena siis sitä mieltä, että he ovat käsi päässä ongelman edessä? Kaikki on tehty ja yritetty, mutta mikään ei auta?

Ei hätää, sillä onneksi meillä on muitakin puolueita, jotka näkevät vielä paljonkin mahdollisuuksia asioiden parantamiseksi. Samassa maikkarin uutisaamussa Eveliina Heinäluoma (sd) kertoi, että kaikki ei ole vielä menetetty ja keinoja on. Tällaisia keinoja ovat mm. järkevä asuntopolitiikka, jolla alueiden eriytyminen ja gettoutuminen estetään, varhaiskasvatukseen panostaminen, koulutukseen panostaminen, nuorisotyöhön panostaminen. palveluiden alueellinen säilyttäminen ja kehittäminen, kodin, koulun, nuorisotyön ja muiden yhteisöjen kuten kirkon yhteistyön parantaminen entisestään. Valitettavasti koska nämä ovat todellisia keinoja, eivätkä taikatemppuja, ne monesti vaativat sitä julkista sektoria. Ja kyllä, osin ne vaativat myös niitä kirottuja veroja.

Puheet, että Suomi lopettaisi humanitäärisen maahanmuuton täysin ja täällä jo olevatkin maahanmuuttajat katoisivat jonnekin kuin Star Trekin teleportista, kunhan vain PerusS pääsisi valtaan, on sellaisia puhuvien omien valtapyrkimystensä ajamaa jargonia. Maailma on tänä päivänä globaali. Maahanmuuttopolitiikan on oltava järkevää, mutta Suomi ei voi eristäytyä ja täysin irtaantua maailmasta tai kansainvälisistä sopimuksista ja alkaa elämään omaa elämäänsä kuin jokin suljettu oma yhteisönsä. Globalisaatio on ihan yhtä totta kuin se, että maapallo on pyöreä, eikä se ole menossa pois puhumalla jargonia.

Vinkiksi. Kysykää siellä vaaliteltoilla:

1) miten humanitäärisen maahanmuuton lopettaminen toteutettaisiin noin käytännössä? Se edellyttäisi ainakin, että Suomi irtautuisi YK:n ja EU:n ihmisoikeus- ja pakolaissopimuksista

2) miten olette ajatelleet sen vaikuttavan Suomen kansainväliseen asemaan ja sitä kautta mahdollisesti Suomen vientiin ja kaikkeen liiketoimintaan?

3) miten jo täällä olevien maahanmuuttajien kanssa toimittaisiin? Minne heidät ajateltiin lähettää ja millä perusteella?

4) kuka heidät ottaisi vastaan tapauksissa, kenen kohdalla lähtömaa ei ota?

5) onko Suomessa syntynyt syntyperäinen suomen kansalainen samassa lähtijöiden joukossa, jos hänen vanhempansa tai ehkä kaikkien isovanhempansa syntymämaa ei ole Suomi?

Share on facebook
Share on twitter

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Työttömyysturva
Kalle Mikkolainen

Ne suuret tuet, jotka laiskistavat

He, jotka ovat joutuneet nyt koronan vuoksi lomautetuksi tai työttömäksi ovat saattaneet saada karvaasti huomata, että ne ”suuret tuet” eivät nyt olleetkaan ihan sama raha, kun palkka. Kyynisesti voin silti todeta, että melko varmasti ei tule menemään kauankaan aikaa kun tulee taas joku seuraava lehtijuttu tai poliittinen avaus, jossa tuota jo entisestäänkin pohjoismaisittain heikointa työttömyysturvaa halutaan taas kerran leikata vaikuttavana työllistymiskeinona, sillä ”ne suuret työttömyyskorvaukset” lisäävät vain teitä laskoja yhteiskunnan elättejä, joita pitääkin vähän patistella.
Ehkäpä ne tuet eivät olekaan niin suuren suuria, kun meidän on vuosikausia annettu ymmärtää?

LUE LISÄÄ »
Kalle soittaa kitaraa
Korona
Kalle Mikkolainen

Laulu on iloni ja työni

Tapahtuma-alalla toimii pääosin ammattiryhmiä, jotka eivät ole millään kuukausipalkalla, eivätkä siten saa nyt mitään lomautetun ansiosidonnaista, vaan leipää ei nyt tule kerta kaikkiaan tällä hetkellä mistään. Edesmenneen Jope Ruonansuun roolihahmon sanoja lainaakseni ”ajatteleppa ite, noin niinku omalle kohalle”.

LUE LISÄÄ »
Helsingin valtuustosalin äänestyslauta.
Kuntavaalit
Kalle Mikkolainen

Kuntavaalit ovat arjen vaalit

Kuntavaalit ovat tosiasiassa todelliset arkivaalit. Vaaleissa valitaan suunta niille palveluille, jotka vaikuttavat eniten ihmisten arkeen. Valituilla valtuutetuilla on valta ja vastuu mm. lähiterveyskeskusten lääkäripalveluihin, nuorisotiloihin, päivähoitopaikkoihin, lähikirjaston määrärahoihin, koulujen ruokahuoltoon, jatkokoulutuspaikkojen määrään, liikuntapaikkojen monipuolisuuteen, vanhuspalveluiden laajuuteen ja moniin muihin jokapäiväisen arkielämän palveluihin, mutta ei maan hallitukseen kokoonpanoon tai Suomen EU-politiikkaan.

LUE LISÄÄ »
Kuva Saavutettavat verkkopalvelut
Kuntavaalit
Kalle Mikkolainen

Miksi verkkopalveluiden saavutettavuus on tärkeää?

Laki velvoittaa saavutettavuusdirektiivin kautta julkisille verkkopalveluille vaatimuksia, jotka sen pitää täyttää. Verkkopalvelujen hyvä saavutettavuus on välttämätöntä joillekin ihmisille, mutta hyödyllistä meille kaikille. Saavutettavuus ei siis ole kuitenkaan ainoastaan lain meille sanelemaa pakkopullaa, vaan se on samalla aina myös hyvää suunnittelua.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi