Tänään maikkarin aamu tv:ssä kerrottiin, että palvelualaa piinaa työvoimapula. Hyvät työnhakijat, joita ohjelmassa timanteiksi kutsuttiin viedään kuulemma käsistä ihan päivässä jonkun toisen työnantajan haaviin, kertoi henkilöstöpalvelut Eilakaislan toimitusjohtaja Erika Ehrnrooth.
Ratkaisuksi esitettiin jälleen kerran niin työttömyysturvan keston lyhentämistä ja porrastamista, kuin myös muun sosiaaliturvan heikentämistä, jota kannustinloukkujen purkamisen nimellä kutsuttiin. Lisäksi Kaupan liiton toimitusjohtaja Mari Kiviniemen mielestä myös työnantajien kustannuksissa olisi keventämisen varaa, jotta työllistäminen olisi mahdollista. Koska hän ei näitä kustannuksia tarkemmin eritellyt, joudun olettamaan, että nämä työnantajien kustannuksien keventämiset tarkoittaisivat työnantajan sivukuluja eli työeläkevakuutus-, työttömyysvakuutus-, tapaturmavakuutus- ja sairausvakuutusmaksuja. Kun eläkkeiden alentamiseen ei liene löydy laajemmalti Suomessa kannatusta, eikä tapaturma- ja sairausvakuutuksistakaan oikein haluta tai edes voida luopua, jäljelle jää tässäkin tapauksessa työttömyysvakuutusmaksut. Työttömyysvakuutusmaksut ovat osa työnantajan sivukuluja eli maksuja, joista osan maksaa palkansaaja ja osan työnantaja.
Surullisinta tässä ehkä on se, että liian monen mielestä tämä on hyvä idea. Miksipä ei olisi, sillä ylivoimainen suuri osa meistä emme ole työttömiä, joten jos leikata pitää, parastahan on leikata sieltä, joka ei kosketa minua.
Paitsi, että koskettaa. Työttömyysturva on meidän kaikkien palkansaajien vakuutus, jonka me pääosin ihan itse maksamme osana omaa palkkaamme. Miettikääpä, jos hallitus ilmoittaisi, että ensi vuonna autosi vakuutusmaksut nousisivat ja vahinkotilanteissa korvaus olisikin enää vain 75 prosenttia riippumatta siitä, olitko syypää kolariin vai et. Lisäksi korvaus porrastettaisiin olemaan sitä alhaisempi, vaikkapa mitä ympäristöhaitallisempi auto sinulla on. Moniko meistä nostaisi käden pystyyn ja ilmoittaisi, että hyvä idea. Äänestän seuraavaksi puoluetta, joka ehdottaa tuota. Ei varmasti kovinkaan moni.
Meistä kaikki eivät taitaneet huomata, että edellinen Sipilän hallitus (keskusta, kokoomus, perussuomalaiset) toimi työttömyysvakuutuksemme kanssa täsmälleen edellä kuvatun kaltaisesti. Kiky-sopimuksen nimissä palkan sivukuluja, mukaan lukien työttömyysvakuutusmaksuja siirrettiin työnantajalta palkansaajan maksettavaksi, eli palkansaajan vakuutusmaksut, ne palkkakuitissa näkyvät Tellit ja Lellit nousivat ja palkasta tilille maksettava loppusumma pieneni. Asiasta voit lukea halutessasi lisää tästä linkistä. Samanaikaisesti työttömyysturvaa lyhennettiin sadalla päivällä, jolloin sen kesto oli enää 75 prosenttia entisestä. Miten tässä näin pääsi käymään? Vakuutusmaksumme siis nousivat, mutta vahinkotilanteessa maksettavaa korvaussummaa pienennettiin?
Ansiosidonnainen päiväraha ei passivoi tavallista työttömäksi joutunutta ihmistä. Puheet ansiosidonnaisen loppupäästä olevasta ’piikistä’, jolla usein pyritään osoittamaan, että ansiosidonnaista työttömyysturvaa käytettäisiin laajasti väärin ja, että ihmiset eivät sen vuoksi hakisi töitä, eivät ole totta. Nämä puheet on useampaan kertaan osoitettu vääriksi. Asiasta voit halutessasi lukea lisää vaikkapa tästä linkistä.
Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan passivoiminen tai, että se itsessään aiheuttaisi työttömyyttä on yhtä älytön ajatus, kun väite, että auton kaskovakuutus aiheuttaisi autokolareita tai kotivakuutus asuntopaloja. Jokainen ansiosidonnaisella päivärahalla joskus ollut tietää, että ansiosidonnaiselle päivärahalle joutuminen ei ole mikään tavoiteltu tilanne, eikä se ole myöskään kenellekään ikuinen etuus.
Mitä taas yleiseen sosiaaliturvan leikkaamiseen tulee, silloin puhutaan ihmisistä, jotka eivät ole ansiosidonnaista työttömyysturvaa nähneetkään. Eivät ainakaan enää pitkään aikaan. On valitettavasti totta, että myös suomalaisessa yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka ovat pudonneet kyydistä, ehkä luovuttaneet, eivätkä enää edes aktiivisesti hae töitä. Monesti hekin kyllä tarvitsisivat työtä, mutta heidän kohdallaan isommassa kuvassa on kyse kuitenkin siitä, että nämä ihmiset tarvitsisivat ensiksi ihan jotain muuta, lähinnä terveyspalveluiden apua. Ei tästä joukosta Eilakailsallekaan taida ”timantteja” kovinkaan paljon löytyä ja vaikka löytyisikin ne saattaisivat olla kovin hiomattomia. Erika Ehrnroothille ja Mari Kiviniemelle vinkiksi. Käykääpä vaikkapa Helsingin Hakaniemen rannassa tai Kontulan ostarilla päiväsaikaan kyselemässä, siellä sitä työvoiman tarjontaa on. No eiväthän he käy, sillä tosiasiassa eivät työnantajatkaan vielä tässä vaiheessa kaipaa näiltä ihmisiltä työhakemuksia omiin järjestelmiinsä pyörimään. Jokainen varmasti ymmärtää, että silloin kun on jalka poikki, tulee ensin hoitaa jalka kuntoon, opetella uudelleen kävelemään. Katsellaan sitä juoksemista ja maratonia hieman myöhemmin. Vaikka on totta, että nämä ihmiset todella elävät pitkälti yhteiskunnan tuilla, ei heitä kannata sen tähden kadehtia. Jos eläminen tuilla olisi oikeasti niin helppoa ja auvoista, meistä varmasti suuri osa tekisimme niin.
Sitä en osaa sanoa, milloin seuraava kriisi tulee, mutta siitä olen valmis vaikka lyömään vetoa, että sellainen tulee. Onko seuraava jokin kriisi jokin tarttuva tauti, sota Euroopassa tai ihan vain perinteinen taloudellinen lama, joka työttömyyttä tulee aiheuttamaan, en osaa myöskään sanoa. Sen osaan kuitenkin sanoa, että kun se tulee, ainakin itse haluaisin, että omalla ja läheisteni kohdalla olisi vielä mahdollisuus säälliseen työttömyysturvaan. Jos me äänestämme näitä puolueita, jotka haluavat työttömyysturvaa jatkuvasti leikata, porrastaa ja vaikka mitä, saattaa käydä niin, että niitä myös leikataan ja seuraavan kriisin kohdalla se saattaa koskettaa niin sinua kun minuakin.
Olen paasannut tästä asiasta jo niin monta kertaa, että pystyin kopioimaan osan tekstiä aiemmista kirjoituksistani. Koen kuitenkin tärkeäksi pitää tätä asiaa esillä, sillä niin pitävät myös näiden asioiden leikkaamista haluavat maikkarin, Iltalehden ja valitettavasti joskus myös YLE:n tuella, jotka tuovat tasaisen säännöllisesti eteemme juttuja ylisuurilla tuilla elävistä ihmisistä. Nämä jutuissa kerrotut tuet on lähes joka kerta osoitettu vääriksi tai vähintäänkin vahvasti liioitelluiksi, mutta jokainen juttu on jo siihen mennessä täyttänyt tarkoituksensa. Tarkoitus on kertoa, että Suomessa tuet olisivat liian suuria ja niitä pitäisi siksi alati leikata.
Kaikki todelliset ja vaikuttavat työllisyyttä parantavat toimenpiteet ovat aina kauaskantoisia. Sellaisia ovat mm. yritysten toimintaedellytysten parantaminen, panostaminen tutkimukseen, tuotekehitykseen, koulutukseen ja osaamiseen. Mikään näistä eivät kehity leikkaamalla ihmisten työttömyysturvaa.
