Oletko joskus kuullut väitteen, miten paljon Suomessa on tekemätöntä työtä? Minä olen ja useasti. Väitehän on sinänsä ihan totta. Eihän tekemättömästä työstä koskaan pulaa ole ollutkaan, pulaa on ainoastaan työn maksajista, valitettavan usein myös maksuhalukkuudesta.
Viime viikolla Vihreiden puoluekokouksen aloite sunnuntailisien lakisääteisyyden poistosta valtasi sosiaalisen median keskustelun. Kirjoitin sunnuntailisien poistosta aikaisemmin. Siitä voit lukea halutessasi tästä. Puolueiden puoluekokouksissa ehdotellaan joskus kaikenlaista. Vihreiden aloite sunnuntailisien poistosta ei koskaan edennyt puoluekokouksessa ja hyvä niin. Mielestäni Suomessa on jo ennestään riittävästi eduskuntapuolueita, jotka ovat aina valmiit heikentämään heikommassa asemassa olevien asemaa.
Yksi klassikko tekemättömän työn puolesta puhuja oli aikanaan Susanna Koski (kok.), joka kertoi Ylen A-talkissa vuonna 2016 seuraavasti: ”Missä tahansa liikkuu ja katsoo ympärilleen, niin voi nähdä tekemätöntä työtä, mitä joku voisi tehdä. Riittää, kun istuu autoon tai junaan ja katsoo metsään. Iltalehti 30.9.2016
Tähän tilaisuuteen tarttuivat nytkin kokoomusvaikuttajat heti.
Tekemättömästä työstä puhuvat tarkoittavat puheillaan yleensä sitä, että aina olisi parempi tehdä työtä palkalla millä hyvänsä, kuin olla tekemättä. Palkkoja, verotusta, palkan sivukuluja ja erityisesti ylisuuria sosiaalitukia tulisi heidän mielestään laskea, jotta työ kuin työ maistuisi palkalla kuin palkalla. Tähän päälle kerrotaan sitten kuin sädekehä kertojan päänpäällä, miten kaikki työ on arvokasta. Eikä kenenkään ole pakko tehdä sunnuntaisin työtä. Jokainen varmasti ymmärtää, että vaikka Elina Valtosen ei ehkä olekaan pakko tehdä sunnuntaisin työtä, aika monen muun on.
Istun kotisohvallani. Toden totta. Tekemätöntä työtähän on aivan joka paikassa. Imuroida pitäisi, ehkä ikkunatkin pestä ja nurmikkokin pitäisi leikata. No mutta hei. Meillähän on Suomessa satatuhatta työtöntä. Minähän voisin maksaa vaikkapa kolme euroa tunnilta, ja joku joutilas työtön voisi tulla tänne imuroimaan. Tämän kokoisen asunnon reipas ihminen kyllä imuroisi tunnissa. Hän voisi samalla pestä ikkunat ja leikata nurmikon. Hän saisi siinä samalla liikuntaa ja raitista ilmaa. Kansanterveyskin paranisi, kun taas yksi työtön ei vain makaisi kotona minun verorahoillani. Työ ei kiinnosta vai? Sillä palkalla ei elä? Eihän minun tehtäväni ole tokikaan huolehtia siitä, elääkö joku palkalla vai ei. Minulle nyt vain työllistäjänä ei ole kannattavaa maksaa työstä kolmea euroa enempää. Menen oikopäätä kirjoittamaan Twitteriin, että meillä on ylisuuret sosiaalituet, kun ketään ei kiinnosta tulla tekemään työtä kolmella eurolla tunti.
Edellä kertomani kuvitteellinen esimerkki on tietenkin kärjistetty. Sinäkään et pitäisi minua yhteiskunnan kivijalkana saatikka minään työllistäjänä, vaan sanoisit, että otapa imuri ja rätti käteesi ja siivoa vätys itse kämppäsi.
Mikä tässä sitten on ongelma? Jos Suomessa kerran samaan aikaan on tekemätöntä työtä ja sata tuhatta työtöntä, eikö olisi aina parempi, kun ihmiset tekisivät edes jotain työtä, millä tahansa palkalla sen sijaan, että istuisivat laiskoina kotisohvilla?
Ongelmia on tietysti paljonkin, ja yksi ongelma on se, että Suomessa on kaikessa hiljaisuudessa syntynyt työtätekevien köyhien joukko. Valtiovaranministeriön vuonna 2019 teettämästä tutkimuksesta käy ilmi, että yhteiskunta käytti vuonna 2017 arviolta 500 miljoonaa euroa työssäkäyvien palkkatyököyhien riittämättömien ansiotulojen kompensaatioon.
Ravintola- ja siivousala näyttäytyvät tässä asiassa suurimpina ryhminä. Tarjoilijoille ja kokeille maksetut sosiaaliset tulonsiirrot muodostivat karkeasti arvioiden noin 8 % (40 milj. e) ja siivoojille maksetut tulonsiirrot noin 4 % (20 milj. e) palkkatyököyhyyden yhteiskunnallisesta kokonaishintalapusta (500 milj. e).
Kun palkkoja poljetaan niin, että täysiä viikkotyötunteja tekevien ihmistenkin ansioita pitää kompensoida yhteisistä verovaroista, se ei ole mitään muuta kuin markkinoita vääristävä epäterve yritystuki. Vaikka kaikki työ sinänsä onkin arvokasta, halpatyön teettäminen ei sitä ole. Se on alhaista työn maksattamista veronmaksajilla.
Markkinatalous toimii kaikkein parhaiten, kun sen annetaan toimia reiluin pelisäännöin. Suomessa on tuhansia yrityksiä, jotka haluavat toimia vastuullisesti ja reilusti. Eivät reilut pelisäännöt rehellisiä yrittäjiä haittaa. He ymmärtävät, että järkevä sääntely on myös heidän turvansa yrittäjänä. Mikäli sääntöjä ei olisi, ja kaiken annettaisiin toimia vain uusliberaalin ideologian ja vapaan markkinatalouden lainalaisuuksin, saattaisi pian naapuriin tulla kilpaileva yritys, joka ei sääntöjä noudattaisi.
