Harvoin vaaleissa vaihtoehdot ja asetelmat ovat olleet näin selviä kuin nyt. Oikealla laidalla on koottu sinimusta koalitio kokoomuslaisen tai perussuomalaisen pääministerin johtamana. Tai SDP-johtoinen, politiikan keskiviivan ylittävä hallitus. Täydellisen vasemmistolaiselle tai vihervasemmistolaiselle hallitukselle ennakkokyselyt eivät anna edellytyksiä tai kannatusta.
Olen hieman huvittuneena seurannut viime päivien poliittista keskustelua taktisesta äänestämisestä. Ensin pitää palata hieman ajassa taaksepäin ja kerrata, miten tähän on tultu. Vielä viime marraskuussa kokoomus porskutti tukevassa yli viiden prosentin gallupjohdossa. Mediassa pohdittiin lähinnä kenen kanssa tuleva pääministeri Petteri Orpo hallitustaan haluaa alkaa muodostaa. Kokoomuksen ja perussuomalaisten puoluejohto ja vaikuttajat tulivat ulos voimansa tunnossa koalitiovaihtoehdollaan, jossa molemmat puolueet totesivat tavoittelevansa suuria leikkauksia hakevaa talousoikeistolaista kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakennettua hallitusta.
Ehkä monien yllätykseksi Sanna Marin ei pysynytkään vanhoissa liturgioissa, jotka me osaamme kaikki ulkoa. ”Käydään vaalit ensin” ja ”hallitusohjelma ratkaisee” jne… Ei. Sanna Marin totesi, että hän ei näe mahdollisena vaihtoehtoa hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Tämä ei johdu siitä, että kukaan sorsisi tai syrjisi perussuomalaisia, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että puolueiden välisiä mielipide-eroja on liikaa. Kyllä sekin pitää voida ja uskaltaa sanoa ääneen. Tätähän perussuomalaiset ovat ihan itse toitottaneet vuosia, että Suomessa ei poliittisen korrektiuden vuoksi uskallettaisi tai saisi sanoa. Nyt sanottiin. Suoraan ja ääneen. Vaikka aina ennen ei ole näin tehty, se ei ole mikään syy tai peruste, miksi nyt näin ei voisi sanoa, kun tarve vaatii.
Ehkäpä juuri siksi, kokoomuksen gallupjohto on nyt sulanut reiluun prosenttiin. Perässään SDP ja perussuomalaiset kymmenyksen tarkkuudella keskenään tasoissa. Kaikki kolme puoluetta mahtuvat virhemarginaaliin. Jos haluat talousoikeistolaista, sisäänpäin käpertyvää linjaa äänestä kokoomusta ja/tai perussuomalaisia. Saat ne samassa paketissa. Jos et, äänestä SDP:n ehdokasta. Sanna Marinia voit äänestää eduskuntaan vain Tampereella, mutta pääministeriksi häntä voit äänestää jokaisessa vaalipiirissä äänestämällä SDP:n ehdokasta. Kokoomus ja perussuomalaiset rakensivat omilla koalitiopuheillaan tämän asetelman taktiselle äänestämiselle aivan itse. Kokoomuksessa on perinteisesti ollut erittäin vahva viestintä. Uskon, että siellä pohditaan parhaillaan, mikä meni pieleen.
On ymmärrettävää, että vaalien alla puhutaan aina silloin tällöin taktisesta äänestämisestä. Näiden vaalien alla siitä on puhuttu nähdäkseni enemmän kuin koskaan. Sekin on ymmärrettävää, että moni äänestäjä haluaisi maksimoida oman ainokaisen äänensä vaikutuksen mahdollisimman hyvin. Taktinen äänestäminen ei kuitenkaan välttämättä kannata. Muuttuvassa tilanteessa taktikointi on äärimmäisen hankalaa. Jotta siinä voisi onnistua, pitäisi olla erittäin hyvin perillä vaalipiirikohtaisista ehdokaslistoista, mielipidemittauksista, vaalimatematiikasta kuin siitä, miten hallituspohjat rakentuvat eduskunnassa. Ja todennäköisesti se menee metsään, sillä usein hallituspohja muodostuu lopulta yllätykselle, jota moni ei edes osannut odottaa.
Vaikka pääministerin paikka pääsääntöisesti menee vaalien voittaneelle, suurimmalle puolueelle, sekään ei ole mikään ohittamaton sääntö. Jos esimerkiksi Helsingissä päättää taktikoida ja äänestää demaria vassareiden tai vihreiden sijaan, se ei välttämättä takaa lisäpaikkaa SDP:lle, vaan mahdollisesti vähentää paikan vihreiltä tai vasemmistoliitolta. Vaalitavasta ja laskennasta johtuen, se saattaa johtaa jopa siihen, että vasemmistoliitto tai vihreät eivät saakaan toivomaansa lisäpaikkaa vaan se meneekin kokoomukselle. Seuraan politiikkaa paljon ja uskon, että jonkin verran osaan laskeakin, mutta myös minä nostan oman käteni pystyyn merkiksi, että taktinen äänestäminen vaaleissa on minulle tekemätön paikka. Minä äänestän itse demaria, mutta en taktisista syistä.
Jos olet sydämeltäsi kepulainen, rkp, vihreä tai vassari, äänestää omaa puoluetta. Jos haluat leikkauksia ja kovaa talouspolitiikkaa vähäosaisista niin välittämättä, äänestä sinimustaa koalitiota. Ei ole kenenkään etu, että hyvät puolueet häviävät ääniä. Äänestä, niin kuin järki ja sydän sanoo, olipa se sinun sydän sitten punainen, sininen taikka vihreä ja sijaitseepa se sitten oikealla tai vasemmalla. Vain siten demokratiassa kansa voi aidosti päättää. Mutta äänestä. Yksikään ääni ei mene hukkaan. Ei edes ääni ehdokkaalle, joka ei pääse läpi. Äänestämätön ääni on ainoa, joka menee hukkaan.
Puolue on toki minulle tällä hetkellä selvä, mutta ehdokkaan valinta on ollut minullekin vaikeaa. Aioin ensin miettiä taktisesti, että tahtoisin antaa ääneni ensikertalaiselle ja luottaa siihen, että esimerkiksi Eve Heinäluoma ja Tuula Haatainen menevät kumminkin läpi. Näin ei kuitenkaan ole, sillä kenelläkään ei näissäkään vaaleissa ole etukäteen yhtään ääntä annettuna. Omassa Helsingin vaalipiirissä on erittäin hyviä ehdokkaita, joista monia voin kutsua myös ystäväkseni. Tarvitsisin 5-10 ääntä annettavaksi. Koska minulla niitä kuitenkin on vain yksi, päätin myös osaltani jättää taktikoinnin sikseen ja antaa oman ääneni Eveliina Heinäluomalle #176
