Ilta-sanomat otsikoi tänään; ”Tero” hoiti lastaan kotona ja opiskeli muutaman tunnin viikossa – sai tukea yli 3 000 euroa kuukaudessa. Nähtyäni pelkän otsikon ajattelin välittömästi, että jaahas. Taas mennään.
Olen kirjoittanut asiasta aiemminkin mm. tässä kirjoituksessani. Iltapäivälehdistön eetteriin löydettiin mm. Sossu-Tatu. Tuima.fi julkaisun toimittajaopiskelija oli löytänyt jostakin Tatun, joka sai kuulemma pelkkää toimeentulotukea 1100 euroa kuukaudessa ja siihen kaikki muut etuudet päälle. Hän vältteli tahallisesti työtä. Tatu kuvaili itseään flegmaattiseksi hipiksi, joka mieluummin eli vapaana ja pelaili tietokoneellaan kuin olisi mennyt töihin. Juttu levisi iltapäivälehtien ja oikeistopoliitikkojen sosiaalisen median jakojen suosiollisella avustuksella. Tuima korjasi nopeasti jutun kaikkein pahimpia virheitä koskien tukien suuruuksia, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Voidaan myös sanoa, että jutulla tavoiteltu päämäärä oli jo saavutettu.
Näillä jutuilla ei olekaan mitään tarkoitusta kertoa suomalaisesta sosiaali- tai työttömyysturvasta, vaan ainoastaan ohjata ihmiset sosiaaliseen mediaan olemaan tuilla eläville vihaisia ja näin saamaan oikeutusta hallituksen tuleville työttömyysturvan leikkauksille.
Aivan samoin toteutettiin aikanaan Juha Sipilän hallituksen aikana sosiaaliturvan leikkaukset. Ne kuuluisat paskat talkoot, joihin osallistuivat he, kenellä vähiten on, eli köyhät, sairaat, vanhukset, opiskelijat ja työttömät. Myös Sipilän hallituksen talkoita edelsi systemaattinen parjauskampanja tuilla elävistä elämäntapaoleskelijoista. Juttujen tarkoitus on osoittaa, että järjestelmä olisi jotenkin viallinen.
Palataan kuitenkin tähän päivään ja parjaamaan yhdessä ”Teroa”. Ensiksikin ”Tero” ei jutun otsikosta ja sen ingressistä poiketen saanut pääosin sapattivuotensa aikana yhteiskunnan tukea lainkaan. Tero oli irtisanottu omasta työstään ja saanut työnantajaltaan niin kutsutun paketin. Ensimmäisen kahdeksan kuukauden aikana hän eli omalta työnantajaltaan saadun paketin turvin. Sen turvin hän oli jäänyt kotiin opiskelemaan ja hoitamaan lastaan. Vasta kahdeksan kuukauden kuluttua ”Tero” oli alkanut nostamaan ansiosidonnaista päivärahaa.
Jutussa jätettiin joko toimittajan tietämättömyyttä tai ymmärtämättömyyttä kertomatta muutama hyvin oleellinen asia. Jokainen, joka jää työttömäksi joutuu ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi, saipa hän työnantajaltaan paketin tai ei. Esimerkiksi oman liittoni alainen Koko-kassa ohjeistaa seuraavasti: Mikäli työtön ei ilmoittaudu TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi viimeistään 6 kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta, hän menettää oikeutensa ansiopäivärahaan kokonaan. Hänet katsotaan olleen poissa työmarkkinoilta yli 6 kuukautta ilman hyväksyttävää syytä.
IS:n jutussa on totta se, että Suomessa on mahdollista TE-toimiston kanssa sovitusti opiskella osa-aikaisesti ja saada samalla ansiosidonnaista päivärahaa. Virheellinen tieto taas on se, että opiskelu itsessään olisi poistanut työttömältä Terolta työnhakuvelvoitteen. Asia kerrotaan työttömyysturvalaissa 3 § (23.3.2023/385). Etuuden saajan yleisenä velvollisuutena on olla työmarkkinoiden käytettävissä ja hakea aktiivisesti työtä ja koulutusta, antaa työvoimaviranomaiselle ammatillista osaamistaan, työhistoriaansa, koulutustaan ja työkykyään koskevat tiedot ja selvitykset, toteuttaa yhdessä työvoimaviranomaisen kanssa laadittua työllistymissuunnitelmaa sekä tarvittaessa hakeutua ja osallistua työllistymistään edistäviin palveluihin ja toimenpiteisiin. Nämä toimenpiteet tarkoittavat tänä päivänä mm. velvoitetta hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa opiskelitpa osa-aikaisesti tai et.
Samainen laki kertoo, että päätoimisella opiskelijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli ”Tero” olisi opiskellut hiemankaan enemmän, yli 5 opintopistettä kuukaudessa, hänet olisi TE-toimistossa tulkittu täysipäiväiseksi opiskelijaksi, jolloin hän ei olisi niin ikään saanut senttiäkään ansiosidonnaista päivärahaa.
”Teron” työttömyyttä edeltävä kuukausitulot olivat olleet bruttona noin 9 500 euroa. Se oikeuttaa paljonkin keskimääräistä suurempaan ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan. TYJ: tilastojen mukaan keskimääräinen suomalaisen työttömän ansiopäiväraha oli vuonna 2022 noin 74 euroa päivässä eli noin 1 600 euroa kuukaudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes kymppitonnin kuukaudessa tienanneita ja työnantajaltaan kahdeksan kuukauden paketin saaneita ”Teroja” on tässä maassa hyvin vähän. 1600 on keskiarvo. Moni saa ansiosidonnaista päivärahaa vähemmänkin kuin 1600 euroa kuukaudessa. Mikään opiskelu ei poista tai vähennä kenenkään työttömän velvoitetta olla työmarkkinoiden käytettävissä ja olla vastaanottamatta työtä tai TE-toimiston vaatimia toimenpiteitä.
Ainoa ihmisryhmä kenellä on tässä maassa oikeus täysin vastikkeettomaan työttömyysturvaan, ovat sopeutumisrahalla olevat kansanedustajat itse. Heidän etuutensa ei sentään enää tänä päivänä ole ikuinen, mutta edelleenkään se ei sisällä mitään velvoitteita hakea ja vastaanottaa työtä tai edes käydä TE-toimistossa. Kannustan lämpimästi muuttamaan tämän asian aivan ensiksi. Asia voi olla ”Teron” tapauksen tapaan kansantaloudellisesti marginaalinen, mutta yksittäiselle kansanedustajalle suuri. Se saattaisi avartaa hänen maailman kuvaansa ja tietouttaan sen suhteen, missä maailmassa hänen äänestäjänsä elävät.
Vuosien varrella olen oppinut pari asiaa. Talouden lama ja taantuma koittelee kaikkia maita säännöllisin väliajoin. Niin se koittelee myös Suomea. Jokainen kerta se aiheuttaa tilapäistä työttömyyttä, joka saattaa kohdata ketä tahansa meistä. Jopa sinua aina omillasi toimeen tulevaa. Kaikkea voidaan toki leikata ja pienentää. Sitä, mikä kerran on leikattu ei juuri koskaan saada ainakaan täysimääräisenä takaisin.
Kirjoitin tämän jutun siksi, että tukien leikkaajat ja hyvätuloisten verotuksen keventäjät ovat taas vahvoilla. Uutisista kantautuvien tietojen mukaan seuraava talouden lama tai taantuma ei ole välttämättä kovinkaan kaukana. Mikäli silloin työttömyysturva ei olekaan niin avokätinen, mitä tällaisten iltapäivälehtien juttujen perusteella saatoit kuvitella sen olevan, se ei johdu siitä, että yhteiskunta olisi kehno. Se johtuu siitä, että se on leikattu sellaiseksi. Näitä sinimustan hallituksen paskoja talkoita ja työttömyysturvaleikkauksia ei nimittäin lopeteta. Tahtoisinpa, että en joutuisi silloin kirjoittamaan, mitäs minä sanoin.
Luulenpa, että työttömyysturvan ja yhteiskunnan turvaverkkojen leikkaamisia itseasiassa jatketaan sen vuoksi, koska ilmeisestikään ainakaan kaikki me tavalliset äänestäjät emme ymmärrä omaa parastamme. Tässä yhteiskunnan verovarat eivät riitä- pakkopuheessa on jäänyt tyystin unholaan seikka, että ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan leikkaukset ovat leikkaus meidän omista rahoistamme, eivät yhteiskunnan yhteisistä verovaroista. Ansiosidonnaista päivärahaa ei nimittäin rahoiteta valtion budjetista ensinkään, vaan sen rahoitamme pääasiassa me palkansaajat itse jokaisesta palkastamme työttömyysvakuutusmaksuna ja työttömyyskassamaksuina. Asiasta voit lukea lisää tästä artikkelista.
