Työperäinen maahanmuutto ei tietenkään ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se on osa ratkaisua. Väestön ikääntyessä Suomi tarvitsee myös työperäistä maahanmuuttoa. Siinä missä kokoomus näkee työperäisen maahanmuuton olevan välttämätöntä mieluummin palkoilla ja työehdoilla millä hyvänsä, perussuomalaiset näkevät, että rajat tulisi laittaa kiinni käytännössä kaiken maahanmuuton osalta. Ehkä lukuun ottamatta aivan huippuosaajia, joita nyt ei ainakaan aivan jonoksi saakka Suomen rajoilla koskaan ole. Kaikki muut eduskuntapuolueet tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa, mutta järkevin ja reiluin pelisäännöin.
Maahanmuuttopolitiikan on oltava järkevää myös työperäisen maahanmuuton osalta, mutta Suomen rajat eivät tule menemään kiinni. Suomi ei voi eristäytyä, irtaantua maailmasta ja alkaa elämään omaa elämäänsä kuin jokin suljettu yhteisönsä. Maailmantalous on tänä päivänä globaali halusimmepa sitä tai emme. Se asia on yhtä totta kuin, että maapallo on pyöreä, eikä tämä asia ole menossa pois puhumalla toreilla ja A-studioissa kansalle jargonia väestönvaihdosta.
Perussuomalaiset ovat esittäneet, että ulkomainen halpatyövoima on Suomelle haitallista, koska tänne töihin tulevat ulkomaalaiset eivät tule omalla palkallaan toimeen, jolloin valtio joutuu kustantamaan heille loput tulonsiirtoina. Tässä perussuomalaiset ovat osittain oikeassa, mutta ainoastaan osittain. Ongelma on todellinen, mutta sen juurisyyhän ei ole ulkomaalaiset työntekijät vaan se, että Suomessa kaikki työssäkäyvät ihmiset eivät tule palkallaan toimeen, olipa kysymyksessä sitten ulkomainen tai syntyperäinen suomalainen työntekijä. Vaikka suuri osa yrityksistä ja työnantajista toimivatkin oikein ja reilusti, valitettavasti Suomessa on myös yrittäjiä ja yrityksiä, jotka toimivat väärin, ja ovat valmiit polkemaan työntekijöiden palkkoja ja työehtoja. Tätä ongelmaa kokoomus tai perussuomalaiset eivät tunnu näkevän, vaikka asia hierottaisiin heille päin naamaa. He eivät ainakaan ole koskaan esittäneet mitään asian korjaamiseksi. Päinvastoin. Heidän esityksensä pahentavat ongelmaa.
Suomen työsopimuslaissa säädetään, että työnantajalla on velvollisuus maksaa vähintään yleissitovan työehtosopimuksen mukaista minimipalkkaa. Alipalkkausta ei ole kuitenkaan haluttu säätää laissa rangaistavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli tapaus alipalkkauksesta tulee ilmi, ainoa työnantajalle seuraava sanktio, jos sitä nyt edes sellaiseksi voi sanoa, on velvoite sori siitä-hengessä maksaa se palkka, mitä työntekijälle olisi alunalkaenkin kuulunut maksaa. Epäreilusti toimivalle työnantajille tässä ei ole mitään sanktioita tai pelotetta toimia oikein.
Monet EU:n ulkopuolisista maista saapuvat työntekijät tulevat Suomeen maista, missä mitään Suomen vastaavia ammattiliittoja, työntekijän oikeuksia tai valitettavasti aina edes lainmukaisesti toimivia viranomaisiakaan ei ole. Kaikki ulkomaalaiset työntekijät eivät edes tiedä omia oikeuksiaan, luota viranomaisiin, saatikka että, he uskaltaisivat mennä mahdollisista kaltoin kohtelustaan vaatimaan itselleen oikeutta. Tämän vuoksi uskon, että ilmi tulleiden tapausten määrä on valitettavasti vain jäävuoren huippu. Yle teki asiasta ansiokkaan selvityksen: Pimeää hommaa. Kannustan lukemaan. Asia käsitteli rakennusalaa, mutta tätä samaa epärehellistä toimintaa on esiintynyt myös monilla muilla, esimerkiksi ravintola- ja hoitoaloilla.
Alipalkkaus tulisi saada laissa rangaistavaksi. Asian selvittämisen tuomioistuimessa ei luulisi olevan mahdotonta tai edes kovin hankalaa. Nykyään tuomioistuimissa kyetään arvioimaan työsyrjintätapauksiskin. Työsyrjintätapaukset esimerkiksi sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai uskonnon perusteella saattavat monesti olla hyvinkin tulkinnanvaraisia kysymyksiä. Alipalkkaus ei, sillä se on ainakin minun käsittääksen melko helposti mitattavassa oleva asia.
Kuten aiemmin mainitsin, suuri osa suomalaisista yrityksistä eivät halua polkea minimipalkkoja eikä työntekijöidensä oikeuksia olipa kyseessä sitten ulkomaalainen tai kotimainen työntekijä. Viisas työnantaja kyllä ymmärtää, että työntekijät ovat hänen tärkein resurssinsa. Viisas työnantaja ei myöskään valita maan liian avokätisestä työttömyysturvasta ja maksa työntekijöilleen banaaneja. Hän tietää, että maksamalla banaaneja, saa töihin apinoilta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että valitettavasti on olemassa myös niitä toisia työnantajia.
Mitäs sitten tehdään kun reilusti toimivan yrittäjän naapuriin tuleekin kilpaileva yritys, joka ei sääntöjä noudata? Mikäli pelisäännöt olisivat samat, ja niitä myös kyettäisiin ja haluttaisiin valvoa paremmin, yritykset voisivat kilpailla ennemminkin meitä kuluttajia hyödyttävillä asioilla, kuten laadulla ja palvelutasolla.
Ajatukselle, että ulkomaalaiset veisivät jotenkin meidän suomalaisten työntekijöiden työpaikat sanon, että puppua. Mikäli ulkomaalainen työntekijä, jolle työnantajan täytyisi maksaa sama palkka kuin minulle, veisi minun työpaikkani saattaisin aivan ensiksi katsoa työntekijänä peiliin. Onkohan minun oma osaamiseni tai työmotivaationi sittenkään aivan vaadittavalla tasolla? Minulla on kuitenkin ulkomaalaiseen työntekijään nähden aikamoinen etulyöntiasema siinä, että osaan nativisti suomen kielen, kulttuurin ja tavat toimia. Mikäli taas joutuisin kilpailemaan siinä, että työnantajani saisi ulkomaalaisen työntekijän kolme kertaa minua halvemmalla, se saattaisi ollakin jo hankalampi paikka.
Mitäpä tähän tarjoavat kokoomus ja perussuomalaiset? No tietenkin työehtosopimusten yleissitovuuden purkua. Mikäli mitään ei tulisi tilalle, hyvin tai huonosti toimivilla työnantajilla ei olisi enää mitään pakkoa tai pidäkkeitä, vaan heidän olisi aivan laillista maksaa työntekijälle miten pientä palkkaa hyväksi katsovat ja työehdot olisivat silloin ne, mitä heille sattuisi kulloinkin mieleen juolahtamaan. Tietysti molemmat puolueet ovat aina valmiit myös leikkaamaan toisesta päästä asumis- ja toimeentulotuista. Koska tukia ei ole perustuslain mukaan mahdollista leikata vain maahanmuuttajilta, kompromissinkin he löytävät. Leikataan kaikilta.
Mikäli olisin ulkomaalainen huippukoodaaja, joka koodaisi viikossa sen, mitä peruskoodari kuukaudessa, Suomi olisi kyllä vihoviimeinen paikka maailmassa, minne itse pyrkisin töihin. Täällä on pimeää, loskaa, korkeat verot ja kaiken maailman säästöpetterien vuoksi pienet palkat. Kuin pisteenä iin päälle täällä on rajalla vastassa joku perussuomalainen ”intellektuelli” sönköttämässä, miten Suomi kuuluu meille, koska minun isoisäni taisteli talvisodassa. Itse tämä intellektuellit eivät ole välttämättä käyneet edes armeijaa, mutta helvetin vahva mielipide kumminkin löytyy siitä, että tänne ei saa tulla viemään meidän Kelan rahoja.
