Soteuudistus etenee ilman markkinaehtoista valinnanvapautta ja se on hyvä juttu meille kaikille. Se ei ole yritysvastaisuutta, vaan yhteiskuntavastuuta, jota yksityisiltä yrityksiltä ei kannata vaatia. Yksityiset yritykset ovat hyviä ja jopa parhaita monissa asioissa, mutta eivät yhteiskuntavastuussa.
Soteuudistusta valmistellaan nyt julkisen sektorin vetovastuulle. Nyt saattaa tapahtua kolmen hallituksen ja vuosien väännön jälkeen sellainen ihme, että Soteuudistus tulee. Ei se valmiiksi tule, niinkuin maailma yleensä ei tule, mutta iso uudistus näyttää tulevan. Edellisten ja erityisesti edellisen hallitusten valmistelutyötäkin hyödynnetään paljon, mutta silloin kerta toisensa jälkeen härmän mäntyyn, ja perustuslakiin päätänsä hakannut yksityisten terveysjättien mahdollisuus voitontavoitteluun verorahoilla ollaan nyt jättämässä sotesta pois. Tämä ei ole yritysvastaisuutta, huono juttu, saatikka mitään sosialismia.
Kaupungit ja kunnat voivat ostaa ja yhä tulevaisuudessakin tulevat ostamaan palveluita yksityisiltä yrityksiltä, mutta kokonaisvastuu terveyspalvelun tuottamisesta on jäämässä maksajalle, eli julkiselle sektorille, eikä kokonaisvastuuta sysätä yksityisien terveysjättien vastuulle.
Tätä juuri yritti ajaa edellisen Sipilän hallituksen sote-malli kuin käärmettä pyssyyn, jonka Kokoomusvetoinen päätarkoitus oli saada valinnanvapauden nimellä meille tavallisille sukankuluttajille markkinoitu malli, jossa yksityinen ja julkinen terveydenhuolto yritettiin saattaa samalle viivalle. Valinnanvapaushan ei sinänsä kuulostanut huonolta jutulta ollenkaan. Mutta sitten kysyttiinkin hankalampi kysymys: kuka tätä toimintaa valvoisi? ja vastaukseksi tarjottiin terveysjättien omavalvontaa. Ainakin minun päässäni kuului samalla hetkellä peruutustutkan ääni. Esimerkkejä surkeasti epäonnistuneesta omavalvonnasta voitte lukea vaikkapa täältä, täältä ja täältä.
Markkinatalous on hieno ja toimiva juttu ja sitä ei kiistä kukaan. Markkinatalouden teoriassa ja käytännössä yritykset ja asiakkaat päättävät itse, mitä he haluavat toisilleen myydä ja ostaa, ja he toimivat itsenäisesti ilman valtion väliintuloa. Kukaan ei kyseenalaista, etteikö meidän lähikauppamme toimisi kaikkein parhaiten juuri markkinalähtöisesti. Kukaan ei ainakaan väitä, että lähikauppamme toimisi jotenkin paremmin, jos se olisi valtio-ohjattua. Jos lähikaupassa myydään huonoja kurkkuja, pystymme asiakkaina melko helposti jättämään moiset kurkut ostamatta, mahdollisesti vaihtamaan kauppaa ja siten pakottamaan lähikauppiaan parantamaan toimintaansa.
Miksi markkinalähtöisyys sitten ei voisi toimia kaikkein parhaiten myös verovaroin rahoitetuissa sote-palveluissa? Yksi syy on se, että siinä markkinatalouden määritelmä ei toteudu.
Jos yksityinen terveysfirma tuottaa verovaroin rahoitettua terveyspalvelua, yrityksen asiakas ei itseasiassa ole potilas. Tässä kuviossa potilas, eli sinä et ole suoraan maksava asiakas, vaan sinä olisit terveysfirmalle itseasiassa tuote, jota palvelemalla terveysfirma saisi rahansa, ei suoraan sinulta, vaan verovaroista. Terveysjätin ensisijainen asiakas olisi itseasiassa kaupungin poliittisesti valitut valtuutetut ja kaupungin virkamiehet, jotka ovat kyseisen palvelun tuottajan kilpailuttaneet ja tehneet puolestasi päätöksen palveluntuottajan valinnasta. Tietynlaista markkinataloutta toki sekin, mutta varsinainen markkinatalouden perimmäinen määritelmä, että toiminta pyörisi perustuen yritysten ja asiakkaan tekemiin itsenäisiin valintoihin ilman julkisen sektorin väliintuloa on jo rikki. Niin kauan kun terveyspalvelut ovat julkisia ja ne rahoitetaan verovaroista, yksityinen terveyspalveluyritys ja julkinen sektori eivät voi koskaan olla aidosti samalla viivalla. Yksityiseltä voidaan ostaa ja ostetaankin palveluita, esim. laboratorio- ja röntgen palveluita ja paljon muutakin, mutta kokonaisvastuussa terveyspalvelusta yksityinen yritys ei voi olla.
Maatilalla tarvitaan monia asioita. Siellä saattaa olla, kukko, kanoja, lampaita ja lehmiä. Homma toimii silloin kun jokaisella on oma tarkkaan määritetty tehtävänsä. Jos tehtävänasettelu menee pieleen, koko homma menee pieleen. Pukkiakin tarvitaan, mutta sitä ei pidä laittaa kaalimaan vartijaksi.
Sipilän hallituksen yksityistämisen sotesuunnitelmat kustansivat valtiolle varovaisestikin arvioiden noin 700 miljoonaa euroa. Montako euron juustohampurilaista sillä rahalla olisi saanut? – No 636 636 636,6 kpl, sillä mäkkärin euron juusto maksaa nykyään 1,10€
