Sote-kritikoijat kritisoivat pääosin omaa tekelettään.

kallemikkolainen.fi

Sote-kritikoijat kritisoivat pääosin omaa tekelettään.

Sote-kritiikkiä kuunnellessa monelta tuntuu unohtuneen, miksi sote-uudistusta ylipäätään tehdään. Poliittinen muisti on lyhyt. Taas kerran on jotain väärin sammutettu. Sote-uudistusta kritikoitu nyt pääosin siitä, että nyt tehdään vain hallinnon uudistusta eikä uudisteta palveluja. Myös uudistuksen aikataulua on kritisoitu liian nopeaksi. Kumpikin asia pitää sinänsä varmasti paikkansa. Mutta. Eikö vuodesta toiseen ole tehty nimenomaan hallinnon uudistusta, koska juuri sellainen nyt tarvitaan? Ja kun aikataulua arvioidaan kiireiseksi, on hyvä miettiä kenen kiireestä ja minkälaisesta kiireestä nyt puhutaan.

Kelataanpa hieman taaksepäin ja vertaillaan sitä siihen, miten sotea on viety eteenpäin.

Sanna Marinin (sd.) hallitus siirtää vastuun sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä pelastustoimesta 21 hyvinvointialueelle ja Helsingille ja HUS-yhtymälle (HUS). Demarivetoinen Antti Rinteen (sd.) jatkoi siitä, mihin edeltäjänsä Juha Sipilän (kesk.) jäi, mutta ainoastaan irtisanoutui edeltäjänsä valinnanvapausmallista. Perustuslakiin kuin Härmän mäntyyn päätänsä lyöneessä valinnanvapausmallissa yritykset olisi otettu samalle viivalle kilpailemaan julkisen sektorin kanssa niin, että asiakas olisi voinut valita joko yksityisen tai julkisen sosiaali- ja terveyskeskuksen.

Aivan kaikki ovat olleet vuosia yksimielisiä siitä, että sote-palveluiden rahoitus tarvitsee entisen 300 kunnan sijaan suuremmat yksiköt. Sipilän hallituksen aikana puhuttiin maakunnista, nyt kutsumme niitä hyvinvointialueiksi. Vaikka maakunnat olivatkin keskustan lempilapsi sillä, millä nimellä me näitä alueita kutsumme ei liene kokonaisuuden kannalta merkitystä. Ei edes keskustalle.

Ehkä muistatkin, miten monesti myös silloinen valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) kertoi, että soteen tarvitaan ”leveämmät hartiat”. Juha Sipilän säestäessä vieressä, miten tästä tulee ”maailman paras malli”. Kuitenkin vuodesta toiseen, myös viime hallituskaudella, on koko ajan tehty hallinnon uudistusta. Hallinnon uudistusta on pidetty tarpeellisena, koska kunta on liian pieni yksikkö järjestämään sosiaali- ja terveyspalveluja.

Varmasti Sote-uudistuksessa tulee olemaan korjattavaa ja valmiiksi se ei tule pelkällä hallinnollisella laatikkoleikillä ja nuijan kopautuksella. Silti sote-uudistusta kritisoiville oppositiopolitikoille voi nyt aidosti sanoa, että te kritikoitte nyt ihan omaa mallianne.

Nykyinen sote-uudistuksen perusteet ja työ rakennettiin Juha Sipilän hallituksen aikana ja siksi se ylipäätään pystytään nyt toteuttamaan. Mikäli Sanna Marinin hallitus olisi joutunut aloittamaan koko sote-uudistustyön nollista, en oikein millään jaksa uskoa, että sitä olisi saatu ikinä valmiiksi aikana, jota on käytännössä koko ajan hallinnut koronapandemia.

Osa kriitikoista on nyt esittänyt, että juuri valinnanvapauden puuttuminen lisäisi nyt toteutettavaan uudistukseen kustannuksia, koska valinnanvapaus olisi tuonut säästöjä. Niinhän sitä valinnanvapautta toki alkuun meille markkinoitiinkin. Kriitikoilta tuntuu unohtuvan vain nyt, että valtiovarainministeriö kertoi asiasta tosiasiassa aivan päinvastaista jo vuonna 2018. VM:n mukaan valinnanvapaus ei olisi tuonut säästöjä, vaan arvioi sen lisäävän kustannuksia. Asiasta voit lukea lisää tästä linkistä. Asiasta kertoi silloin myös YLE jo mm. tässä jutussa. Linkki.

Kaupungit ja kunnat voivat ostaa ja yhä tulevaisuudessakin tulevat ostamaan palveluita myös yksityisiltä yrityksiltä, mutta koska valinnanvapaus jätettiin kalliina ja perustuslain vastaisena sellaisenaan toteuttamatta, uudistus toteutetaan siten, että kokonaisvastuu terveyspalvelun tuottamisesta on jäämässä maksajalle, eli julkiselle sektorille.

Sote-uudistus on hallinnollinen uudistus, mutta ei asia tähän tule jäämään, sillä sote-uudistuksen tavoitteena on edelleen myös palvelu-uudistus. Aivan kuten oli edellisessä mallissakin. Tavoite ei ole se, että Suomen jokaisessa niemessä ja notkossa olisi terveyskeskus. Vaan se, että palvelut yhdistyvät, palveluihin pääsee ja niitä tuotetaan useilla eri tavoilla ja ne tuottavat parempaa terveyttä.

Kiinteiden toimipisteiden määrä vähenee, mutta tilalle tulee etäpalveluita, popup -palveluita ja liikkuvia palveluita. Saatat siis tulevaisuudessa käydä verikokeessa kauppareissun yhteydessä ja tavata lääkärin etäyhteydellä. Tai kun esimerkiksi hammashoidon ruuhkia puretaan, niin kauppakeskukseen tulee väliaikainen hoitola. Tulevaisuudessa sinulla saattaa olla kotona laitteisto, jolla otat itse vaikkapa verikokeen. Asiaa kuvasi mielestäni hyvin Niko Eskelinen tässä Facebook-päivityksessään.
Tähän sisältyy myös tietotekninen uudistus ja se, että tietoja aloitetaan käyttämään ennaltaehkäisyyn ja läpi eri sosiaalialan toimijoiden.

Pääasia varmasti on, että saamme apua nopeasti ja kun tarvitsemme vaikka se olisi kauempanakin. Poliittinen puhe ”palveluiden tasa-arvosta” on poliittista puhetta. Samanlaisia palveluita kun ei vaan saada kaikkialle pitkien etäisyyksien Suomeen. Asutuskeskuksissa palvelut ovat aina lähempänä ihmistä nyt ja jatkossa. Niin on aina ollut ja näin tulee olemaan vastaisuudessakin. Heille, jotka muuta väittävät kerronkin yleensä vanhan vitsin. Minäkin haluaisin asua rauhallisella alueella, järven rannassa, linnun laulua kuunnellen, keskellä kaupunkia, jossa kaikki palvelut olisivat aina lyhyen kävelymatkan päässä.

Soteuudistuksessa on kysymys hallinnollisen uudistuksen lisäksi todella isosta toimintakulttuurin muutoksesta, jota tuetaan teknisillä ratkaisuilla ja alueellisella uudelleen ajattelulla.

Heille, jotka kritisoivat nyt, että uusi sotemalli olisi aivan hirvittävä hallinnollinen hässäkkä, laitan tähän alle muistin virkistykseksi kuvan. Tällainen oli edellisen hallituksen sote-malli. Se, jossa oli ”leveämmät hartiat”, ja jota nyt kritikoivat silloin sanoivat olevan ”maailman paras malli”.

Lähde: Iltasanomat 4.3.2017. Varsinkin nuo oikean alakulman hymynaamat olivat tosi söpöjä.

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Poliittinen johtajuus
Kalle Mikkolainen

Millainen on hyvä pomo ja mitä on johtajuus?

Viimeaikainen julkinen keskustelu, jossa päättäjiltämme on vaadittu ripeitä päätöksiä, ja sen myötä johtajuutta on saanut minut pohtimaan, että milloin ripeistä päätöksistä usein vailla harkintaa on tullut arvostettu johtajuushyve?

LUE LISÄÄ »
Venäjä
Kalle Mikkolainen

YYA-Suomi

Nykymuotoisen Vladimir Putinin Venäjän kanssa bisneksen tekemisellä taas ei ole ollut suomettumisen kanssa mitään tekemistä. Olemmeko olleet Venäjän kanssa liian sinisilmäisiä? Jälkikäteen ajatellen tietysti olemme.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi
Talouspolitiikka
Kalle Mikkolainen

Yksi askel eteen, kaksi taaksepäin

Jos oikeistohallitus leikkaa ensin kaksi ja vasemmistohallitus palauttaa yhden, jokainen voi omassa mielessään pohtia, mikä on tämän kehityksen suunta pidemmällä aikavälillä. Tämä sama kehitys näyttää tapahtuvan koulutuksen lisäksi lähes kaikessa muuallakin yhteiskunnassamme. Sosiaaliturvassa, yhteiskunnan turvaverkoissa, terveydenhuollossa, vanhuspalveluissa, vammaispalveluissa. Sitten ihmettelemme, miksi koulutuksen pisa-tulokset laskevat, terveyden hoito on kriisissä tai vanhusten hoidon hoitajamitoituksen noudattamiseen ei kaikkialla riitä hoitajia.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi
Potilasturvallisuuslaki
Kalle Mikkolainen

Tarkoitus ei pyhittänyt keinoja

Olen ylpeä aivan jokaisesta SDP:n kansanedustajasta, joka uskalsivat äänestää potilasturvallisuuslain puolesta. Heille 51 kansanedustajalle, jotka ylipuoluerajojen eivät tulleet paikalle äänestykseen taas annan satikutia tai ainakin toivon, että heillä oli poissaololleen hyvin perusteltu syy.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi