Kesä tulee. Viimeiset keväthanget ovat alkaneet sulaa maakuntien Suomessakin. Samaa tahtia näyttävät sulavan vaalilupauksetkin. Jo ennen, kun hallitusta on ehditty saada kasaan.
Tänä vuonna rikottiin ennätyksiä, sillä ensimmäiset vaalilupaukset ennätettiin rikkoa jo ennen vaalipäivää. Helmikuisessa kyselyssä perussuomalaiset kertoivat kannattavansa kiky-maksujen palauttamista työntekijöiltä takaisin työnantajien maksettavaksi. Ennakkoäänestyksen päätyttyä, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra paljasti ennenaikaisen aprillipilan kertomalla MTV:n pääministeritentissä, ettei puolue kannatakaan kiky-maksujen siirtämistä takaisin työnantajalle. Tämä oli kuulemma ollut virhe. Syylliseksi bussin alle tuupattiin perussuomalaisten puoluetoimiston virkailija, työmies Putkonen, joka oli puheenjohtaja Riikka Purran mukaan vastannut kyselyihin omin päin. Ei käy kateeksi Putkosta. Ehkäpä hän olisi voinut tarkistaa asian perussuomalaisten vaaliohjelmasta, mikäli sellainen vain olisi ollut käytettävissä. Ainoana puolueena perussuomalaisilla ei ollut vaaliohjelmaa ollenkaan. Perussuomalaisten kanta riippuu keneltä kysytään.
Suomen pohjoismaista hyvinvointivaltiota haastettiin vaalien alla oikeisto-opposition suunnalta vääjäämättömyyspuheilla. Puheilla siitä, että meillä ei olisi siihen varaa. Kokoomus sai valtiovarainministeriön virkamiehiltä vahvan selkänojan vaaleihin VM:n kerrottua arvionsa valtion talouden sopeutustarpeeksi 9 miljardia. Kokoomus lähti vaaleihin väistämättömyysteemalla ja asetelmalla, että valtiontalous tulisi saattaa tasapainoon 6+3 mrd:n paljolti kohdentamattomilla leikkauksilla. Samaan aikaan luvaten miljardin edestä veronkevennyksiä kaikille.
Vaikka vaalikentillä kelit olivat vielä hyvinkin talvisia, kokoomuksen leikkauspuheet sulivat jo pitkin vaalikeskusteluita. Heidän leikkauskohteidensa ulkopuolelle karsiutuivat jo alkumetreillä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, eli poliisin ja puolustuksen määrärahat. Vaalikeskustelujen aikana koulutuksen rahoituksen he kertoivat olevan oikein heidän erityissuojeluksessa. Viimeisessä hesarin Sanomatalon vaalikeskustelussa Petteri Orpo totesi, että väestön ikääntyessä sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvittaisiin jopa lisää rahaa. Itse ainakin mietin, että mitä sinne nyt jäi, mistä he ylipäätään aikovat leikata, jos soteen tulee lisää rahaa ja me kaikki saamme veronalennuksiakin.
Hesarin vaalitentissä Sanna Marin totesi, että mikäli kokoomuksella todella on esittää keinot valtiontalouden tasapainottamiseksi toimin, jotka eivät leikkaa sotesta, koulutuksesta ja heikommassa asemassa olevien sosiaaliturvasta, demareilla ei ole mitään sitä vastaan. Eiköhän lyödä kättä päälle ja laiteta hallitus pystyyn saman tien.
Läpi kaikkien vaalikeskustelujen erityisesti vasemmistoliiton Li Andersson toi kaikkein johdonmukaisimmin esille, että 6 mrd sopeutus yhdessä vaalikaudessa on mahdoton tehtävä toteuttaa koskematta kriittisiin palveluihin, kuten terveyspalveluihin ja koulutukseen. Se ei tule onnistumaan mistään Petteri Orpon aiemmin mainitsemista kosteikkoviljelyn tuista leikkaamalla tai haittaveroja korottamalla. Aivan kaikesta on mahdollista toki leikata, mutta leikkaamalla liian voimakkaasti kriittisistä palveluista, leikkaamme tulevaisuuden kasvun edellytyksistä. Juuri se on leikkaamista tulevilta sukupolvilta.
Kokoomus rakensi kieltämättä onnistuneen vaalikampanjan velalla pelottelulle, jota se on harjoittanut jo viimeiset neljä vuotta. Näillä puheilla osa kansasta on saatu sekoittamaan valtion velan ja yksityisen talouden velan keskenään. Ikään kuin tässä olisi kansa jotenkin juhlia pidellyt pikavippien turvin viimeiset neljävuotta valtion rahoilla.
Näille ihmisille lienee turha kertoa, että valtion velan määrä sinänsä ei ole ongelma, vaan velan suhde bruttokansantuotteeseen. Valtion velan suhde bkt:seen on Suomella edelleen parempi kuin euromaissa keskimäärin. Myös Sixten Korkman hämmästeli YLE:n Ykkösaamusssa, miten Suomi on ainoa maa, jossa ollaan kaikesta huolimatta jatkuvasti eniten huolissaan valtion velan määrästä.
Samoilta velkakeskustelijoilta tuntuu olevan myöskin autuaasti unohtunut se, että oppositiossa kokoomus hyväksyi viime hallituskaudella otetusta valtion velasta yhdeksän euroa kymmenestä. Perussuomalaiset hyväksyivät siitä yhdeksän euroa yhdeksänkymmentä senttiä. Tosiasiassa Kokoomus olisi halunnut pandemian aikana velkaantua vielä hallitustakin enemmän. Kokoomus etunenässä vaati valtiota ripeitä toimia tukemaan yrityksiä koronassa, heidän mukaansa hallituksen tukitoimet olivat oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä. Ainoastaan kaikkein vähäosaisimmille toteutettua toimeentulotuen tilapäistä, neljän kuukauden 75 euron lisää kokoomus piti holtittomana taloudenpitona ja tekivät asiasta välikysymyksen. Tämän kaikkein heikommassa asemassa oleville suunnatun tilapäisen tuen hinta oli noin promillen luokkaa kokonaisuudessa, missä korona-aikana kaikkineen tuettiin yrityksiä ja ihmisiä koko eduskunnan yhteisellä hyväksynnällä.
Heti vaalien jälkeen Danske pankin ekonomisti riensi varoittamaan, että, että valtion talouden tasapainoon pyrkiminen liiallisin menoleikkauksin olisi haitallista Suomen taloudelle. Viime viikolla, kolme viikkoa vaalien jälkeen VM:n budjettipäällikkö Mika Niemelä kertoi, että kokoomuksen 6 miljardin euron sopeutus yhdessä vaalikaudessa vaatii leikkaamista sotesta, sosiaaliturvasta ja koulutuksesta. Säästötavoite on mahdoton saavuttaa, jos jokin suurista menoeristä suljetaan leikkausten ulkopuolelle. Näistä tiedoista olisi ollut kansalaisille huomattavasti enemmän hyötyä ennen vaaleja. Jos Danske pankin ekonomisti, VM:n budjettipäällikkö tai kokoomus ei tätä tiennyt ennen vaaleja, olisivat kysyneet Li Anderssonilta.
Vaalien jälkeisenä päivänä kokoomus on muuttanut puheitaan. Enää heidän mielestään ei pidäkään puhua leikkauksista, vaan sopeutuksesta. Miten tämä kuulostaa niin tutulta? Ennen Juha Sipilän hallitusta kokoomus lupasi vaalien alla, että koulutuksesta ei leikata. Heti vaalien jälkeen leikattiin ennätyksellisesti miljardilla, mutta se kerrottiin meille, että koulutusta ”uudistetaan”. Nyt koulutusta tullaan ilmeisesti sopeuttamaan. Jos minä olisin yhteiskunnan kriittinen toiminto, minä ainakin toivoisin hartaasti, että en koskaan päätyisi kokoomuksen erityissuojeluun. Leikkaukset eivät siitä muuksi muutu, vaikka niitä alkaa kutsumaan eri nimellä. Tällä hetkellä ei kannata puhua edes sopeutuksesta. Toistaiseksi on nimittäin ainoastaan söpöytetty. On söpöytetty termistöä leikkauksista uudustuksiin ja sitä kautta sopeutukseen. Kumma kyllä jokaisella kierroksella koulutukseen on jäänyt vähemmän rahaa riippumatta, millä nimellä se sieltä on otettu.
Äänestäjän kuluttajasuojasta on taas puhuttu paljon. Puhe on aivan turhaa, sillä sellaista asiaa kun äänestäjän kuluttajasuoja ei ole olemassakaan. Mikäli äänestämäsi ehdokas tai puolue on luvannut sinulle jotain ja sittemmin käy ilmeiseksi, että he eivät aikoneetkaan sitä yrittääkään toteuttaa, et saa ääntäsi takaisin.
