Tätä tekstiä kirjottaessa Riikka Purran eroa vaativan addressin on allekirjoittanut jo yhteensä yli 80 000 ihmistä. Pelkästään tämän päivän aikana allekirjoittajia on jo 30 000 ja tahti kiihtyy. Ministereitä ei tietenkään vaihdeta Suomessa huutoäänestyksillä, eikä addressien perusteella. Kansalaisten viesti yli puoluerajojen aikaa olla kuitenkin selvä. Nyt riittää. Suomi tarvitsee toimintakykyisen hallituksen ja meillä ei tällä hetkellä sitä ole. Valitettavasti.
Koska siitä on lähdettävä, että tähän on tultu, on hyvä hieman kerrata, miten tähän on oikein tultu. Timo Soini (ps.) antoi aikanaan rasistiselle ja väkivaltaa ihannoivalle joukolle paikan Suomen politiikan parrasvaloissa. Tänä kesänä Petteri Orpo (kok.) antoi heille vallan. Timo Soinille se maksoi lopulta hänelle koko hänen oman perustamansa puolueensa. Lähiaikojen tarina tulee kertomaan, mitä se tulee maksamaan Petteri Orpolle. Varmaa on nimittäin se, että kaikella on hintansa. Ilmaisia lounaita ei edelleenkään ole.
Olimmepa Timo Soinista ja hänen mielipiteistään mitä mieltä hyvänsä, rasisti hän ei ollut, eikä ole sitä edelleenkään. Me kaikki pystymme varmasti tunnustamaan, että hän oli erittäin taitava populisti. Olivathan monet hänen heittonsa ja sloganinsa minunkin mielestäni aika hyviä ja iskeviä. Kun aikanaan Timo Soini näki ja myös käytti mahdollisuuden perussuomalaisen puolueen nopeaan kannatuksen kasvattamiseen, hänelle kelpasivat siihen myös julkisesti rasististen ja etnonationalististen ihmisten äänet ja ehdokkaat. Hinta oli kuitenkin kova.
Kokoomus ja Petteri Orpo tietää, että he saivat vaalituloksen perusteella ja perussuomalaisten suosiollisella avustuksella neuvoteltua lähes täysimääräisesti kokoomuksen näköisen hallitusohjelman. Perussuomalaisten kannattajat eivät ehkäpä ole huomanneet sitä, että elinkeinoelämän keskusliiton nuotein hallitusohjelmaan kirjoitetut työmarkkinauudistukset, työntekijän ja ammattiyhdistysliikkeen aseman heikennykset ovat ainoat asiat, jotka ovat hallitusohjelmaan aikataulutettuna. Perussuomalaisten vastapainoksi saavuttamansa maahanmuuton kiristykset ovat paitsi täysin typeriä, monet täysin näennäisiä. Niitä ei ole hallitusohjelmassa aikataulutettu lainkaan. Mikäli hallitus tulisi kestämään täydet neljä vuotta, mitä en enää tässä vaiheessa usko, saattaa käydä niin, että perussuomalaisille jää tästä hallitustaipaleesta käteen kuin omien duunariäänestäjiensä karvas pettymys.
Kokoomuksen näkemä tuhannen taalan paikka, muuttaa suomalainen työmarkkinajärjestelmä, ehkä peruuttamattomasti on saanut heidät heittämään kaikki liberaalit arvonsa roskakoriin. Ensin heitettiin roskiin ympäristöarvot leikkaamalla luonnonsuojelusta ja lupaamalla miljoonatolkulla bensaveronalennuksia. Seuraavaksi saivat mennä ihmisarvokysymykset.
Vaikka perussuomalaiset koittavat muuta esittää, tässä ei ole kysymys mistään kymmeniä vuosia sitten kontekstistaan irrotetuista hölmösti muotoilluista somekommenteista. Jos näin olisi, ainakin minua kiinnostaisi tietää, mikä voisi olla konteksti, mikä on vaatinut yli 30 vuotiasta Riikka Purraa hekumoimaan lapsien ampumisella lähijunassa. Tai Jussi Halla-ahoa haaveilemaan homojen ampumisesta päähän tehtaankadulla. En viitsi edes toistaa edellä mainittuja somekommentteja, sillä niin vastemielisiä ne ovat. Joka haluaa, löytää ne kyllä googlella helposti itsekin.
Suomi on minun mielestäni edelleen paras maa maailmassa elää ja asua. Me ansaitsemme parempaa. Me ansaitsemme valtaapitävät, jotka toimivat ja näyttävät esimerkkiä. Siihen ei kuulu kenenkään ihmisen päähän ampumisen hekumointi, olivatpa he iältään, uskonnoltaan, ihonväriltään, taustaltaan tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan millaisia hyvänsä. On aivan eriasia olla kriittinen maahanmuuttoon, kun olla ihmisvihaaja ja rasisti.
Petteri Orpo väitti tämän viikon A-Studiossa, suoralainaus: käsi sydämellä, että hän ei tiennyt Riikka Purran tai muiden perussuomalaisten vastemielisistä somekirjoituksista. En tiedä, millä puolen rintaa ja miten sininen Petteri Orpon sydän tällä kertaa oli. Sen tiedän kuitenkin, että jos on viimeiset 15 vuotta edes hiemankaan seurannut poliittista keskustelua, ei ole mitenkään voinut välttyä näkemästä perussuomalaisten suoltamia lukuisia rasistisia ja väkivaltaa ihannoivia kommentteja. Jotenkin en oikein usko, että Petteri Orpo ei olisi seurannut poliittista keskustelua viimeisen 15 vuoden aikana.
En voi kieltää, ettenkö olisi tuntenut, enkä edes ihan pientä vahingoniloa siitä, että nimenomaan pääministeri Petteri Orpo oli etunenässä edellisellä vaalikaudella vaatimassa Sanna Marinilta johtajuutta. No miten on mennyt nyt noin niiku omasta mielestä?
Petteri Orpon lausunnot tähän saakka:
Case ministeri Junnila: Suomen hallituksella on nollatoleranssi rasismille
Case ministeri Rantanen: Suomen hallituksella on nollatoleranssi rasismille ja salaliittoteorioille
Case ministeri Purra: Suomen hallituksella on nollatoleranssi rasismille, salaliittoteorioille ja väkivallan lietsomiselle.
Mitähän seuraavaksi?
Leikitellään kuitenkin asialla hieman. Mikäli hallitus saataisiin kaiken tämän jälkeen pidettyä edes jotenkin kasassa, se edellyttäisi, että perussuomalaisesta puolueesta kyettäisiin nyt aidosti karsimaan puolueen maahanmuuttokriittisyydeksi huonosti naamioitu rasismi ja etnonationalismi. Mitä siitä jäisi jäljelle? Jäisikö siihen jäljelle muuta kuin kokoomus, jolla on mittatilauspukujen sijaan Dresmannin vähän huonommin istuvat puvut ja niiden tyhjät taskut?
Suomessa on tällä hetkellä lukuisia ongelmia. Ay-liike ja maahanmuuttajat eivät kuulu suomalaisten ihmisten ongelmien kärkikymmenikköön. Eivät lähellekään. Valtaosa suomalaisista eivät halua rasisteja ministereiksi. Ministeri ei edusta vain omia äänestäjiään. Hän edustaa koko Suomea. Perussuomalaisia äänesti yli 600 000 ihmistä. Eivät hekään tätä halua. Suomi tarvitsee toimintakykyisen hallituksen. Mikäli Petteri Orpolta löytyisi yhtään johtajuutta, hän kävelisi presidentin luo jo tänään. Isänmaan edun niissä.
