Samassa veneessä

kallemikkolainen.fi

Samassa veneessä

Suomi on haastava maa vaurastua. Näinhän yleensä varsinkin sosiaalisessa mediassa kerrotaan silloin, kun halutaan osoittaa, että Suomessa on niin korkea veroaste, että suunnilleen kenenkään ei kannattaisi mitään töitä tehdä.

Itse ja ainakin toistaiseksi suuri osa suomalaisista ajattelevat hiukan samoin, että meille Suomen kansalaisille pohjoismainen malli on paras. Se on paitsi edullisempi, myös pidemmällä aikavälillä kaikkien hyödyksi. Eli se, että yhteiskunta kantaa verovaroin nykyisen kaltaisen, maailman maiden vertailussa kohtuullisen suurenkin vastuun kansalaisistaan ja omista toiminnoistaan, vaikka se samalla tarkoittaakin muiden pohjoismaiden tapaan suhteellisen korkeaa verotusta. Suomi saattaa ollakin verotuksen vuoksi haastava maa vaurastumaan pyrkiville, mutta jo vaurastuneille maa on varsin ihanteellinen vaurastua yhä lisää. Tästä on kirjoittanut mm. STTK:n ekonomisti Antti Koskela tässä kirjoituksessaan.

Nykyisin yksityishenkilön pörssilistatusta yhtiöstä saatavasta osinkotulosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. Pääomatulona verotettavasta osingon osasta maksetaan veroa 30 prosenttia. Jos verovuonna pääomatulot ylittävät 30 000 euroa, veroa maksetaan 34 prosenttia. Osingosta menee näin todellisuudessa veroa joko 25,5 tai 28,9 prosenttia.

Jos osinkoverotusta verrattaisiin palkkatyön verotukseen, esimerkiksi reilun kolmen tonnin kuukausipalkkaa tienaava sairaanhoitaja maksaa suunnilleen samalla, noin 28 %;n veroprosentilla veroa kuin miljoonia euroja vuodessa tienaava, joka tienaa saman osinkotulolla.

Pääomatulon vertailu suoraan palkkatyön verotukseen ei välttämättä ole järkevää eikä edes tarpeellista. Suomi tarvitsee investointeja ja pääomaa. Siksi on järkevää, että omistamiseen ja sijoittamisen verotus on kansainvälisesti kilpailukykyistä ja ainakin vertailukelpoista muiden pohjoismaiden kanssa. En siksi olekaan etunenässä vaatimassa esimerkiksi osinkotuloverotusta palkkatuloverotuksen tapaan progressiiviseksi. Järkevämpää olisikin vertailla Suomen pääomatuloverotusta verrokkimaihin esimerkiksi Euroopassa. Ei ensisijaisesti kiristää omistamisen verotusta, vaan tiivistää veropohjaa ja purkaa kansantaloudelle hyödyttömiä verohuojennuksia. Tosiasiassa Suomen pääomatulojen verotus on kevyempää, kuin EU-maissa keskimäärin ilmenee tästä artikkelista.

Tämä johtuu siitä, että suuresta osasta pääomatuloja ei makseta veroa edes sairaanhoitajan työtulon veroprosentilla. Isoon osaan pääomatuloista kohdistuu erilaisia verohuojennuksia, minkä takia yleisen pääomatuloverokannan mukaista veroa maksetaan vain pienestä osasta pääomatuloja. Nyrkkisääntönä voi oikeastaan pitää, että mitä varakkaampi sijoittaja on kyseessä, sitä paremmat verohuojennukset hänellä on käytettävissään. Tämä on mielestäni outoa ja epäoikeudenmukaista.

Instituutiot kuten säätiöt, ulkomaiset ja kotimaiset sijoitusrahastot, julkisyhteisöt, eläkeyhtiöt, yleishyödylliset yhdistykset, mukaan lukien ammattiyhdistykset ovat vapautettuja pörssiyhtiöiden osinkotulojen pääomaverosta suurilta osin tai kokonaan.

Oma lukunsa on ”kymppikerholaiset”, siis listaamattomat yritykset, jotka omistavat pörssiyhtiöistä vähintään 10 prosenttia, saavat omistuksensa osingot verotta. Vasta kun sijoitusyhtiö maksaa omistajilleen osinkoja, tulevat verot maksuun. Myös listaamattomista yhtiöistä nostettujen osinkojen vero saattaa olla tosiasiassa vain 7,5 prosenttia, mikäli yhtiöllä on riittävästi nettovarallisuutta ja maksettavat osingot ovat enintään 150 000 euroa vuodessa. Jos samainen yhtiö omistaisi alle kymmenen prosenttia, osingosta joutuisi maksamaan 20 prosentin yhteisöveron.

Talouselämän mukaan esimerkiksi Koneen hallituksen puheenjohtajan Antti Herlinin ja tämän perheen enemmistöomistuksessa oleva Holding Manutas Oy on kerännyt vuosina 2019–2021 noin yli 530 miljoonan euron edestä yhteisöverosta vapaita osinkoja. Holding Manutas omistaa Koneesta yli 17 prosenttia.
Jos vastaavat osingot maksettaisiin suoraan ne omistavalle henkilölle, kuten tavallisen piensijoittajan kohdalla menetellään, hän joutuisi maksamaan veroa pääomatulostaan viimeistä päälle, mikä tarkoittaisi siis, että noin suunnilleen sairaanhoitajan veroprosentilla.

Todelliset Suomen isorikkaat ovat verokohtelustaan itseasiassa ihan hiljaa. Vai olemmeko kuulleet heidän kovaäänisesti purnaavan veroista? Emme ole. Heidän ei toistaiseksi tarvitsekaan. Heillä näyttää jostain syystä riittävän puolustajia varsinkin sosiaalisessa mediassa yllättävältä taholta. Usein kaikkein intohimoisimmat puolestapuhujat löytyvät heistä, joilla itsellään ei mitään merkittävää sijoitusvarallisuutta edes ole. Mahdollisuudesta välttää pääomatulon verojen maksua nyt puhumattakaan. Mistä tämä johtuu? Tähän en itsekään tiedä vastausta. Kaipa kaikkein rikkaimmatkin tarvitsevat puolestapuhujansa.

Päähallituspuolue Sdp on esittänyt omassa vero-ohjelmassaan veropohjan tiivistämistä tukkimalla edellä mainittuja aukkoja. Ehdotukset eivät ole tarkoittaneet sinänsä pääomatulon verotuksen kiristämistä vaan ensisijaisesti sitä, että purettaisiin hyödyttömiä huojennuksia, joilla omistamisen verotusta voidaan nykyään vältellä. SDP on ehdottanut muun muassa lähdeveroa institutionaalisten sijoittajien ja muiden osittain verovapaiden yhteisöjen saamille osingoille. Tämä laittaisi osinkotuotot verolle myös ammattiyhdistysliikkeen osalta. Nykyinen hallitus on esittänyt myös maastapoistumisveroksi nimettyä arvonnousuveroa. Verolla pyrittäisiin estämään tilanteita, joissa Suomesta pois muuttamalla varakas henkilö pystyy välttämään myyntivoittojen verot kokonaan tai lähes kokonaan.

Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että pääomaverotus on työn verotusta hiukan kevyempää ja siten kilpailukykyistä suhteessa verrokkimaihimme. Päinvastoin. Mielestäni kaikilla pitäisi vain olla samat säännöt riippumatta siitä, kuka on sijoittanut, kuinka paljon on sijoittanut tai miten on sijoittanut. Se olisi oikeudenmukaista. Ehkäpä silloin meidän tavallisten sukankuluttajienkaan ei tarvitsisi maksaa sitä veroa ihan joka käänteessä niin paljoa. Eri arvioiden mukaan näillä verohuojennuksilla Suomi menettää verotuloja vuosittain noin miljardin euron verran. Tämän paikkaamme me, jokainen tavallinen sukankuluttaja, joka joudumme maksamaan kaikki veromme viimeistä päälle vailla toista vaihtoehtoa.

Otsikon poimin tällä kertaa Jussi Raittisen vanhasta kappaleesta, samassa veneessä.

”Sillä kaikkihan me samassa veneessä ollaan, vaikka järjestys on toki saatu tähänkin jollaan; toiset soutaa ja toiset vähän melalla avittaa.”

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

kallemikkolainen.fi
Vappusatanen
Kalle Mikkolainen

Voidaan se ottaa poiskin

On varmasti totta, että nyt Sanna Marinin hallituksen toimesta toteutetut indeksikorotukset eivät riitä kompensoimaan kaikkea Ukrainan sodan vuoksi energian hinnasta johtuvaa elinkustannusten äkillistä nousua, mutta on se ainakin minun mielestäni parempi kuin indeksijäädytys.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi
Hyvinvointivaltio
Kalle Mikkolainen

Mikä on tärkeää?

Leikkaaminen itsessään ei ole mitään kovinkaan vaativaa. Leikkaaminen on itseasiassa helppoa. Se ei vaadi mitään erityistä osaamista tai viisautta. Kunhan vaan leikkaa. Sen sijaan leikkaaminen siten, että samalla parannetaan palveluita ja saavutetaan talouskasvua, on hyvin vaikeaa.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi
Hyvinvointivaltio
Kalle Mikkolainen

Ruotsin vai Englannin tiellä?

Viime vuosien kehitys on ollut se, että oikeistohallitus leikkaa ensin kaksi ja seuraava, vasemmistohallitus palauttaa yhden. Jokainen voi omassa tykönään miettiä, mikä on tällaisen kehityksen suunta pidemmällä aikavälillä.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi