Politiikan keskustelijoille yksi monille hyväksi osoittautunut keino on oikeastaan ikivanha. Se on tapa esittää, että kilpailevien puolueiden ajamat asiat olisivat ideologisia, kun taas omat vastaavasti olisivat järkeen ja tutkittuun tietoon perustuvia. Ennen kun luet tätä pidemmälle, mikäli sinulle tuli vielä tässä vaiheessa yllätyksenä, niin joudun tuottamaan pettymyksen siinä, että tosiasiassa kaikki poliittiset puolueet perustuvat ideologiaan, muutenhan ne eivät olisi poliittisia puolueita ensinkään, vaan jotakin ihan muuta. Poliittinen liike, jonka pohjalla ei ole ideologiaa ja selkeää identiteettiä, on yleensä vaikeuksissa tai entinen poliittinen liike. Tällä tahdon kertoa, että kyllä, myös oman puolueeni sdp:n ajamat asiat monesti ovat ideologisia, mutta sepä se yleensä on politiikan tarkoituskin.
Nykyisessä populistisessa politiikassa omaa viestiä pyritään yksinkertaistamaan siten, että jokin monitahoinen asia tulisi yksiselitteisesti ratkaista siten, miten sen itse haluaisi ratkaistavan nostamalla oman väitteen tueksi yksittäinen tilasto, tutkimus tai ääritapauksissa jopa vain osa tutkimuksesta. Kun samalla tietoisesti unohdetaan kertoa, että perehtymällä tähän juuri viitattuun tutkimukseen kokonaisuutena, se saattaisikin olla jopa omaa haluttua viestiä vastaan. Tällaisella toiminnalla on oma sanontakin. Poimitaan rusinoita pullasta.
Ehkäpä kouluesimerkki tästä oli A-Studio-lähetys 4.7.2022, jonka aiheena oli, miten yrityksiä riivaava työvoimapula ratkaistaan? Työvoimapulaan ja työvoiman ja työpaikkojen kohtaantoon etsivät ratkaisuja Suomen Yrittäjien pääekonomisti Mika Kuismanen ja työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen.
Jo ohjelman alustuksessa mentiin metsään. Alustuksessa toimittaja Sakari Sirkkanen kertoi tilanteen olevan juntturassa, koska meillä on yhtä aikaa 240 000 avointa työpaikkaa ja yhtä paljon työnhakijoita. Tämä ei pitänyt paikkaansa, sillä YLE oli tulkinnut TEM:n työllisyyskatsausta väärin sekoittaen keskenään virta- ja varantotilastot. Tästä asiasta kirjoitti mm. Kelan entinen tutkija Pentti Honkanen facebookissa ja myös Apu-lehden bloggaaja Sakari Timonen kertoi asiasta heti tuoreeltaan tässä kirjoituksessaan.
Ehkäpä ainut ohjelmassa kerrottu tosiasia olikin, että Suomessa on monilla aloilla tällä hetkellä työvoimapula, joten palaan siihen. Ratkaisuksi esitettiin jälleen kerran ensimmäiseksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista. Suomen Yrittäjien pääekonomisti Mika Kuismanen vetosi tutkittuun tietoon perustuen, että ongelma korjaantuisi lyhentämällä ja porrastamalla ansiosidonnaista työttömyysturvaa entisestään. Tutkittu tieto, mihin tässä viitattiin, on Valtiontalouden tutkimuslaitos VATT:n vuonna 2017 tekemä tutkimus asiasta. Kyyrän, Pesolan ja Verhon (2017) tutkimuksessa esitettiin, että ennuste työllistyä kiihtyisi juuri ennen ansiosidonnaisen etuuden päättymistä ja olisi poikkeuksellisen vilkasta etuuden viimeisellä viikolla. Viittaamalla tähän tutkimukseen pyritään osoittamaan, että ansiosidonnaista työttömyysturvaa käytettäisiin laajasti väärin ja ihmiset menisivät töihin vasta kun ansiosidonnainen päiväraha on niin sanotusti käytetty loppuun. Tämä tutkimustieto on osoitettu vääräksi, ja voit lukea halutessasi asiasta lisää vaikkapa tästä linkistä.
Keskustelijoille tuntui unohtuvan tässä myöskin se, että samassa Kyyrän, Pesolan ja Verhon (2017) tutkimuksessa esitettiin paljon muutakin. Tutkimuksessa nimittäin todettiin, että riittävän pitkän ansioturvan turvin työtön voi keskittyä etsimään omaa osaamistaan vastaavaa työtä. Pidempi työttömyysturva saattaa johtaa joissain tapauksissa pidempään työttömyysjaksoon, mutta samalla se myös parantaa osaavien työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen kohtaantoa. Kun meillä tällä hetkellä nimenomaan on työvoimanpula ja työvoiman kohtaanto-ongelma, tutkittu tieto, johon keskustelijat itsekin viittaavat siis kertoo, että työttömyysturvan heikentäminen ja porrastaminen pahentaisi tätä kohtaanto-ongelmaa, ei suinkaan parantaisi sitä.
Hallitus on tähän mennessä tehnyt lukuisia työllisyystoimia. mm. poistanut eläkeputken, lisännyt määrärahoja koulutukseen, alentanut päivähoitomaksuja, lisännyt tuntuvasti resursseja työllisyyspalveluihin, lisännyt mahdollisuuksia muissa pohjoismaissa menestyksekkäästi toteutettuun osa-aikatyöhön. Lisää näistä ja muista työllisyystoimista voi lukea täältä: Luottamuksen ja tasa-arvoisten työmarkkinoiden Suomi. Työllisyys on noussut ennätyksellisen korkealle tasolle. Korkea työllisyys tarkoittaa jossain tapauksessa usein työvoimapulaa, sillä sellaista ihannetilannetta ei valitettavasti ole olemassakaan, että kaikki ihmiset olisivat aina sataprosenttisesti töissä ja samaan aikaan yrityksille löytyisi Suomen jokaiseen niemeen ja notkelmaan aina jostain vapaata työvoimaa silloin kun he sitä tarvitsevat. Jotenkin minusta kyllä alkaa tuntua, että keskustelijat tätä odottavat. Jossakin pitäisi ilmeisesti olla tällainen taikahylly, jossa olisi aina tarjolla osaavaa ja ahkeraa työvoimaa silloin kun yritykset sitä sattuvat tarvitsemaan. Silloin kun tulee laskusuhdanne, nämä osaajat voisi laittaa takaisin hyllylle odottamaan aikoja parempia, mutta työttöminä he eivät milloinkaan saisi olla.
Tähän YLE A-studion loppukommentti toimittajalta jatkoi samalla linjalla. Tulisiko ottaa työttömyysturvaan Tanskan malli ja kaikki nyökyttelivät paitsi asiasta jotakin tietävät tv vastaanottimiensa ääressä. Tanskassa on kyllä vuosien varrella ollut hyviä kokemuksia työllisyyden hoidosta. Tanskan ansiosidonnaisen työttömyysturvan kesto on 750 päivää, kun meillä Suomessa se on työuran pituudesta riippuen joko 300 tai 400 päivää. Tanskan työttömyysturvassa on kyllä alenema eli porrastus työttömyyden pitkittyessä, mutta porrastus tulee ajallisesti ajankohtaisesti vasta siinä vaiheessa, kun Suomessa ansiosidonnainen työttömyyspäivärahan maksaminen on jo päättynyt. Tanskan ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan taso alennettunakin on korkeampi, mitä Suomessa se on lähtiessään. Otetaan vaan Tanskan malli, mutta otettaisiinko sekin kokonaan, eikä vain tässäkin niitä omaan ideologiaan sopivia rusinoita pullasta?
Tilastojen ja tutkimustiedon tietoinen osittainen tulkitseminen omiin tarkoitusperiin on tiedon vääristelyä, jota ennen vanhaan suoraan valehteluksi kutsuttiin. Jussi Saramo (vas.) twiittasi tähän asiaan liittyen joskus aika hyvin ja otin twiitin talteen silloin ajatellen, että tämä olkoon myös itseäni varten nuhteeksi, opastukseksi ja ojennukseksi.
”Mikä hyvänsä asia, jos ei pysty puolustamaan valehtelematta ja vääristelemättä, kannattaa katsoa peiliin ja miettiä uudestaan. Ehkä et sittenkään ole oikeassa? Ehkä pyrit johonkin muuhun kuin yleiseen hyvään? Ehkä työsi tai oppimasi aiheuttaa raskasta kognitiivista dissonanssia?” – Jussi Saramo Twitter 29.8.2021
