Olen joskus kertonut naapurustossani asuvasta, ilmeisen vähäosaisiin lukeutuvasta ihmisestä, joka tapaa erityisesti torstai-iltaisin eduskunnan kyselytunnin päätteeksi pitää omia palopuheitaan kerrostalon ikkunastaan. Puheissa toistuvat kaikki mahdolliset perussuomalaisten iskulauseet aina väärästä vihervasemmistolaisesta maahanmuuttopolitiikasta liian korkeisiin bensanhintoihin. Kerran hänet sai hiljaiseksi saman kerrostalon toisesta päästä supi suomen kielellä kuulunut vastaus. Ole jo hiljaa! Ei sul ees ole autoa!

Ehdimme jo vaimoni kanssa epäillä, että tämä henkilö olisi tykkänään muuttanut pois, koska viikkokausiin emme olleet näitä palopuheita kuulleet. Erehdys kuin tärähdys. Sanomalehdet julkaisivat uusimman presidentinvaaligallupin, jonka ylivoimaisena ykkösenä oli vihreiden Pekka Haavisto. Huutoa kuului koko illan. Minulle tulee tästä mieleen Simo Salmisen aikanaan esittämä Rotestilaulu, jossa laulettiin: ”Se, se vaan on sillä lailla… Että tässäkin maassa on sitä on paljon mälsää… hyvä olis saada muijallekin töitä… Ittestä ei oo niin väliä juu”

Osattomuus, köyhyys ja taloudellinen tasa-arvo ovat olleet varsinkin vasemmistopuolueiden kantavia poliittisia teemoja kautta historian. On yleismaailmallinen ilmiö ja tosiasia, että yhteiskunnan kyydistä pudonneet ja kaikkein vähäosaisimmat ihmiset ovat laiskimpia osallistumaan vaaleihin ja äänestämään. Se on tietysti toisaalta ymmärrettävää. Surkea tilanne saa ihmisen mieluummin näyttämään keskisormea koko järjestelmälle ja yhteiskunnalle. Se kiinnostaako järjestelmää vähäosaisen keskari, on tyystin toinen juttu.

Vaikka vasemmistopuolueita on perinteisesti pidetty puolueina, jotka ajavat kaikkein heikommassa asemassa olevien asiaa, se, että kaikkein vähäosaisimpien äänestysaktiivisuus on alhainen, tekee väistämättä myös heidän asemaansa ajavan politiikan köyhäksi.

On kaunis ajatus, että äänestämisen kautta välittyisivät aina yhteiskunnalliseen päätöksentekoon saakka kaikki sen ongelmat ja vieläpä sillä painoarvolla kun niitä yhteiskunnassa esiintyy. Tämä kaunis ajatus jää paikoin ajatukseksi. Puolueet ja niiden vaikuttajat tuskin tietoisesti ajattelevat ja toimivat näin suoraviivaisesti ja kyynisesti, mutta kylmä tosiasia on, että poliittisten puolueiden tavoite on oman ohjelmansa toteuttamisen lisäksi kuitenkin myös oman kannatuksensa parantaminen.

Kun yhteiskunnan kaikkein vähäosaisimpien äänestysaktiivisuus laskee, laskee lopulta väistämättä myös puolueiden kiinnostus tätä äänestäjäkuntaa kohtaan. Puolueet ja erityisesti heidän ehdokkaansa kun pyrkivät kuitenkin jokaisessa vaalissa hankkimaan ääniä sieltä, mistä niitä tarjolla on. Voi oikeastaan sanoa, että osattomien kehnon äänestysaktiivisuuden vuoksi, osattomuuden vastainen kampanjointi on poliittisen menestymisen kannalta vähän kehno teema.

Kun kaikkein vähäosaisimmat eivät äänestä tai heidän kannaltaan vielä pahempaa, äänestävät protestiksi heidän asemaansa kiistatta entisestään heikentäviä perussuomalaisia, on kierre täydellinen. Lopputuloksena on se, etteivät kaikkein heikommassa asemassa olevien ongelmat saa ansaitsemaansa painoarvoa poliittisessa päätöksenteossa.

Väite, että mikään ei koskaan muutu, olipa siellä eduskunnassa mitkä puolueet hyvänsä ei pidä vähäosaisen kohdalla paikkaansa, kyllä se muuttuu. Se muuttuu kaikkein vähäosaisimpien kannalta pikku hiljaa entistä huonommaksi.

Useissa tutkimuksissa on voitu osoittaa, että köyhyysongelma on Suomessa viimeisten vuosikymmenien aikana pahentunut. Köyhyys oli vielä 1970-80-luvulla isolle osalle ihmisiä jossain elämäntilanteessa kohdalle osunut tilapäinen vaihe. Varsinainen totaalinen köyhyys, esimerkiksi asunnottomuus ja kadulla asuminen on Suomessa toki tänä päivänä vähäistä, mutta ei sekään kokonaan poistunut. Suurin osa asunnottomista asuu kaverien ja tuttavien nurkissa. Ehkä olemme onnistuneet ulkoistamaan totaalisen köyhyydenkin romanian kerjäläisille.

Köyhyys ja osattomuus on tänään kuitenkin melko suuren kansanosan pysyvä olotila. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että vaikka muuten luokkaerot ovat lähes kadonneet, meille on syntynyt uusi osattomien yhteiskuntaluokka.

Keskeinen selittäjä on ollut työttömyys ja se on sitä edelleen. Yhteiskuntapolitiikassa on yleensä oletettu, että köyhyys poistuu kun työttömyys saadaan nujerrettua. Tämä on edelleen täysin pätevä sääntö, mutta köyhyyden uusi muoto on työtätekevien köyhien määrän kasvu. Epätyypillisistä työsuhteista on tullut tyypillisiä. Yhteiskunnassa on yhä kasvava joukko heitä, jotka raapivat elantonsa kasaan useammasta eri työstä ja tulon lähteestä. Loput yhteiskunnan tuilla. Yhä ilmeisemmäksi käy, ettei tämän kaltainen työ ainakaan pelkästään välttämättä poista osattomuutta ja köyhyyttä.

Miten kaikkein vähäosaisimmat saataisiin äänestämään aktiivisemmin, en osaa sanoa. En oikein usko, että auttaa sekään, että kerron jossain turuilla ja toreilla vähäosaiselle, että sinä olet ihan tyhmä, kun äänestät perussuomalaisia. Ei sillä, ettenkö olisi koskaan yrittänyt. Kertaakaan kukaan ei ole minulle ainakaan vastannut, että totta tosiaan, olenpas minä nyt ollutkin tyhmä. Menen tästä oikopäätä äänestämään demareita.

Edellinen Juha Sipilän oikeistohallitus leikkasi kaikilta vähäosaisilta, mitä se tästä maasta löysi. Lapsilta, vanhuksilta, eläkeläisiltä, vammaisilta. Edes sotaveteraaneja ei unohdettu. Seuraava Rinteen/Mariinin hallitus palautti näitä tukia. Kuitenkin koko edellinen hallituskausi oli kriisien sävyttämä. Marinin hallitus pystyi tukemaan heikommassa asemassa olevia, mutta ei ehkäpä kriiseistä johtuen pystynyt juurikaan parantamaan kaikkein heikommassa asemassa olevien osallisuutta.

Spede yritti aikanaan keksiä ikiliikkujan siinä kuitenkaan onnistumatta. Välillä tuntuu, että me olemme tänään keksineet taaksepäin kulkevan ikiliikkujan. Ensin oikeistohallitus leikkaa kaksi, kansa ei tykkää ja äänestää vasemmistohallituksen, joka palauttaa yhden. Kansa ei tykkää ja äänestää oikeistohallituksen takaisin, joka leikkaa kaksi. Kansa ei tykkää…

Se, se vaan on sillä lailla
Että tässäkin maassa on sitä on paljon mälsää
Ei sitä tartte edes paljon kavereilta kysellä
Kun vaan viittii vähänkin tsiikata ympärilleen
Kaiken maailman törpötkin ne luulee olevansa vaikka mitä
Mut ei ne oo ku hemmetinmoisia sössöjä vaan
On sitä ollu enneskin nuijasotia tässä maassa
Mut olispa täs nuijalla töitä
Ja hyvä olis saada muijallekin töitä
Ittestä ei oo niin väliä juu

Tässä maassa on niin huonot liksat
Että nälkä on aina vieraanamme
Mut eipä oo onneksi jano päässy vielä yllättämään
On sitä tässä yks ja toinenki sentäs jotakin nähny
Voi olla että vielä käydään ulkomaillakin
Ettei sitä nyt tartte ihan tulla silmille hyppimään

Lauluntekijät: Pertti Pasanen