Tapasin Tampereen Hakametsän jäähallissa sen viimeisessä juhlaottelussa vanhan jääkiekkojunnuvalmentajani. Muisteltiin tietysti vanhoja hienoja juttuja ja nauroimme myös helvetillisiä treenejä kuuluisissa Pyynikin portaissa, missä myös me junnut siihen aikaan treenasimme. Myös edustusjoukkueet treenasivat siellä. Mitä isot edellä, pienet perässä. Aikanaan edustusjoukkue Tapparan Timo Jutila oli kuulemma sanonut, että pahinta niissä treeneissä oli se, että sen jälkeen ei maistunut edes kalja. Valmentajani nauroi, että yhtä juttua te nuoret ette sitten oppineet ikinä. Se juttu oli siinä, että hän lopetti treenit vasta kun hän ei kuullut joukosta yhtään napinaa. Siihen saakka, kun hän napinaa kuuli, hän puhalsi aina yhä uudelleen pilliinsä, joka tarkoitti, että piti kiivetä ylös. Vasta kun oli täysin hiljaista, hän totesi itselleen, että riittää ja hän päätti harjoituksen. Pojilla ei ollut enää turhaa energiaa, energiaa purnata.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kuitenkaan puhua jääkiekkojunnujen porrastreeneistä, vaan toisesta lempiaiheestani työttömyyspäivärahan porrastamisesta. SAK kysyi ennen vaaleja puolueilta, pitääkö ansiosidonnaisen työttömyysturvan taso ja kesto pitää vähintään nykyisellä tasollaan, ja puolueet vastasivat alla olevan kuvan mukaisesti.
Jos saisin euron joka kerta kun kuulen sanonnan: ”Kyllä tekevälle töitä löytyy!”, minun ei varmasti enää pian tarvitsisi töitä tehdäkään.
SAK julkaisi tämän vuoden helmikuussa 2023 laajan kyselytutkimuksen, jossa työttömiltä kysyttiin, miksi he eivät ole löytäneet työpaikkaa. Yleisin syy ei ollut laiskuus tai se, ettei huvita, eikä todellakaan se, että työn vastaanottaminen ei kannattaisi. Sen sijaan työnhakijat kertoivat syiksi järjestyksessä suurimmasta pienempään terveydentilansa (24%), ikänsä (22%), omaa koulutustaan ja kokemustaan vastaavan kokoaikaisen työn puuttumisen (18%) sekä työn puuttumisen omalta työnhakualueeltaan (16%).
Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että viimeisen vuoden aikana alle 35-vuotiaista työttömistä 41 prosenttia kertoi päässeensä työhaastatteluun. Yli 55-vuotiaiden kohdalla prosenttiosuus oli enää 23 prosenttia. Vastaajien mukaan valtaosalla työttömistä on toimeentulovaikeuksia (63 %). Toimeentulovaikeudet lisääntyvät tästäkin jo kuuden työttömyyskuukauden jälkeen.
Tutkimuksessa tunnistettiin 6 prosentin joukko, jonka voidaan katsoa tottuneen työttömyyteen ja jonka työttömyys johtuu osittain taloudellisista kannustimista. Tämä oli useammin nuorempi mies, terveys huono, verrattuna muihin työttömiin kertoi tulevansa toimeen mukavasti, ei ole ollut työpaikkahaastattelussa viimeisen 12 kuukauden aikana.
Samanlaiseen tulokseen päätyi OECD:n Faces of Joblessness in Finland –tutkimus (2020): yksi tutkimuksen segmentoima ryhmä työttömistä on ”rajalliset taloudelliset kannusteet” (limited financial incentives). Tämä joukko oli OECD:n tutkimuksessa pienin (4 %) segmenteistä.
Nykyisessä yleisessä keskustelussa väitetään, että työttömyys vähenisi ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikkaamalla. Sanna Marinin hallituskauden aikana työllisyysaste nousi kohisten ja on tällä hetkellä ennätyksellisen korkea. Yhä useampi on työllistynyt viimeisten neljän vuoden aikana. Ja usko tai älä, tämä on tapahtunut ilman leikkauksia työttömyysturvaan.
Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ei ole kenellekään mikään tavoiteltava tila saatikka rahasampo. Olen monesti kuullut, miten moni edelleen kuvittelee, että ansiosidonnainen päiväraha olisi noin 75% prosenttia työttömyyttä edeltävästä palkasta. Tosiasiassa se on vain noin puolet, tai allekin, koska siitä peritään suhteessa palkkatuloa korkeampi vero. Laskentatapa on melko monimutkainen ja siihen vaikuttaa moni asia, mm. huollettavien lapsien lukumäärä, joten tarkkaa prosenttilukua ei voida sanoa. Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää sitä, että jos joudut työttömäksi ja ansiosidonnaiselle työttömyyspäivärahalle, päivärahan käteen jäävä määrä noin hieman alle puolet siitä, mitä sait palkkaa ennen joutumistasi työttömäksi.
Tiesitkö, että SAK:laisen ammattiliiton jäsenen, joka kuuluu johonkin työttömyyskassaan, keskimääräinen ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on 1440 euroa kuukaudessa? Käteen siitä jää verojen jälkeen noin 1150 euroa. Koska kyseessä on keskiarvo, isolla osalla päiväraha on paljon tätäkin pienempi. Oman työttömyyspäivärahan määräsi voit laskea vaikkapa tällä laskurilla tästä linkistä.
Olen huomannut, että asioiden hahmottamista auttaa usein, kun välillä ajattelee asiaa omalle kohdalle. Eli edesmenneen Jope Ruonansuun sketsihahmoa lainatakseni: Ajatteleppa ite, noin niiku omalle kohalle.
Kyllä työnvastaanottamisen kannustinloukkujakin Suomessa on, mutta mitkään todelliset sellaiset eivät liity liian avokätiseen työttömyysturvaan, vaan sosiaaliturvan joustamattomuuteen ja byrokratiaan. Joskus itsekin työttömänä olleena tiedän, että jo pelkkä työttömyys itsestään ja, että työttömyyden kohdatessa tulot putoavat alle puoleen entisestä sekä tieto siitä, että kello käy, eli ansiosidonnainen työttömyysturva on vain tilapäinen ja määräaikainen tuki antavat kyllä kannusteita kerrakseen hakea ja ottaa vastaan työtä. Ymmärrän toki, että kokoomuslainen kansanedustaja, jolla on itsellään turvanaan vastikkeeton kansanedustajan sopeutumisraha, ei tätä ymmärrä.
Tunnen lähipiiristäni ja omalta hieman yli 30-vuotiselta työuraltani aika paljon ihmisiä, mutta en ainuttakaan sellaista, joka olisi heittäytynyt työttömäksi vain saadakseen ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Koen itse, että olen ainakin joskus omassa työssäni ihan päteväkin, mutta en sentään aivan niin pätevä, että voisin koska tahansa jättäytyä duunista pois työttömyyspäivärahalle ja palata taas, kun työttömyyspäivärahan päivät on käytetty loppuun. Tätähän ansiosidonnaisen lyhentämisen, porrastamisen ja vaikka sun mitä työn vastaanottamisen kannustamisen nimissä vaativat väittävät. He selittävät meille, että työttömyyspäivärahan päättyessä olisi olemassa tutkimusten mukaan joku piikki, jolloin työllistyy paljon ihmisiä. Tällä he pyrkivät todistamaan, että ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa käytettäisiin laajasti väärin. Ei ole. Se piikki on todistettu vääräksi useaan otteeseen mm. tässä linkissä. Olen itse kirjoittanut asiasta useasti aikaisemmin esimerkiksi tässä kirjoituksessani.
Uskon, että en ole itse mikään poikkeuksellisen yksilö, vaan ylivoimainen valtaosa työttömäksi joutuneista ajattelee, kokee ja toimii samoin kuin minä aikanaan työttömänä olleena. Alussa linkkaamani SAK:n ja OECD:n tutkimukset osoittavat kiistattomasti samaa. Työttömyys tai työttömyyden pitkittyminen ei ole oma valinta ylivoimaisesti suurelle osalle meistä.
Työllistymisessä ei ole koskaan mitään ikävää. Muistatko sen hetken, kun sait viimeisimmän työpaikkasi? Minä ainakin muistan. Se hetki ei ollut lainkaan ikävä, vaan se oli itseasiassa huippuhetki. Olen elämäni aikana saanut vastaanottaa useammankin työpaikan ja muistan ne hetket kaikki. Sillä se hetki, kun tulee valituksi hakemaansa työpaikkaan, ei ole lainkaan ikävä, vaan se on tosiasiassa huippuhetki. Siitä haluaisi heti kertoa kaikille kavereille, mutta vielä pitää hetki malttaa. Asiaan liittyy jopa kuin ripaus taikauskoa. Parempi pitää asia omana tietonaan ainakin niin kauan, kunnes nimet ovat paperissa ja muste on varmasti kuivunut. Aika montaa työpaikkaa olen elämäni varrella myös hakenut, enkä tullut tehtävään valituksi, mutta niitä hetkiä en montaakaan muista. En ole niitä hetkiä jäänyt kyllä sen paremmin paljon muistelemaankaan.
Ai niinkö sinullekin? Kerron sinulle nyt toisenkin järisyttävän uutisen. Sinä et ole yksin. Työpaikan saaminen ja vastaanottaminen on sinun laillasi iloinen asia myös monille muille ihmisille. Se on sitä myös pitkäaikaistyöttömälle. Saattaapa se olla hänelle, jopa vielä iloisempi asia kuin sinulle. Vaikka yleisestä keskustelusta saattaisi toisin luulla, ylivoimainen suurin osa työttömistä eivät ole laiskoja, työtä vieroksuvia sossun elättejä, vaan hekin haluavat saada työtä ja palkan, millä tulla toimeen. Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että valtaosa työttömistä eivät kulje kadulla mitenkään erityistä varovaisuutta noudattaen, etteivät he vain tulisi liukastuneeksi minkään avoimen työpaikan ovesta sisään.
On myös väärin väittää, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentäminen olisi työllisyystoimi ja samalla laitettaisiin ”valtion taloutta kuntoon”. On aivan sama, millä nimellä sitä kutsutaan: ansioturvan uudistaminen, porrastaminen tai kannustinloukkujen purkaminen. Kyse on aina toimeentulon leikkaamisesta. Joku saattaa sanoa nyt, että kaikkeen meillä ei kuitenkaan ole varaa. Tämäkään ei pidä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan kohdalla paikkaansa, sillä ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa ei edes rahoiteta valtion budjetista eli verovaroista.
Työttömyysetuuksien rahoituksesta on säädetty oma laki (555/1998). Lain mukaan valtio rahoittaa palkansaajan ansiopäivärahasta perusosan, työttömyyskassat 5,5 % ja työttömyysvakuutusrahasto (TVR) loput. Lomautusajalta ja lisäpäiviltä maksettavien ansiopäivärahojen rahoitukseen valtio ei osallistu lainkaan. Näissä tilanteissa työttömyysvakuutusrahaston osuus on valtion osuuden verran suurempi.
Valtion rahoittaman ansioturvan perusosa vastaa Kelan työttömyyspäivärahaa, jota saavat aivan kaikki työttömät työnhakijat riippumatta siitä, kuuluvatko he työttömyyskassaan ja sen suuruus on myös määritelty työttömyysturvalaissa.
Työttömyysvakuutusrahaston eli ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan osuus kerätään meiltä palkansaajilta ja työnantajilta meidän jokaisesta palkastamme työttömyysvakuutusmaksuina sekä maksamistamme työttömyyskassan jäsenmaksuista (5.5 %).
Työttömyyspäivärahan rahoitusmallin kertoo hyvin ja seikkaperäisesti YTK työttömyyskassa tässä artikkelissaan: Kuka maksaa ansiopäivärahat?
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista ja lyhentämistä vaativat eivät ole myöskään ehdottaneet, että meiltä palkansaajilta perittäisiin jatkossa vähemmän veroluonteisia työttömyysvakuutusmaksuja, vaan ehdotukset ovat olleet tähän saakka täysin yksipuolisia. Eli ehdotusten mukaisesti maksaisimme yhä jatkossakin työttömyysvakuutusta omasta palkastamme ihan entiseen tapaan, mutta olisimme jatkossa oikeutettuja pienempään työttömyyskorvaukseen, mikäli joutuisimme työttömäksi tai lomautetuksi.
Kun sallit tai jopa äänestämällä vaadit ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikattavaksi, sallit tätä asiaa ajavien puolueiden käyvän vain sinun taskullasi. Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ei ole mitään kaikkien yhteistä rahaa. Sen rahoitamme me kaikki palkansaajat itse omista työttömyysvakuutus- ja työttömyyskassamaksuillamme.
Valitettavasti meillä edelleen elää vahva myytti laiskoista tai nirsoista työttömistä ja siitä, että aina tekevälle töitä löytyy. Vapaaehtoisesti työttömien määrä on todellisuudessa äärimmäisen pieni. Kun ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa leikataan työn vastaanottamisen kannustamisen nimissä, siinä kurjistetaan hyvin suuren joukon asemaa marginaalisen pienen joukon vuoksi. En mitenkään voi välttyä ajatukselta, että tällaista vaativat, ovat huonolla itsetunnolla varustettuja ihmisiä, jotka vain tarvitsevat aina jonkun, jota pitää vielä huonompana ja jota voi katsoa omaa nenän varttaan pitkin.
Vuosien varrella olen oppinut pari asiaa. Talouden lama ja taantuma koittelee kaikkia maita säännöllisin väliajoin. Niin se koittelee myös Suomea. Jokainen kerta se aiheuttaa tilapäistä työttömyyttä. Kaikkea voidaan toki leikata ja pienentää. Sitä, mikä kerran on leikattu ei juuri koskaan saada ainakaan täysimääräisenä takaisin.
Tämä kannatta pitää mielessä, sillä seuraava talouden lama tai taantuma ei ole välttämättä kovinkaan kaukana. Mikäli silloin työttömyyskassat eivät toimikaan niin hyvin, miten ehkä silloin haluaisit niiden toimivan ja työttömyysturva ei olekaan niin avokätinen, mitä iltapäivälehtien juttujen perusteella kuvittelit sen olevan, se ei johdu siitä, että yhteiskunta, järjestelmä tai työttömyyskassa olisi paska. Se johtuu siitä, että siitä on haluttu sellainen. Näitä porrastreenejä ei nimittäin lopeteta, vaikka napina loppuisi. Luulenpa, että näitä työttömyysturvan ja yhteiskunnan turvaverkkojen leikkaamisia itseasiassa jatketaan sen vuoksi, koska ihmiset eivät ymmärrä omaa parastaan, eivätkä joko omaa tyhmyyttään tai ylpeyttään ymmärrä napista.
