Valtiovarainministeriö arvioi, että eläkeputken alaikärajan nostaminen yhdellä vuodella toisi 6000–9000 työpaikkaa.
Mikä on eläkeputki? Tällä hetkellä noin 61-, pian 62-vuotiaalla työttömällä on oikeus niin sanottuihin ansiosidonnaisen lisäpäiviin, eli eläkeputkeen. Eläkeputki pähkinänkuoressa tarkoittaa siis sitä, että työttömäksi joutunut noin 61 vuotias saa ansiosidonnaista päivärahaa varsinaiseen eläkeikään asti.
Aioin kirjoittaa ensin siitä, miten ja minkä ikäisenä eläkeputkeen pääsee, mutta hetken perehdyttyäni asiaan totesin jo melko pian, että sitä ei jaksa kukaan lukea loppuun saakka. Tätäkin ikärajaa ja siihen liittyviä säädöksiä on nimittäin nostettu ja muutettu viime vuosina jo useampaan otteeseen ja asiasta on tehty niin monimutkainen, että päätin mieluummin ratkoa Sudokun paholaisen vaikeusasteella. Tyydynkin siis puhumaan noin 61-vuotiasta, mutta asiasta enemmän kiinnostuneet voivat halutessaan perehtyä, miten ja ketkä eläkeputkeen pääsevät vaikkapa täältä.
Eläkeputken ajatellaan laskevan ikääntyneiden työllisyyttä, koska työnantajilla on ollut kannusteita siirtää heitä irtisanomistilanteissa eläkeputkeen.
Ensinnäkin minusta on ikävää, että näkykään on kovin usein tapana käyttää sanaa kannustavuus asioissa, joiden kanssa kannustavuudella ei ole mitään tekemistä. Yrityksellähän ei ole tosiasiassa nytkään mitään ikään perustuvia kannusteta irtisanoa tai olla irtisanomatta ihmisiä, olivatpa he minkä ikäisiä hyvänsä.
On ilmeisesti totta, että aina kun eläkeputken ikärajaa on nostettu, ikääntyvien työllisyysaste on joka kerta hieman parantunut. Onko kokonaistyöllisyys parantunut? Väitän, että ei ole, sillä työttömyys on vain vaihtanut toiseen kohtaan.
Pohditaanpa hetki, mistä se voisi johtua. Yritys ei irtisano ihmisiä koskaan vain huvikseen tai edes sen vuoksi, että irtisanottavat pääsisivät eläkeputkeen. Yritys irtisanoo aina ja vain sen vuoksi, että sillä on työvoiman vähennystarve.
Ajatellaan, että on yritys, jossa on 10 työntekijää ja heillä on tarve vähentää 2 henkilöä. Tämän hypoteettisen yrityksen työntekijät ovat keskenään noin suunnilleen tasavahvoja ja -päteviä. Niinhän tosielämässä ei koskaan ole. Yrityksen työntekijöiden ikärakenne on yksi n. 20 vuotias, kaksi yli 61 vuotiasta ja loput noin 30-50v väliltä.
Irtisanomistilannetta ei hoida itseasiassa koskaan kasvoton yritys, vaan ihmiset. Isommissa yrityksissä hekin ovat työntekijöitä. 10 työntekijän yrityksessä hän on todennäköisesti omistaja yrittäjä itse. Yrittäjä tietää, että kaksi henkilöä pääsee irtisanomistilanteessa eläkeputkeen. Ehkä hän mieluummin ihan inhimillisyyttään valitseekin irtisanottavaksi juuri ne kaksi henkilöä, jotka pääsevät eläkeputkeen. Tämä varmasti heikentää omalta osaltaan ikääntyvien työllisyysastetta ja siitä kaikki lienevät yhtä mieltä.
Ajatellaan seuraavaksi, että eläkeputki poistettaisiin. Missä on työllisyysvaikutus? Ehkä irtisanottavat eivät osu enää kaikkein varmimmin juuri näihin kahteen ikääntyneeseen, mutta yrityksen työntekijöiden vähennystarvehan ei nyt muuttunut mihinkään. Se on edelleen se 2. Minulta ainakin meni myöskin ohi se, minne ne työpaikat tässä nyt sitten syntyivät? Voin laskea tämän ruutupaperilla, taskulaskimella tai vaikka Excelillä, mutta pääsen ihan joka kerta samaan lopputulokseen ja työpaikkojen vähennystarve on edelleen 2 ja työpaikkoja tällä menettelyllä syntyi nolla.
Vaikka me laskisimme, että näitä yrityksiä, joissa tätä tapahtuu, olisi maassamme tuhansia, siitä ei synny tuhansia työpaikkoja, koska nolla kerrottuna aivan mikä tahansa luku on edelleen nolla.
Entä, jos edelleen kuitenkin työttömyys kohtaa myös 61 vuotiasta, miten heidän kanssa ajateltiin toimia? Lähteekö Kaipolan tehtaalla 30 vuotta työskennellyt paperimies iloisin mielin kohti stadin rientoja, vetää opiskelijahaalarit päällensä ja opiskelee itselleen uuden ammatin vaikkapa tekoälyn analyytikkona, josta on huutava työvoima pula?
