Pienestä voi tulla suurta

Pienestä voi tulla suurta

Vuoden kääntyessä kohti loppuaan, aloin pohtimaan koronaviruksen vaikutuksia omaan elämääni. Suomessa ei liene ketään, jota ei jollakin tavalla olisi Korona koskettanut. Jos se ei ole koskettanut omaa tai lähipiirin terveyttä, ainakin se on muuttanut arkeamme monin tavoin.

Oman pohtimiseni syy taitaa olla se, että olen ajamassa viikonloppuna kohti Tamperetta isäni hautajaisiin. Hautajaiset voidaan pitää, mutta muistotilaisuus jää nyt pitämättä pahentuneen tautitilanteen vuoksi. Pieni vastoinkäyminen, mutta kyllä se silti harmittaa.

Totta kai koronavirus on vaikuttanut minunkin elämääni paljon enemmän kuin yhden peruuntuneen muistotilaisuuden verran. Itseasiassa, jos terve isäni olisi nyt täällä, uskon, että hän sanoisi minulle: Ei mitään hätää, sillä enää minulla ei ole mihinkään kiire.

Kuulostaa tähän aikaan kenties jopa tuomittavalta, mutta ajatus siitä, että ensimmäisen kerran elämässäni vietämme joulua vaimon kanssa lähestulkoon ihan kahdestaan vailla tavanomaiseen jouluun kuuluvia ystäviä ja rutiineja tuntuu oudolta. Mutta minkäs teet, elämme outoja aikoja.

Tunnen ja tiedän omasta lähipiiristäni reilut kymmenkunta ihmistä, jotka ovat saaneet ja sairastaneet koronan. Tapaukset ovat vaihdelleet taudista kertoneiden mukaan tavallisesta lievän flunssan oireista erittäin vakavaan tautiin. Tiedän myös tapauksen, joka on sairastanut koronan todistetusti kahdesti. Ensimmäisen kerran keväällä ja toisen kerran syksyllä. Toinen kerta riitti. Tiedän siis lähipiiristäni myös tapauksen, joka on menehtynyt koronaan.

Koronaviruksen jonkinasteinen kuriin saaminen näyttää olevan mahdollista jo alkuvuonna. Jospa tulisi oikea talvi ja korona hiipuisi itsessään, kuten influenssaviruksetkin talvipakkasessa. Sitä seuraavaksi rokote, joka palauttaisi elämistä takaisin normaaliksi. Sitä, miten koronavirus käyttäytyy tai on käyttäytymättä talven pakkasessa, minun on aivan turha pienessä päässäni alkaa pohtia, sillä en ole sen enempää virologi, kun tilastotieteilijäkään. Minun lienee parasta vain toimia kuten toimin aiemmin joukkueurheilussa pelaajana. Eli annettujen ohjeiden mukaan ihan niin kauan kunnes summeri soi ja tehdä kaikki mahdollinen oma osuuteni taudin leviämisen estämiseksi.

Moni asia on kuitenkin muuttunut. Työn tekemisen tavat ovat muuttuneet, sosiaalisten kontaktien väheneminen uuvuttaa ja häiritsee, työpäivän lounas ei olekaan enää itsestään selvästi työkavereiden kanssa yhdessä Juttutuvassa, ulkomaan matkat on siirretty hamaan tulevaisuuteen. Päähän on alkanut hiipiä ajatus, jäikö muutos miten pysyväksi? Oliko viimeinen reissu Atlantin taakse se viimeinen muistoihin jäänyt kerta, jolloin sain paikan päällä todistaa täyden NHL-katsomon pauhun. Tai koenko enää koskaan alpeilla täpötäyden afterski-baarin tunnelman.

Tähän asiaan peilaten, voin katsoa olevani koronan keskellä erittäin onnekas. Nämä ovat sittenkin vielä pieniä murheita. Joiltakin koronavirus on vienyt hengen, omaisen, terveyden, työn, puolison työn tai molempien työt. Jotkut ovat saaneet tässä lotossa useamman oikein, jolloin korona on vienyt useita edellä mainitusta. Minulta tai vaimoltani korona ei ole vienyt tosiasiassa vielä yhtään mitään. Siksipä toivonkin, että korona ei vie suhteellisuudentajuani.

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ymmärrän olevani koronankin keskellä oman elämäni Hannu Hanhi. Toisaalta olen tyytyväinen siitä, että olen ehkä havahtunut huomaamaan niiden pienten, aikaisemmin itsestäänselvyyksiltä tuntuvien asioiden arvon ja merkityksen. Joulun viettäminen vaimon ja maailman parhaan villakoiran kanssa yhdessä? Mikä vastoinkäyminen! Hetkinen, vai onko se juuri sitä, mikä minulle on omassa elämässäni tosiasiassa kaikkein rakkainta ja merkityksellisintä?
Korona-aikana, mikä ennen tuntui kenties pieneltä ja itsestäänselvyydeltä, onkin itseasiassa juuri sitä kaikkein suurinta ja merkityksellistä. En laita hanttiin, vaikka tämä oivallus säilyisi omassa pienessä päässäni vaikkapa hieman pidempään senkin jälkeen, kun tuo viheliäinen korona on saatu hävitettyä.

Share on facebook
Share on twitter

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Kuva, jossa pensseli maalaa lautaseinää punaiseksi
Työllisyys
Kalle Mikkolainen

Tekemätöntä työtä

Oletko joskus kuullut väitteen, miten paljon Suomessa on tekemätöntä työtä? Minä olen ja useasti. Väitehän on sinänsä ihan totta. Eihän tekemättömästä työstä koskaan pulaa ole ollutkaan, pulaa on ainoastaan työn maksajista, valitettavan usein myös maksuhalukkuudesta.

LUE LISÄÄ »

Bisnes on bisnes ja Mooses on Mooses

On toki aivan totta, että sunnuntailisille on olemassa uskonnollinen kristilliseen pyhäpäivään pohjautuva tausta, tai ylipäätään sille, miksi vapaapäiväksi ja on vuosien saatossa valikoitunut nimenomaan sunnuntai. On kuitenkin väärä väite, että sunnuntain vapaapäivällä ei enää olisi enää tässä ajassa mitään merkitystä. Suurimmalla osalla meistä sunnuntain vapaapäivän arkeen vaikuttava asia on edelleen olemassa, muuta se on aivan toinen ja paljon maallisempi.

LUE LISÄÄ »
perussuomalaiset
Kalle Mikkolainen

Yksittäistapaus

Ihan jokainen väkivaltatapaus on liikaa. Mutta kyllä, ihan jokainen tapaus on oma yksittäistapauksensa. Miksi? Niin se oikeusvaltio vaan toimii. Jokainen rikoksentekijä vastaa lain edessä yksilönä ja itse vain ja ainoastaan itse tekemästään rikoksestaan, ei kenenkään muun.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi