Pidetään huolta Helsingistä, Helsinki pitää huolta meistä

Pidetään huolta Helsingistä, Helsinki pitää huolta meistä

Muutimme vuoden 2018 vaihteessa Helsingin Mellunmäessä uuteen asuntoon. Uudessa taloyhtiössä isännöinti ja huoltoyhtiö tulee valmiiksi annettuna. Olen jälkikäteen kuullut, että uusissa taloyhtiöissä ensimmäisen vuoden jälkeen on lähes vakiintuneena tapana vaihtua huoltoyhtiö. Niin kävi meilläkin. Ensimmäinen talvi oli hyvin tavanomainen Helsingin talvi. Lunta, räntää, vettä ja pian taas uudelleen lunta ja sama kierto uudelleen. Huoltoyhtiötä näkyi pihalla satunnaisesti. Saattaisi olla jopa liioiteltua sanoa, että piha oli surkeasti hoidettu, sillä hyvin usein sitä ei oltu hoidettu ollenkaan. Mietimme taloyhtiön hallituksen kanssa, miten asia tulisi ratkaista. Pyysimme huoltoyhtiöltä huoltokirjan nähtäväksemme, jotta pystyisimme varmistamaan, miten sopimusta on noudatettu. Pian sellaisen saimmekin. Huoltokirjassa näkyi hienosti, milloin oli tehty lumityöt, milloin oli siivottu leikkipaikka. Lipunnostotkin olivat säntillisesti kirjattu huoltokirjaan vastaamaan Suomessa tuona ajanjaksona vastaavia virallisia liputuspäiviä. Muuten ihan hyvä, mutta meillä ei ole taloyhtiössämme leikkipaikkaa, eikä sen puoleen lipputankoakaan. Tästä seurasi tietysti se, että kilpailutimme huoltoyhtiön ja saimme tilalle toisen. Uusi huoltoyhtiö on hieman edellistä kalliimpi, mutta laatutasoltaan se on aivan huippu. Takana on Helsingille hieman epätavallistakin runsaslumisempi talvi, mutta kertaakaan ei ole tarvinnut soitella huoltoyhtiölle kysyäksemme, että voisitteko tulla tekemään työnne. Sen sijaan, minun on pitänyt Nero-koiralleni kertoa, että sille joka kolaa aamulla ennen aamu seitsemää pihaa, ei tarvitse haukkua. Se ei ole poikkeava erikoistapaus, vaan se kuuluu talvisin asiaan.

Taloyhtiön tapaan myös kaupungilla on tietyt osin lakisääteisetkin velvollisuudet, mutta varsin vapaat kädet useimpien palveluiden tuottamiseen. Kaupungilla ei ole velvollisuutta, eikä koskaan tarkoituskaan tehdä aivan kaikkea itse, mutta sillä ei myöskään ole velvollisuutta yhtiöittää tai ulkoistaa palveluitaan sitä kaikkein halvimmalla tuottavalle. Kaupunki voisi lain sallimissa rajoissa ulkoistaakin oikeastaan kaiken muun, paitsi oman vastuunsa palvelujen järjestämisestä̈. Kaupungin vastuu palveluista tarkoittaa ostopalvelujen osalta niiden jatkuvaa seurantaa. Käytännössä se tarkoittaa, että on seurattava palveluiden laatua, hintaa ja saatavuutta, vaikka vaikutusmahdollisuudet rajoittuisivatkin ostopalvelusopimusten tarkkaan laadintaan ja niiden toteutuman seurantaan. Tuotettiinpa Helsingin palvelu itse tai ostopalveluna, kysymys on aina paitsi työn tuottavuuden ja laadun kehittämisestä, viime kädessä kysymys on myös työntekijöiden osaamisen täydestä hyödyntämisestä̈. Hyvällä johtamisella ja tuloksellisuudesta palkitsemisella on tässä tärkeä tehtävä.

Ostopalvelut muuttavat ratkaisevasti kaupungin organisaatiota ja sen johtamista. Usein ostopalveluissa ostopalvelun tarkka sisältö, lisä palveluiden hinnoittelu sekä̈ palvelun jatkuvuuteen ja tulevaan hinnoitteluun sisältyvän riskin arviointi jäävät usein liian vähälle huomiolle. Ostopalvelut ja ulkoistaminen avaavat myös aina kysymyksen sovellettavista työehdoista. Ulkoistamisen rinnalla onkin aina harkittava vaihtoehtona kunnan oman palvelun kehittämistä̈. Työn tuottavuuden ja tehokkuuden kehittäminen ei ole vain yksityisen sektorin tehtävä ja ominaisuus. Sitä voidaan vaatia ja hyvällä johtamisella se myös onnistuu julkisella sektorillakin. Kaupungin oman henkilöstön osaamisen kehittäminen on hyvä̈ ja usein kokonaistaloudellisesti myös se kaikkein edullisin vaihtoehto, kun tehdään päätöksiä julkisin varoin tuotettavista palveluista. 

Työehdoilla kilpaileminen ei ole kenkään etu

Tuotettiin palvelu sitten ostopalveluna tai kaupungin omana, palvelua tuottavan henkilöstön osaaminen on aina avainasemassa. Jos kaupungin työntekijöiden omaa osaamista ei kehitetä, ei voida myöskään olettaa, että kaupungilla olisi jatkossa osaamista hoitaa hankintoja ja niihin liittyviä kilpailutuksia. Siksi Helsinki tarvitsee jatkossakin reilua ja kestävää henkilöstöpolitiikkaa ja Helsingin tulee vaatia sitä myös omilta kumppaniyrityksiltään. Helsingin kuntapäättäjien velvollisuus on huolehtia siitä, että̈ työehdoilla ei kilpailla saatikka keinotella, sillä se on myös Helsingille palveluita tarjoavien yritysten etu. Kun yritysten ei tarvitse kaupungin palveluita toteuttaessaan kilpailla sillä, maksavatko he työntekijöilleen esimerkiksi minimipalkkoja, lomarahoja, äitiyspäivärahoja vai jättävätkö ne nämä maksamatta, kilpailutuksista saavutettavat hyödyt keskittyvät oikeisiin asioihin kuten esimerkiksi ostattavan palvelun laatuun.

Kaupunkiorganisaatio on meidän kaupungin asukkaiden ja veronmaksajien oma huoltoyhtiö. Maksan kaupunkilaisena mielelläni jopa pikkaisen enemmän hyvästä palvelusta joka toimii, kun vähääkään sellaisesta palvelusta joka ei toimi. Osaava kaupungin henkilöstö ja arvostettu kaupungin toiminta on hyvän kaupunkielämän perusta. Monet asiat hoidetaan kaupungin, yritysten ja järjestöjen hyvällä yhteistyöllä. Haluan mahdollisena tulevana Helsingin päättäjänä olla varmistamassa ja kehittämässä sitä, että kaupunki on jatkossakin hyvä työnantaja. Tämä ei ole itsestäänselvyys.

Share on facebook
Share on twitter

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Kuva, jossa pensseli maalaa lautaseinää punaiseksi
Työllisyys
Kalle Mikkolainen

Tekemätöntä työtä

Oletko joskus kuullut väitteen, miten paljon Suomessa on tekemätöntä työtä? Minä olen ja useasti. Väitehän on sinänsä ihan totta. Eihän tekemättömästä työstä koskaan pulaa ole ollutkaan, pulaa on ainoastaan työn maksajista, valitettavan usein myös maksuhalukkuudesta.

LUE LISÄÄ »

Bisnes on bisnes ja Mooses on Mooses

On toki aivan totta, että sunnuntailisille on olemassa uskonnollinen kristilliseen pyhäpäivään pohjautuva tausta, tai ylipäätään sille, miksi vapaapäiväksi ja on vuosien saatossa valikoitunut nimenomaan sunnuntai. On kuitenkin väärä väite, että sunnuntain vapaapäivällä ei enää olisi enää tässä ajassa mitään merkitystä. Suurimmalla osalla meistä sunnuntain vapaapäivän arkeen vaikuttava asia on edelleen olemassa, muuta se on aivan toinen ja paljon maallisempi.

LUE LISÄÄ »
perussuomalaiset
Kalle Mikkolainen

Yksittäistapaus

Ihan jokainen väkivaltatapaus on liikaa. Mutta kyllä, ihan jokainen tapaus on oma yksittäistapauksensa. Miksi? Niin se oikeusvaltio vaan toimii. Jokainen rikoksentekijä vastaa lain edessä yksilönä ja itse vain ja ainoastaan itse tekemästään rikoksestaan, ei kenenkään muun.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi