Paikallista sopimista, vai paikallaan pyörimistä?

Kuva, jossa pensseli maalaa lautaseinää punaiseksi

Paikallista sopimista, vai paikallaan pyörimistä?

Julkisessa keskustelussa törmää usein käsitykseen, että työttömiä vaivaavat pääosin motivaation puute, työhaluttomuus ja suoranainen laiskuus. Vaikka mikään tilasto ei tosiasiassa tue tätä käsitystä, Kokoomuksen ehdotus leikata työttömyys- ja sosiaaliturvaa työllistämiskeinona perustuvat ainoastaan tähän käsitykseen.

Työllistyminen ei ole pelkästään yksilöstä kiinni. Taustalla saattaa vaikuttaa useiden tekijöiden summa. Työttömien joukko on hyvin moninainen, ja siksi tarjottavien ratkaisujen ja palveluiden tulisi myös olla moninaisia ja yksilölähtöisiä.

Työllistymisen edistämiseen saadaan positiivinen kierre, kun parannetaan koulutusta, osaamista, työkyvyn ylläpitämistä ja työllistämispalveluita. Palveluissa tulee huomioida henkilökohtainen ohjaus, tuki ja seuranta. Sipilän hallitus leikkasi kaikista edellä mainitusta, joten työtä on paljon.

Toinen Kokoomuksen ikisuosikki konkreettinen työllisyystoimi on ”paikallinen sopiminen” ja ”työmarkkinoiden joustot”. Tässähän ei tosiasiassa ole mitään konkreettista niin kauan, kun ei lainkaan edes yritetä avata, mitä paikallisesti nyt ei voida sopia, ja minkä tässä tarkalleen ottaen nyt pitäisi joustaa ja mihin suuntaan?

Suomessa sovitaan paikallisesti tuhansilla työpaikoilla ihan joka ikinen päivä. Tänäänkin. Lähes kaikesta voidaan sopia ja sovitaankin paikallisesti, paitsi työehtosopimusten minimiehtojen alle. Kokoomus vaatii konkreettisia työllisyystoimia ja heidän kärkikeinonsa on ”paikallinen sopiminen”.

Miksi emme ole nähneet yhtään konkreettista asiaa, minkä itseasiassa työehtosopimuksessa pitäisi nyt joustaa. Tästä on jauhettu jo vuosia. Miksi emme ole nähneet yhtään A-Studion keskusteluohjelmaa, joka aidosti pureutuisi asiaan, mitä konkreettisia asioita ”paikallisen sopimisen” edistäminen pitäisi sisällään? Taisi olla viimeksi maanantain A-Studiossa, kun Elina Lepomäki esitti konkreettisena työllisyyskeinona ”paikallista sopimista”. Toimittajalta ei ainuttakaan lisäkysymystä, ainoastaan nyökkäilyä. Minä voisin yhtä laitta väittää, että ”rakenteelliset uudistukset” tuovat 100 000 uutta työpaikkaa, ja voisimme nyökytellä sille yhdessä viisaan näköisenä tippaakaan avaamatta, mitä se pitäisi sisällään.

Jos sitä, mitä paikallinen sopiminen pitää sisällään halutaan edelleen pitää piilossa, on turha ihmetellä, miksi asia ei etene, vaikka se on ollut keskustelussa jo vuosia.

Share on facebook
Share on twitter

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

AttenDO
Kalle Mikkolainen

Hoitajamitoitus ei sulje hoitokoteja

Hoivakotibisnes on siis tuottavaa bisnes ja se bisnes tuotetaan suuremmaksi osaksi yhteisistä verorahoista. Yksityiset hoivakodit ovat tarpeellisia, mutta ei ole liikaa vaadittu se, että heiltä vaaditaan, että he myös huolehtivat siitä riittävästä vanhusten hoidosta ja huolenpidosta, joka heitä on tilattu.

LUE LISÄÄ »
Julkinen sektori
Kalle Mikkolainen

Sinä maksat, mutta et turhasta

Julkinen sektori tuottaa peruspalveluja, joita ihan jokainen oman onnensa seppäkin käyttää koko elämänsä ajan ja on käyttänyt jo neuvolasta alkaen jo ennen syntymäänsä. Neuvolat, päivähoito, peruskoulu, lukio, ammattikoulu, ammattikorkeakoulutus, yliopistot ja sairaalat ovat julkisen sektorin tuottamia.

LUE LISÄÄ »
Kalle Naton päämajassa 2019
Kalle Mikkolainen

Suomi Natoon vai ehkä ei?

Tämänhetkinen puolustuksemme ja turvallisuuspolitiikkamme on hyvä. Kehitämme omaa puolustustamme ja sitä tukevaa verkostoituvaa yhteistyötä mm. Naton kanssa, mutta pysyen kuitenkin sotilasliittojen ulkopuolella. Natoa enemmän omaa asemamme määrittää nyt ja tulevaisuudessakin jäsenyys Euroopan unionissa.

LUE LISÄÄ »
Korona
Kalle Mikkolainen

Lyhyestä virsi kaunis

Muistatteko sen ajan, kun koronan alussa keväällä 2020 Suomalaisessa mediassa oikein yhteiseen ääneen ihasteltiin sitä, miten koronalla ei lainkaan politikoitu, vaan kaikki puolueet puhalsivat kuin talvisodan hengessä yhteen hiileen? Minä muistan. Siis sen, että mediassa näin ihasteltiin. Sitä yhteen hiileen puhaltamisen hetkeä en kyllä ihan aidosti muista. Jos sellainen hetki joskus todella oli, se oli kyllä niin lyhyt, että se meni ainakin minulta ohi. Ehkäpä se oli joku keväinen tiistai.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi