Paikallista sopimista, vai paikallaan pyörimistä?

Kuva, jossa pensseli maalaa lautaseinää punaiseksi

Paikallista sopimista, vai paikallaan pyörimistä?

Julkisessa keskustelussa törmää usein käsitykseen, että työttömiä vaivaavat pääosin motivaation puute, työhaluttomuus ja suoranainen laiskuus. Vaikka mikään tilasto ei tosiasiassa tue tätä käsitystä, Kokoomuksen ehdotus leikata työttömyys- ja sosiaaliturvaa työllistämiskeinona perustuvat ainoastaan tähän käsitykseen.

Työllistyminen ei ole pelkästään yksilöstä kiinni. Taustalla saattaa vaikuttaa useiden tekijöiden summa. Työttömien joukko on hyvin moninainen, ja siksi tarjottavien ratkaisujen ja palveluiden tulisi myös olla moninaisia ja yksilölähtöisiä.

Työllistymisen edistämiseen saadaan positiivinen kierre, kun parannetaan koulutusta, osaamista, työkyvyn ylläpitämistä ja työllistämispalveluita. Palveluissa tulee huomioida henkilökohtainen ohjaus, tuki ja seuranta. Sipilän hallitus leikkasi kaikista edellä mainitusta, joten työtä on paljon.

Toinen Kokoomuksen ikisuosikki konkreettinen työllisyystoimi on ”paikallinen sopiminen” ja ”työmarkkinoiden joustot”. Tässähän ei tosiasiassa ole mitään konkreettista niin kauan, kun ei lainkaan edes yritetä avata, mitä paikallisesti nyt ei voida sopia, ja minkä tässä tarkalleen ottaen nyt pitäisi joustaa ja mihin suuntaan?

Suomessa sovitaan paikallisesti tuhansilla työpaikoilla ihan joka ikinen päivä. Tänäänkin. Lähes kaikesta voidaan sopia ja sovitaankin paikallisesti, paitsi työehtosopimusten minimiehtojen alle. Kokoomus vaatii konkreettisia työllisyystoimia ja heidän kärkikeinonsa on ”paikallinen sopiminen”.

Miksi emme ole nähneet yhtään konkreettista asiaa, minkä itseasiassa työehtosopimuksessa pitäisi nyt joustaa. Tästä on jauhettu jo vuosia. Miksi emme ole nähneet yhtään A-Studion keskusteluohjelmaa, joka aidosti pureutuisi asiaan, mitä konkreettisia asioita ”paikallisen sopimisen” edistäminen pitäisi sisällään? Taisi olla viimeksi maanantain A-Studiossa, kun Elina Lepomäki esitti konkreettisena työllisyyskeinona ”paikallista sopimista”. Toimittajalta ei ainuttakaan lisäkysymystä, ainoastaan nyökkäilyä. Minä voisin yhtä laitta väittää, että ”rakenteelliset uudistukset” tuovat 100 000 uutta työpaikkaa, ja voisimme nyökytellä sille yhdessä viisaan näköisenä tippaakaan avaamatta, mitä se pitäisi sisällään.

Jos sitä, mitä paikallinen sopiminen pitää sisällään halutaan edelleen pitää piilossa, on turha ihmetellä, miksi asia ei etene, vaikka se on ollut keskustelussa jo vuosia.

Share on facebook
Share on twitter

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Bannerikuva Kalle istuu ja Nero koira katsoo vieressä
Kuntavaalit
Kalle Mikkolainen

Vaalit siirtyivät, mitä mietteitä?

Vaalien siirrolla tulee varmasti olemaan vaikutuksia kaikkien puolueiden ja monien meidän ehdokkaiden vaalikampanjoihin. Kampanjan ja mainospaikkojen miettiminen on koko ajan ollut haasteellista. Moni ehdokas on joutunut miettimään päänsä puhki, mihin mainosjulisteita ja paikkoja kannattaa ostaa, jos mihinkään. Ehdokkaat ovat joutuneet suunnittelemaan kampanjoitansa pääosin sumussa. Kallista mainosjulistepaikkaa on ollut ikävä hankkia, kun kenelläkään ei ole ollut varmaa tietoa, saavatko ihmiset edes mainoksen näyttämisen aikaan ylipäätään kulkea kaupungilla.

LUE LISÄÄ »
digitalisaatio
Kalle Mikkolainen

Miksi meillä ei ole nettiäänestystä?

Suomessa ja maailmalla on kyetty tekemään digitaalisesti jo melkeinpä mitä tahansa. Tarvittaessa koodaajat saisivat meille tehtyä nettiin äänestysvaihtoehdoksi, vaikka sen Aku Ankan tai kirkkoveneenkin. Nettiäänestyksestä saataisiin varmasti myös tietoturvallinen ja teknisesti toimiva. Tekniikka ei ole tässä se suurin huoli ja este, miksi nettiäänestystä ei ole toteutettu. Kaikki, mikä on teknisesti mahdollista, ei ole kuitenkaan aina tarpeellista ja aina viisasta.

LUE LISÄÄ »
Kevyenliikenteenväylän liikennemerkki
Populismia
Kalle Mikkolainen

Liikennemerkkisoopaa ja hämmennystä

Minulle itselleni ei olisi tullut pieneen mieleenikään, että liikennemerkit edes voisivat olla jotenkin sukupuolittuneita, joiden vaalimisella taikka vaihtamisella voisi kenellekään olla mitään merkitystä. Aina oppii uutta. Tuntematonta sotilasta löyhästi lainatakseni ”Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta liikennemerkkei. Jokku rakastava nätei flikoi, ja sen mää kyl ymmärrä, mut kui helvetin taval liikennemerkkei”.

LUE LISÄÄ »
Korona
Kalle Mikkolainen

Onks pakko, jos en haluu?

80 vuotta sitten hälyytyssireenien huutaessa ihmisiä kehoitettiin siirtymään suojaan. Entä, jos 80 vuotta sitten Helsingin pommituksissa radion eetteriin oltaisi marssitettu oikeusoppineita selittämään, miten kehoitus mennä pommisuojaan ei ole nyt pakko, vaan suositus? Ei ole pakko mennä, jos ei halua? Okei. Eriasia, sillä pommien alle jääminen olisi ollut lähinnä yksittäisen oikeustaistelijan henkilökohtainen harmi, eikä sinne jäänyt olisi aiheuttanut harmia edelleen muille kuten koronatartunnan saanut tartuttamalla edelleen muita.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi