Minä olen ollut aina innostunut kaikesta uudesta tekniikasta ja usein siksi hankkimassa ja testaamassa sellaista etunenässä silloinkin, kun sen toimivuus ei vielä ole ollut aivan täydellistä. Minusta on siistiä, että autoni puhuu minulle ja minä voin puhua sille takaisin. ”Mihin saakka Lanternan k-rauta on auki?” ja auto vastaa. Itseasiassa nykyinen autoni ei kyllä vastaa, vaan puhelin, joka siihen autoon on bluetoothilla kytketty, mutta kuitenkin. Kun sanon autolleni, että ”soita – ja kaverin nimi” puhelin soittaa ja käyttää siihen auton handsfreetä. Joku sanoo, että autojen tulisi olla edelleen vain autoja, joihin tankataan bensaa ja joilla siirrytään paikasta toiseen. Eikä pidä. On vain siistiä, että auto alkaa yhä enemmän muistuttamaan tietokonetta, joka tekee meille samalla puolestamme monia muitakin asioita. Itse en ainakaan kaipaa sitä ensimmäistä 80-luvun Fiatiani, johon matkalla Hervannasta Tampereen keskustaan ja takaisin täytyi jo paluumatkalle lisätä öljyä, niin hieno ja rakas kun se ensimmäinen ihan oma autoni silloin olikin.
Reilu kymmenen vuotta sitten hankin meille kotiin joululahjaksi ensimmäisen robotti-imurin. Se maksoi yli tonnin ja oli melko vaatimaton esitys. Milloin se jäi pöydän jalkoihin jumiin, milloin koirani Nero teki sille källit ja pudotti loppuun kalutun puruluunsa sen eteen, jolloin se jäi jumiin ja sen näytötaulu sanoi syntax error. Olen lähes varma, että Nero teki sitä tahallaan vain viihdyttääkseen itseään. Tänä päivänä meillä on robotti-imuri, joka hoitaa koko alakerran täysin itsenäisesti maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, jolloin sillä on päällä tehokkaampi imurointiohjelma. Nerokin on hyväksynyt, että sellainen tässä kodissa on, eikä murise sille enää silloinkaan, kun imuri lähestyy Neron ruokakuppia. Kun imurin säiliö alkaa olla täysi, kännykkääni tulee ilmoitus, että se tulee tyhjentää. Meillä ei ole käsipelillä tarvinnut imuroida alakertaa enää pariin vuoteen, sillä robotti pääsee niihinkin paikkoihin sohvan alle, mihin ihmisen on imurilla hankala päästä. Tämän uusimman robotti-imurin hinta Gigantin tarjouksessa oli 199 euroa.
Viimeisen parin kymmenen vuoden aikana Suomesta on kadonnut noin 600 000 työpaikkaa, mihin on ennen riittänyt pelkkä peruskoulupohja. Tämä kehitys ei ole muuttumassa ainakaan suotuisammaksi heille, jotka ovat työmarkkinoilla liikkeellä pelkältä peruskoulupohjalta. Erityisesti työpaikkoja on kadonnut teollisuudesta, mutta myöskään palvelualat eivät ole olleet tästä kehityksestä vapaa.
Varmasti olemme huomanneet, miten esimerkiksi matkatoimistot ovat kadonneet katukuvasta ja ne toimivat nykyään käytännössä pelkästään virtuaalisesti, internetin välityksellä ja entistä paljon pienemmällä henkilömäärällä. Samoin on käynyt pankkien konttoreille, joita ennen löytyi jokaisen pienimmänkin lähiön ostarilta koko sarja niin Kopin, Sypin, Osuuspankin, Postipankin kuin STS:nkin konttorit. Postin omat toimipisteet ovat kadonneet kokonaan ja ne toimivat nykyään käytännössä ainoastaan kauppojen yhteydessä asiamiesposteina ja pakettiautomaateilla. Kehityshän on ollut pääosin meille kuluttajille vain hyvä. Varmasti monikaan meistä ei kaipaa aikaa, jolloin postin konttoriin piti ehtiä töistä ennen klo 17 ja viikonloppuisin ne eivät olleet auki ollenkaan. Tai laskut piti mennä maksamaan pankkiin tai pankin eteisen laskunmaksuautomaatille.
Palataan kuitenkin siihen koulutukseen. Siinä missä vielä 80-luvulla pankinjohtajaksi saattoi vielä päästä merkonomin lapuilla, tänä päivänä pankkivirkailijaksi, jota tehtävänimikettä ei enää edes käytetä, vaaditaan käytännössä ekonomin koulutus. Jos mennään ajassa vieläkin taaksepäin, kaukana ovat ne ajat, jolloin kylän korkeimmin koulutettu oli se ylioppilas, joka kulki valkoinen hattu päässään koko kesän.
Kehitys on ollut sama käytännössä kaikilla aloilla. Vaikka ilmoitettuun työpaikkailmoituksen työtehtävään ei olisikaan välttämätöntä koulutusvaatimusta, jokainen voi mielessään asettua työnantajan asemaan, joka työntekijää itselleen valitsee. Jos hänelle ennestään tuntemattomista hakijoista vaikkapa viidellä on alan koulutus ja yhdellä ei ole, mitäpä itse veikkaat, kuka on se hakija, kuka suurimmalla varmuudella ei ainakaan tule valituksi työtehtävään tai, jota ei edes kutsuta haastatteluun?
Automatisointi, tekoäly ja robotiikka tulevat tulevaisuudessa korvaamaan käytännössä kaiken toistettavissa olevan työn. Tekoäly ei aikanaan vielä vastaa Star Wars-elokuvista muistamaamme C-3PO:n veroisia tunteiden tulkkia, ja tuskin kykene ihmisälyä kokonaan koskaan korvaamaankaan, mutta uskon, että olemme yhä lähempänä sitä aikaa, jolloin tekoäly ja automatiikka korvaavat lähes kaiken toistettavissa olevan työn. Eli kaiken sen työn, mihin ei vaadita koulutusta.
Viime vuosina koulutusta on leikattu isosti. Erityisesti sitä leikkasi ennätyksellisesti edellinen Juha Sipilän porvarihallitus. Koulutusta on leikattu jo Sipilän hallitusta aiemminkin, joten yksikään eduskuntapuolue ei voi sanoa olevansa koulutusleikkauksille täysin syytön. Koulutusleikkauksille on ollut yhtenäistä lähinnä se, että kukin hallitus on pyrkinyt esittämään leikkaukset uudistuksiksi, jolla pienemmällä rahalla saisi jotenkin enemmän ja parempaa koulutusta. Suomalaisen koulutuksen taso on edelleen maailman mittakaavassa huippuluokkaa, mutta en näe silti syytä tai hyötyä leikata siitä entisestään. Minun on vaikea kuvitella, että Suomen talous ja elintasomme tulisi kohentumaan minkään muun kuin hyvän ja verovaroin kustannetun koulutuksen kautta.
Nykyinen hallitus palautti koulutuksen määrärahoja. Ne ovat juuri niitä pysyviä menoja, joiden kasvattamisesta hallitusta on syytetty siinä, että ne eivät liittyneet mitenkään koronaan. Työllisyys on tällä hetkellä ennätyksellisen korkea. Jotta se jatkossa voisi pysyäkin sellaisena, koulutus on se viimeinen asia, mistä kannattaa leikata. Se on nimenomaan sitä ottamista tulevilta sukupolvilta.
