Sen sijaan sen puuttuminen saattaa kaataakin. Viime päivinä olen ollut havaitsevani hieman kriittisiä äänenpainoja siitä, että panostukset koulutukseen olisivat jotenkin pyhä lehmä, mistä ei saisi leikata. Kääntäen toisinpäin ilmeisesti tässä hästäg leikattavaalöytyy -ajan hengessä joidenkin mielestä edelleen koulutuksestakin pitäisi leikata. Tai ”uudistaa”. Sitä termiähän on viimeiset toistakymmentä vuotta käytetty sille kun koulutuksesta leikkaavat poliitikot ovat omasta mielestään keksineet taas kerran pyörän uudelleen, jolla koulutuksesta leikkaamalla on heidän mielestään jotenkin voinut parantaa koulutusta. Erityisesti on kuulunut äänenpainoja, että ainakin jos ihminen on suorittamassa toista tutkintoaan, siitä tulisi periä jo tutkintomaksu. En nyt tahtoisi turhia pelotella, mutta tästä se lähtee, nimittäin tie suomalaisen maksuttoman koulutuksen purkamiseen.
Mikäli ette ole huomanneet, työelämä on muuttunut ja viime vuosina vieläpä muuttunut erittäin nopeasti. Monet ihmiset joutuvat vaihtamaan alaa ja ammattiaan jopa useamman kuin kerran työuransa ja elämänsä aikana. Saattaa olla, että oma työ menee alta, ja koko ammattiala katoaa kokonaan, jolloin on viimeistään etsittävä itselleen uusi duuni. Työntekijänä kannattaa ehkäpä yrittää olla liikkeellä jo hiukan aikaisemmin, jo hieman ennen kun se oma duuni on mennyt alta.
Heille, jotka epäilevät, että ihmiset jotenkin suurissa määrin opiskelevat ihan silkaksi huvikseen ja tehtailisivat itselleen turhia korkeakoulututkintoja, kehotan miettimään asiaa uudelleen. Opiskelu on erittäin rankkaa puuhaa. Kun opiskelet täysipainoisesti, sinut tulkitaan TE-toimistossa ja Kelassa täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että työttömyyskorvausta ei silloin tipu mistään. Heille taas, jotka suorittavat esimerkiksi korkeakoulututkinnon oman työnsä ohella en ole kateellinen pätkääkään, vaan nostan hattua. Minä olen suorittanut yhden korkeakoulututkinnon työn ohella ja kiitän erityisesti omaa vaimoani kaikesta siitä ymmärryksestä, miten hän jaksoi antaa minun opiskella, samalla hoiti kodin, talouden ja ymmärsi päälle vielä minuakin, kun olin välillä hänelle väsyneenä äkäinen.
Kaukana ovat ne ajat, kun kansakoulunpenkiltä mentiin suoraan töihin. Tehtiin n. 40 vuoden työura yhdessä ja samassa työpaikassa, saatiin kultakello ja jäätiin eläkkeelle. Viimeisen parin kymmenen vuoden aikana Suomesta on kadonnut noin 600 000 työpaikkaa, mihin on ennen riitti pelkkä kansa- tai peruskoulupohja. Tämä kehitys ei ole muuttumassa ainakaan yhtään suotuisammaksi heille, jotka ovat työmarkkinoilla liikkeellä pelkältä peruskoulupohjalta. Erityisesti työpaikkoja on kadonnut teollisuudesta, mutta myöskään palvelualat eivät ole olleet tästä kehityksestä vapaita. Ilman koulutusta olet tässä kehityksessä lastu laineilla ja aallot ovat korkeat.
Varmasti olemme huomanneet, miten esimerkiksi matkatoimistot ovat kadonneet katukuvasta ja ne toimivat nykyään käytännössä pelkästään virtuaalisesti, internetin välityksellä ja entistä paljon pienemmällä henkilömäärällä. Samoin on käynyt pankkien konttoreille, joita ennen löytyi jokaisen lähiön pienimmältäkin ostarilta koko sarja. Siellä ne olivat vieri vieressä niin Kopin, Sypin, Säästöpankin, Osuuspankin, Postipankin kuin STS:nkin konttorit. Postin omat toimipisteet ovat kadonneet kokonaan ja ne toimivat nykyään käytännössä ainoastaan kauppojen yhteydessä asiamiesposteina ja pakettiautomaatein. Siinä missä vielä 80-luvulla pankinjohtajaksi saattoi päästä merkonomin lapuilla, tänä päivänä pankkivirkailijaksi vaaditaan ekonomin koulutus ja molemmat edellä mainitut tehtävänimikkeet ovat kokonaan kadonneet.
Jos mennään ajassa vieläkin taaksepäin, kaukana ovat ne ajat, jolloin kylän korkeimmin koulutettu tyyppi oli se hassun näköinen ylioppilas, joka kulki valkoinen hattu päässään pellon laitaa koko kesän. Nykyään ylioppilastutkinto on hyvä alku, mutta ei mikään varsinainen koulutus mihinkään.
Kehitys on ollut sama käytännössä kaikilla aloilla. Vaikka ilmoitettuun työpaikkailmoituksen työtehtävään ei aina olisikaan aivan välttämätöntä koulutusvaatimusta, jokainen voi omassa mielessään koittaa asettua hetkeksi työnantajan asemaan, joka työntekijää itselleen valitsee. Työnantajan tulee jotenkin aina seuloa hyvistäkin työhakijoista paras. Jos hänelle ennestään tuntemattomista hakijoista vaikkapa viidellä on alan koulutus ja yhdellä ei ole, mitäpä itse veikkaat, kuka on se hakija, kuka kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä ei ainakaan tule valituksi työtehtävään ja, jota ei kutsuta edes haastatteluun?
Sinulle perussuomalaisten kannattajille, joka on ehkä saatu ajattelemaan, että yliopistokoulutus olisi jotain turhaa hömppää, toivotan tsemppiä. Tehtäväsi ei ole tule olemaan helppo. Perussuomalaiset eivät halua sinun opiskelevan maisteriksi, sillä sinä olet isänmaan viimeinen toivo. Sinut tarvitaan bussikuskiksi, siivoajaksi, postin varhaisjakelijaksi, mäkkärin tiskille ja wolt-lähetiksi. Joka paikka on täynnä työtehtäviä missä sinun työpanoksesi tarvitaan estämään työperäinen maahanmuutto. Harmi vain, että se mitä perussuomalaiset eivät sinulle kerro on, että moniin näihinkin edellä mainittuihin tehtäviin kysytään tänä päivänä koulutus. Varsinkin jos muilla työnhakijoilla sellainen on, ainoa asia mikä on varmaa, on hopeamitali työnhakutilanteessa.
Ei. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi tulevaisuudessakaan lukea itsensä maistereiksi tai tohtoreiksi. Ammatillinen koulutus on aivan yhtä arvokasta. Ammatillinen koulutus tarvitsisi kunnianpalautuksen. Moni ihminen on paljon onnellisempi suorittavassa ammatissa, mutta valitettavasti niihinkin tehtäviin vaaditaan nykyisin koulutus. Käsittääkseni kovinkaan monen lapsen vanhempi ei ainakaan toivottavasti kerro lapsellensa koulutuksen olevan hömppää ja kannusta lastansa olemaan kouluttamatta itseään ja sen sijaan menemään ”oikeisiin” töihin.
Loppukevennykseksi vitsi.
Diplomi-insinöörillä hajosi keittiön altaan viemäriputki ja hän joutui kutsumaan putkimiehen hätiin. Asia korjaantui nopeasti ja ammattitaitoisesti. Työn tehtyään putkimies antoi laskun käteen. – 375 euroa plus ALV! kauhisteli diplomi-insinööri. – Minä tienaan työssäni tietotekniikan insinöörinäkin tätä vähemmän. – Joo, mä tiedän vastasi siihen putkimies. Olin ennen Nokian insinööri.
