Kerron alkuun tarinan, jonka varmasti moni meistä tuntee. Eli tarinan sammakosta, joka keittyy hiljaisella tulella. Sammakko laitettiin vesikattilaan ja vettä alettiin lämmittämään pikkuhiljaa. Sammakko alkoi sopeuttaa vähitellen oman ruumiin lämpötilansa veden lämpötilaan. Kun vesi alkoi lopulta kiehua, sammakko ei enää kyennytkään enempää sopeuttamaan lämpötilaansa ja hypätä pois vedestä. Vaikka se yritti, se ei jaksanut vaan oli jo aivan liian myöhäistä. Jos sammakko olisi pudotettu suoraan liian kuumaan veteen, se olisi hypännyt samantien pois.

Sitten varsinaiseen blogiin. Puolueet Säätytalon tuleviin hallitusneuvotteluihin on nyt siis valittu. Ne ovat kokoomus, perussuomalaiset, rkp ja kristilliset. Tämä kokoonpano ei ollut ainakaan minulle mitenkään varsinainen yllätys. Heti kun hallitustunnustelija kokoomuksen kysymyksien patteristo julkaistiin, alkoi mediassa kysymysten spekulointi, että pelataanko tässä nyt porvarihallitusta. Minusta kysymyksissä kokonaisuutena ei ollut mitään kovinkaan outoa ja yllättävää, koska ainakin uskon noin suurin piirtein ymmärtäväni hallitustunnustelija kokoomuksen tavoitteet.

Hallitustunnustelijan kysymysten tarkoitushan on hakea muilta puolueilta tukea omalle politiikalleen ja siten tunnustella niillä mahdollisia hallituskumppaneita. Varmasti aikanaan Antti Rinteen hallitustunnustelukysymykset tähtäsivät aivan samoin myös silloin mahdollisimman paljon päähallituspuolue demareita lähelle olevaa politiikkaa ajavaan hallituskoalitioon.

Minusta ei ollut edes kovin kiinnostavaa, löytyikö hallitustunnustelijan kysymyspatteristosta tarkkana kynnyskysymyksinä kokoomuksen aiemmin vaatima 6 MRD:n talouden leikkaustavoite tai sitoutuminen Suomen hiilineutraaliustavoitteeseen tarkasti viimeistään vuoteen 2035 mennessä.

Ennemminkin olen seurannut hivenen huvittuneena median keskustelua mahdollisen tulevan hallituksen nimestä. Siinä missä suomalainen media ei saa kakistettua kurkustaan ulos edes konservatiivihallitus, kansainvälisessä mediassa The Timesia, The Guardiania ja saksalaista Der Spiegeliä myöden Suomen politiikan tilanteesta on otsikoitu mm seuraavaa: ”SUOMEN tuleva pääministeri aloittaa hallitusneuvottelut äärioikeiston kanssa”, ”Suomen äärioikeisto neuvottelee koalitiohallitukseen liittymisestä”, ”Suomalaiset konservatiivit ovat avoimia hallitusneuvotteluille äärioikeistolaisen puolueen kanssa”, ”Suomen tuleva pääministeri muodostaa hallituksen äärioikeiston kanssa”, ”Äärioikeistolainen puolue liittyy hallitusneuvotteluihin päämääränään muodostaa seuraava hallitus”. Ehkä joskus pitää mennä kauas, että näkee lähelle.

Minulle itselleni tulevan hallituksen nimellä ei ole väliä paitsi, että minulle sen nimi tulee aina olemaan sinimusta-hallitus, mikäli hallitus siis tuolla kokoonpanolla syntyy ja todennäköisesti syntyyhän se. Sen sijaan minua kiinnitti enemminkin huomiota hallitustunnustelija Petteri Orpon yksi hallitustunnustelu kysymys. Se oli kysymys numero 22., joka oli kaksiosainen kysymys ja kuului näin: ”Sitoudutteko yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen Suomen rakentamiseen? Sitoudutteko kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kunnioittamiseen?”

En tiedä teistä, mutta ainakin minusta asiassa oli jotakin hyvin outoa, että kokoomuksen pitää ylipäätään edes kysyä tällaista asiaa Suomessa vuonna 2023. Kyseessä ei siis ole vuosi 1823 tai edes vuosi 1923, vaan toden totta vuonna 2023 Suomen suurimman eduskuntapuolueen pitää ilmeisesti ainakin varmuuden vuoksi kysyä tätä mahdollisilta tulevilta hallituskumppaneiltaan.

En ainakaan itse huomannut, että yksikään media tai toimittaja olisi kiinnittänyt tähän asiaan mitenkään huomiota tai edes pitänyt tätä asiaa mitenkään outona. Tästä pitäisi ilmeisesti päätellä, että tämä asia ei enää olekaan itsestään selvä asia 2000-luvun Suomessa, kuten ainakin minä aikaisemmin luulin. Miksi näin on? Mietitkö vielä, selvisikö sammakko?