Saan lähes näppylöitä joka kerta, kun whataboutthis-hengessä rinnastetaan kaksi erillistä asiaa, joilla ei ole suoraa asiayhteyttä toisiinsa. Tällä kertaa teen asiassa kuitenkin tietoisen poikkeuksen ja syyllistyn tähän hieman itsekin. Politiikka kun on myös arvovalintoja.
Oluen veroa aiotaan laskea 25 miljoonalla. Veronmaksajien keskusliiton mukaan verotason alennus laskisi 33 senttilitran, 4.5 prosenttisen kaljapurkin hintaa 3 sentillä. Asumistukeen kohdistettaisiin 15 miljoonan leikkaukset. Viime hallituskaudella kokoomus ja Petteri Orpo peräänkuuluttivat priorisointia. Vääräleukana totean, että nyt sitä sitten tulee. Jos asuminen kallistuukin, ehkä se ei harmita niin paljoa kun on kaljaa.
Aivan kaikissa yhteiskunnan tuissa on olemassa myös omat ongelmansa, mutta asumistuen ongelmat eivät ole siellä, missä yleisessä keskustelussa on paljolti esitetty.
Yleinen väite on, että asumistuki ihan itsessään nostaisi maan vuokratasoa. Väite on sellaisenaan väärä, sillä asumistuen korotukset eivät tutkitustikaan nosta vuokria. Asiasta on tehty Valtion talouden tutkimuslaitoksen (VATT) toimesta tuore tutkimus vuonna 2022.
Asuntosijoittajat pääsääntöisesti vähät välittävät, saavatko heidän vuokralaisensa asumistukea vai eivät. Heitä kiinnostaa enemmän, että vuokra tulee tilille. Ainoa mekanismi, millä asumistuen poisto aidosti voisi alentaa vuokria olisi, että asumistuen leikkauksesta aiheutuisi asunnottomuutta ja samaan aikaan olisi edullisempaa vuokra-asuntoa tarpeeksi tarjolla ja tyhjillään. Se tarkoittaisi, että asumistuki ja saman tien myös toimeentulotuki pitäisi oikeastaan poistaa kokonaan tai lähes kokonaan. Näin rapatessa roiskuu hengessä meidän tulisi hyväksyä ehkä rajustikin lisääntyvä asunnottomuus. Tähän saakka Suomi on pyrkinyt ja myös ollut ainoa maa maailmassa, joka on onnistunut vähentämään asunnottomuutta.
Leikkaukset asumistukeen tulisivat siirtämään lisää ihmisiä hakemaan toimeentulotukea, joka taas on viimesijainen tuki ja siten monille ihmisille välttämätönkin. Valitettavasti toimeentulotuki on samalla sen byrokratiansa vuoksi kaikkein pahin työn vastaanottamisen kannustinloukku ja ihmisten lannistaja. Tästä olen kirjoittanut paljonkin aiemmin mm. tässä kirjoituksessani.
Yleisestä käsityksestä huolimatta asumistuki ei ole työnvastaanottamisen kannustinloukku vaan itseasiassa päinvastoin. Asumistuki on tuen muotona sellainen, joka yhtenä kaikkein vähiten vähentää työn vastaanottamisen kannusteita kahdesta syystä. 1) Asumistukea ei tarvitse erikseen joka kuukausi hakea ja se ei siten automaattisesti alene, vaikka tuen saaja tienaisikin jossakin kuukaudessa hieman enemmän. 2) Se mahdollistaa pienituloisen muuttaa työn perässä asumisen suhteen kalliimpaan kasvukeskukseen, missä myös työtäkin on tarjolla.
Suurin asumistuensaajien ryhmä ovat opiskelijat. Jos heidän asumistukeaan leikataan, he tulevat menemään todennäköisesti ensimmäisenä omien vanhempiensa kukkarolle. He, joilla sellainen mahdollisuus on. Loput heistäkin siirtyisivät hakemaan toimeentulotukea. Näin ollen, pelkkä asumistuen leikkaus on valtion talouden tasapainotustoimenakin kehno, sillä näin toteutettuna se siirtää vain tuen saajia hakemaan tukeaan taskusta toiseen.
Puheet asumistuesta vasemmistopuolueiden ja ammattiyhdistysliikkeen rahasampona, ovat vähintäänkin rankasti ylimitoitettuja ja liioiteltuja.
Vuosikausia jatkuneet puheet ovat saaneet monet ihmiset uskomaan, että Kojamo olisi ay-liikkeen kautta vasemmistopuolueiden omistama verovapaa rahasampo, jolla se takoo heille valtavia voittoja. Kehäpäätelmä voi äkkiseltään vaikutta loogiselta, mutta se on silti väärä.
Tosiasiassa Kojamo on aivan normaalin markkinatalouden sääntöjen ja lainalaisuuksien mukaan toimiva ja veronsa maksama pörssiyhtiö, jonka suurimpia osakkeen omistajia ovat muun muassa vakuutusyhtiöt Imarinen ja Varma. Ammattiliitoista Teollisuusliitolla on suurin omistus omistusosuus Kojamosta. Se on tätä kirjoittaessa noin 6.5%. Pörssiyhtiön suurimmat omistajat ovat julkista tietoa. Kojamon osalta voit nähdä ajantasaisen tilanteen tästä.
Akava- ja SAK taustaiset ammattiliitot omistavat Kojamosta yhteensäkin vain alle kolmasosan. Vakuutusyhtiöt ja muut sijoittajat omistavat siitä yli kaksi kolmasosaa, mutta niiden saamia voittoa lehtijutuissa ei koskaan hämmästellä. Ilmeisesti markkinataloudessa ja sen ehdoin toimivan ay-liikkeen olisi joidenkin mielestä harjoitettava silkkaa hyväntekeväisyyttä. Jokainen pörssiyhtiöiden toimintaperiaatteista jotakin ymmärtävä tietää, että 6 prosentin tai edes vielä kolmasosan omistusosuudella ei sanella yhtiön toimintaa. Lisäksi Kojamon osuus koko maan vuokra-asuntomarkkinastakin on kokonaisuudessaan vain noin neljä prosenttia. Neljän prosentin osuus ei vielä määritä tai sanele maan vuokrahintatasoa.
On sinänsä aivan totta, että ammattiyhdistysliikkeet ovat tehneet vuosien varrella Kojamon osakkeilla voittoa. Totta on myöskin se, että ammattiliittojen yleishyödyllinen status vapauttaa ne osinkotulojen verosta. Kaikesta muusta voittoa tuottavasta toiminnastaan ne maksavat veroa siinä missä kaikki muutkin.
Asiasta kohkaavat unohtavat kuitenkin sen, että niin ovat vapautettuja pörssiosakkeidensa osinkoverosta kaikki muutkin yleishyödylliset säätiöt ja yhdistykset kuten Elinkeinoelämän keskusliitto ja työnantajaliitot. Jostain syystä niiden omistuksia, pomojen ylisuuria palkkoja tai verovapaita sijoituksia ei myöskään juuri koskaan lehtien palstoilla hämmästellä. Ei siitäkään huolimatta, vaikka niiden sijoitukset ja pomojen palkat ovat järjestäen ammattiyhdistysliikkeen vastaavia suurempia.
Sekin unohdetaan, että Demarit ja SAK olivat valmiita lopettamaan ay-liikkeen verovapauden jo keväällä 2019, mutta Elinkeinoelämän keskusliitto ja sitä tukevat oikeistopuolueet eivät esitystä hyväksyneet. Asiasta voit halutessasi lukea lisää tästä ja tästä linkistä.
Ilmeisesti työntekijäpuolen sijoitusvoitot tulisi heidän mielestään saattaa verolle, mutta kun sama vero kohdistuisikin samalla heihin itseensä, se ei enää kuulostakaan ollenkaan niin hyvältä ajatukselta. Tällä hetkellä Suomessa on vallassa hallitus, missä ei ole mukana yhtään vasemmistopuoluetta esteenä ja kivenä kengässä. Siellä pitäisi olla nyt täysin latu auki laittaa instituutionaalisten sijoittajien ja yleishyödyllisten säätiöiden, mukaan lukien ammattiyhdistysliikkeen pörssiosakkeiden osinkotulot verolle. Vuosia he ovat kyllä asiasta huutaneet kokoomuksen ja perussuomalaisten suulla. Nyt kun heillä ainakin pitäisi olla tuhannen taalan paikka myös tehdä asialle jotain, en ainakaan itse ole kuullut heiltä tästä asiasta yhtäkään avausta saatikka nähnyt hallitusohjelmakirjausta, että asialle aiottaisiin tehdä mitään.
Asumistuessa on sen ongelmistaankin huolimatta paljon hyötyä. Siitä on tietysti eniten hyötyä sen saajille, jotka ovat kaikki pienituloisia. Siitä on hyötyä myös muun muassa matalapalkka-alan työvoimapulasta kärsiville yrityksille ja hoitoalalle.
Tässä poliittisen oikeiston valtion talouden kriisitietoisuudella perustellussa väistämättömyyspuheessa en kyllä mitenkään keksi, miten ylipäätään ketään hyödyttää pienentää valtion verotuloja laskemalla kaljapurkin hintaa kolmella sentillä per purkki. Käsittääkseni kyseessä on tuote, joka melko hyvin myy itse itsensä jo nyt ilman, että sen hintaa täytyisi verotuksen keinoin laskea 3 senttiä.
Mikäli vallassa olevat oikeistopuolueet tahtovat vähentää valtion roolia ja tukia, mikäpäs siinä. Heillähän on siihen demokraattisesti valittuina puolueina ja päättäjinä täysi oikeus. Minusta olisi kuitenkin reilua, että asiat sanottaisiin suoraan ja myös perusteltaisiin rehellisesti. Silloin myös me kansalaiset saattaisimme osata paremmin punnita, haluammeko me sitä.
