Yle julkaisi muutamia päiviä sitten koulukoneen. Kone näyttää millaisista taustoista sinun lähikoulusi oppilaat tulevat. Koulukone kertoi koulun päättäneiden oppilaiden keskiarvon, S2-oppilaiden osuuden, alueen mediaanitulon netto/kk, alueen korkeakoulutettujen määrän ja alueen työllisyysasteen. Tällä sitten voitiin järjestää kouluja paremmuusjärjestykseen. Tähän saakka homma meni ihan hienosti. YLE kuitenkin päätti nykyisen klikkijournalismin nimissä julkaista koulukoneensa seuraavasti: ”Peruskoulu on tehty yhtenäiselle väestölle, eikä se enää toimi, koska S2 oppilaita on kouluissa valta osa – Katso lähikoulusi tilanne”.
Heille, jotka eivät tiedä, mitä tarkoittaa S2. S2 on oppilas, joka opiskelee suomea toisena kielenään, jos hänen äidinkielensä ei ole suomi tai hänellä on monikielinen tausta. Suomen peruskouluissa äidinkielen ja kirjallisuuden -oppiaineessa on erilaisia oppimääriä. Mietin kukahan tuon noinkin älyttömän termin kun S2 ylipäätään keksi, mutta ei jäädä nyt siihen.
Ylen jutun otsikko ei vastannut jutun sisältöä, vaan itse juttu kertoi ihan muuta. Jutussa nimittäin kerrottiin, että kaikilla oppilailla on kielitaustansa lisäksi muitakin ominaisuuksia ja taustatekijöitä, jotka vaikuttavat osaamiseen ja sen muutokseen. Kun huomioitiin yhtä aikaa S2-oppilaiden osuus koulussa, oppilaan syntymäkuukausi ja sukupuoli, lähisuvussa esiintyneiden oppimisvaikeuksien määrä ja huoltajien koulutustausta, näistä vain huoltajien koulutustausta ja syntymäkuukausi selittivät osaamisen muutosta. YLE kertoi myös, että noin 40 prosentissa Suomen peruskouluista ei ole ainuttakaan S2-oppilasta. Ja, että kouluja, joissa S2-oppilaita on enemmän kuin kolmannes, on noin 80 kappaletta koko Suomessa, jossa on yhteensä reilut 2 000 peruskoulua.
Journalistin ohjeissa kohdassa -Tietojen hankkiminen ja julkaiseminen, kohta 15. sanotaan seuraavasti: Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate. No nyt ei löytynyt ja jutun sisältö oli jopa tosiasiassa aivan päinvastainen, mitä otsikko antoi ymmärtää.
Yle on sittemmin koittanut selittää asiaa parhain päin usein eri tavoin muun muassa Ylen viimeinen sana – ohjelmassa, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Ylellä aivan varmasti tiedettiin vallan hyvin, että tuon kaltainen otsikointi herättäisi tunteita ja juuri siksi he sen siten otsikoivatkin. Samalla he varsin hyvin tiesivät myös, että tämä oli kuin olisi syömään pyytänyt huonosti peiteltyä rasismia viljelevää nettikommentointia harrastavia ihmisiä paheksumaan ja lavastamaan maahanmuuttajalapset syyllisiksi suomalaislasten huonoon koulumenestykseen.
Juttuhan oli sinänsä ihan ansiokas, mutta otsikoimalla se aivan väärin, koko jutun pihvi meni monilta tyystin ohi. Koko jutun ydinhän oli se, että S2 oppilaat taikka oppilaiden ihonväri eivät nimenomaan hidasta kenenkään oppimista, eikä kieli ole selittävä tekijä keskiarvoille vaan lasten sosiaaliekonominen tausta.
Juttu kertoi sen, minkä meistä moni jo ennestään tiesikin ja moni tutkimus on ennestään osoittanut. Eriarvoisuus ja heikommassa asemassa olevien sosioekonominen tausta on osin sukupolvelta toiselle periytyvää. Tästä kannattaisi keskustella ja miettiä, kannattaisiko tälle eriarvoisuudelle koittaa tehdä jotain, eikä ajaa politiikkaa, joka lisää sitä? Vai tyydymmekö siihen, että lavastammme maahanmuuttajalapset syyllisiksi siihen, jos oma piltti ei pärjääkään koulussa?
Samalla Yle tuli sivumennen julkaisseeksi myös erityiskoulujen keskiarvot. Yksi tällainen on esimerkiksi Helsingin Mellunmäen Naulakallion koulu. Koulu on erityiskoulu oppilaille, jotka tarvitsevat vaativaa erityistä tukea toiminnanohjauksen, tarkkaavuuden ja käyttäytymisen säätelyynsä. Koulu tai sen keskiarvot eivät ole vertailukelpoisia minkään niin sanotun normaalin koulun kanssa. Tämä ei kuitenkaan nettikommentoijia estänyt, vaan tämä se vasta saikin nettikommentoijat laukalle ja kiihottumaan. YLE on sittemmin onneksi poistanut erityiskoulujen datan koulukoneestaan, mutta vahinko tässäkin tapauksessa on jo tapahtunut.
Heille, jotka haluavat edelleen elää tarinoissa, että me, niin kutsutut suvaitsevaiset emme kuitenkaan itse haluaisi moisia kouluja omalle lähialueellemme, emmekä laittaisi omia lapsiamme kouluihin, missä on paljon maahanmuuttajia not in my backyard-hengessä, sanon seuraavaa. Huoli pois. Asun itse Itä-Helsingissä, joka on kaikkien tilastojen mukaan kaikkein maahanmuuttajavaltaisin asuinalue koko Suomessa. Täällä eivät autot pala, iltaisin voi kulkea aivan rauhassa, eikä kukaan ole täällä vaihtamassa väestöä yhtään mihinkään. Katson joka päivä ikkunasta. Lupaan heti kertoa teille, jos tilanne muuttuu. Mitä erityiskouluihin tulee, minun kodistani on matkaa Naulakallion kouluun noin 30 metriä. Sekin näkyy minun ikkunastani ja on osa takapihani maisemaa.
Naulakallion koulun oppilaat ovat osoittautuneet varsin mukaviksi lapsiksi. Kun kuljen siitä koirani Neron kanssa ohi, he ovat usein tulleet kysymään, saako sitä rapsuttaa. Nerollehan se vain passaa, kun ilmaisia rapsutuksia tarjolla on. Ehkä meidän kannattaisi oppia Nerolta jotain. Sen mielestä nämä lapset ovat nimittäin tosi kivoja ja mikä tärkeintä, he ovat lapsia siinä missä muutkin.
Olkaa rasisteja, jos on aivan pakko, mutta jättäkää nyt hyvän tähden edes lapset rauhaan. Edes erityistä tukea tarvitsevat lapset. Minä tahtoisin elää maassa, missä erityistä tukea tarvitsevat lapset voisivat saada sitä ilman, että joku repostelee heidän koulukeskiarvoillaan netissä. Siinä ei ole mitään kunniakasta saatikka isänmaallista.
