Suomessa on työn vastaanottamisen kannustinloukkuja, mutta toisin kuin yleisestä keskustelusta voisi luulla, ne eivät johdu siitä, että sosiaaliturvaamme olisi liian antelias tai avokätinen, vaan siitä, että se on liian monimutkainen ja byrokraattinen. Yle teki asiasta erittäin ansiokkaan selvityksen kesällä 2022. Kannustan lukemaan.

Jos suomalainen sosiaaliturva olisi niin avokätinen, mitä sen väitetään olevan, miten on mahdollista, että Suomi saa jatkuvasti sapiskaa Euroopan neuvostolta siitä, että Suomen perusturvan taso ei täytä edes Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan vaatimuksia? Asia käy ilmi mm. tästä Ylen artikkelista.

Harva meistä edes tietää, että Suomi on tällä hetkellä Euroopan neuvoston tarkkailulistalla sosiaalisen peruskirjan rikkomisesta liian matalan sosiaaliturvan vuoksi. Kuka olisi uskonut? Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen valtion pitää säännöllisesti raportoida Euroopan neuvostolle perusturvan tasosta siihen asti, kunnes sen taso täyttää vaatimukset. Ihmisoikeusliiton ja Amnestyn mukaan Suomen valtio on kuitenkin toistuvasti sivuuttanut kritiikin.

Tämä johtuu mielestäni siitä, että me pieni-, keski- ja hyvätuloiset olemme täysin vieraantuneita siitä arjesta, mitä kaikkein heikommassa asemassa olevat elävät. Harvalla meistä tuntuu olevan mitään todellista käsitystäkään siitä, miten pieniä yhteiskunnan alimmat tuet ovat. Kannustan perehtymään. Kela antaa hyvin tietoa tukien suuruuksista. Niistä voit lukea halutessasi lisää esimerkiksi tästä. Kaikkein innokkaimmat voivat täyttää jopa Kelan toimeentulotukilaskurin ja verrata sitä omaan nykyiseen tilanteeseensa palkansaajana ja sitten arvioida kannattaako huomenna lopettaa duunit ja sen sijaan heittäytyä avokätisille tuille. Voin sanoa ihan laskuria täyttämättäkin, että ei kannata.

Teille suurelle osalle, jotka toteatte, että Kelan laskuri on liian työläs täyttää, kannustan pohtimaan myös sitä, että toimeentulotuen asiakkaalle vastaavat ja paljon hankalammatkin lomakkeet ovat arkipäivää, sillä hän täyttää vastaavia lippuja ja lappuja pari kertaa kuukaudessa ja aina silloin kun Kela pyytää jostain asiasta lisäselvityksiä. Joka toimeentulotukea on joskus hakenut tietää, että ne pojat ja tytöt ovat muuten melko innokkaita pyytämään.

Meidän vieraantumisemme kaikkein heikommassa asemassa olevien arjesta ei ole tapahtunut hetkessä. Se on pitkän ja pitkäjänteisen työn tulos. Tässä asiassa täydellinen asennemuutos tapahtui vasta Juha Sipilän (kesk.), oikeistohallituksen (Keskusta, Kokoomus, Perussuomalaiset) aikana. Silloin meille lanseerattiin termistö laiskat loiset, rikkaruohot ja elämäntapatyöttömät. Aloitettiin jatkuva, mutta hyvin tehokas parjauskampanja maamme kaikkein heikommassa asemassa olevia kohtaan ja myös keksittiin käsite työn vastaanottamisen kannustavuus.

Ei tätä asiaa Juha Sipilän hallitus kuitenkaan keksinyt, sillä parjauskampanja laiskoista ja työtä vieroksuvista ihmisistä aloitettiin jo hyvissä ajoin. Jo vuonna 2013 Yle julkaisi tekemänsä kyselytutkimuksen siitä, saako valtiolta vähän varastaa sosiaalietuuksien väärinkäytön muodossa. Vastaus oli tietenkin jo kysymättäkin selvä ei, mutta jo kysymys itsestään oli johdattelua. Tietysti kyselyn toteuttaneet tiesivät vastauksen jo ennalta, mutta sehän ei ollutkaan kyselyn tarkoitus. Kyselyn tosiasiallinen tarkoitus oli osoittaa, että tukien väärinkäyttö, ei varastaminen olisi jotenkin enemmän sääntö kuin poikkeus ja vastaajat ohjattiin internettiin olemaan sosiaalituilla eläville vihaisia.

Sossu-Tatu, Skeitti-Juuso ja konkurssi-Keke

Parjauskampanjaa nostettiin aivan uudelle tasolle. Iltapäivälehdistön eetteriin löydettiin ensimmäiseksi Sossu-Tatu. Tuima.fi julkaisun toimittajaopiskelija oli löytänyt jostakin Tatun, joka sai kuulemma pelkkää toimeentulotukea 1100 euroa kuukaudessa ja siihen muut etuudet päälle. Hän vältteli tahallisesti työtä. Tatu kuvaili itseään flegmaattiseksi hipiksi, joka mieluummin eli vapaana ja pelaili tietokoneellaan kuin olisi mennyt töihin. Juttu levisi iltapäivälehtien ja oikeistopoliitikkojen sosiaalisen median jakojen suosiollisella avustuksella. Tuima korjasi nopeasti jutun kaikkein pahimpia virheitä koskien tukien suuruuksia, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Voidaan myös sanoa, että jutulla tavoiteltu päämäärä oli jo saavutettu.

Toisen Ylen uutisen mukaan jossain Itä-Suomessa asui Skeitti-Juuso, joka ei halunnut opiskella eikä tehdä työtä. Hän halusi vain olla rauhassa, kuunnella musiikkia ja skeittailla.

Tätä seurasi Konkurssi-Keke, Helsinginsanomien juttu työttömästä, entisestä yrittäjästä, joka ei edes uskonut saavansa töitä enää ikänsä vuoksi, mutta jutussa hän esitti kuitenkin olevansa aktiivinen työnhakija ainakin paperilla. Hän täytteli tyytyväisenä vaadittavia, turhia lippuja lappuja ja nauttii omasta mielestään näin tehdessään ”hyvää palkkaa”. Tosiasiassa häntä ei edes jutussa yritettykään esittää aktiiviseksi työttömäksi, koska hän jutun mukaan täytteli lippuja ja lappuja vain niiden täyttämisen vuoksi. Tällä jutulla vahvistettiin kuvaa siitä, että järjestelmä on viallinen ja se itsessään tuottaa ja laiskistaa työttömiä, jotka nauttivat pienellä vaivalla valtavia korvauksia.

Kun seuraavan kerran ajat metrolla Helsingin Myllypuron ohi, katso kännykkäsi ruudun sijaan ikkunasta ulos. Leipäjono siinä metroradan vieressä on jo noin kilometrin mittainen. Eivät he kaikki jonottajat ole mitään Skeitti-Juusoja tai Sossu-Tatuja, vaan aivan tavallisia ihmisiä. Opiskelijoita, eläkeläisiä, yksinhuoltajia…

Sain blogistani kansalaispalautetta joltakin perussuomalaisten fanilta. Seuraavassa hallituksessa kuulemma ovat perussuomalaiset ja he tulevat ottamaan rahat meidän demarien taskusta.

Vastasin tälle palautteen antajalle, seuraavasti. Jos seuraava hallitus tullaan muodostamaan kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan, siitä seuraisi Juha Sipilän hallituksen tapaan uusi kierros megaluokan leikkauksia aivan ensimmäiseksi suomalaisten toimeentulotukiin, asumistukiin, työttömyys- ja sosiaaliturvaan. Minä olen tieto- ja viestintätekniikan insinööri. Jotenkin uskon, minä en olisi ainakaan aivan ensimmäisenä jonossa kärsimässä. Saattaapa olla, että ennemminkin saisin jokusen kympin tai jopa satasen, kun kokoomus antaisi minulle hyvätuloisiin lukeutuvana pieniä veronkevennyksiä. Jos niin käy, niin ainahan voin niillä rahoilla ostaa, vaikka paljon parjattuja Kojamon osakkeita.

En kuitenkaan itse tällaista tahdo, sillä lopulta siitä karsisimme me kaikki. Minäkin.