Media ja yleinen keskustelu on koko hallituskauden ajan peräänkuuluttanut ikäviä työllisyystoimia. Sanoma onkin ollut kuin mantra, että jos se ei ole ikävää, se ei ole työllisyystoimi ensinkään.
Tiedättekö, kerron teille nyt järisyttävän uutisen. Työllistymisessä ei ole koskaan mitään ikävää. Muistatko sen hetken, kun sait viimeisimmän työpaikkasi? Minä ainakin muistan. Se hetki ei ollut lainkaan ikävää, vaan se oli itseasiassa tähtihetki. Olen elämäni aikana saanut vastaanottaa muutaman työpaikan ja muistan ne hetket kaikki. Sillä se hetki, kun tulee valituksi hakemaansa työpaikkaan, ei ole lainkaan ikävä, vaan on huippuhetki. Siitä haluaisi kertoa kaikille kavereille heti, mutta pitää vielä malttaa. Asiaan liittyy jopa hieman kuin taikauskoa. Parempi pitää asia omana tietona ainakin niin kauan, kunnes nimet ovat paperissa ja muste on kuivunut. Aika montaa työpaikkaa olen myös hakenut, enkä tullut valituksi, mutta niitä hetkiä en montaakaan muista, enkä ole niitä hetkiä sen paremmin jäänyt paljon muistelemaankaan.
Kerron nyt toisen järisyttävän uutisen. Sinä et ole yksin. Työpaikan vastaanottaminen on iloinen asia myös monille muille ihmisille, jopa pitkäaikaistyöttömälle. Saattaapa se olla hänelle, jopa vielä iloisempi asia kuin sinulle. Vaikka yleisestä keskustelusta toisin saattaisi luulla, ylivoimainen suurin osa työttömistä eivät ole laiskoja, työtä vieroksuvia sossun elättejä, vaan hekin haluavat saada töitä, jolla tulla toimeen. Valtaosa pitkäaikaistyöttömistä eivät kulje kadulla mitenkään erityistä varovaisuutta noudattaen, etteivät he vain tulisi liukastuneeksi jonkun avoimen työpaikan ovesta sisään.
Työttömien joukko on kuitenkin hyvin moninainen, ja siksi tarjottavien ratkaisujen ja palveluiden tulee myös olla moninaisia ja yksilölähtöisiä. Työllistymisen edistämiseen saadaan positiivinen kierre, kun moninaisin keinoin parannetaan koulutusta, osaamista, työkyvyn ylläpitämistä ja työllistämispalveluita. Palveluissa tulee huomioida henkilökohtainen ohjaus, tuki ja seuranta. Edellinen hallitus leikkasi lähes kaikista edellä mainitusta, joten työtä on paljon.
Kun ihminen joutuu työttömäksi, hänestä tulee ottaa TE-keskuksessa heti koppi. Selvittää juuri hänen yksilöllinen tarpeensa ja tilanteensa. Suurimman osan kohdalla TE-keskuksessa voidaan todeta, että asiat ovat kunnossa. Ihmisellä on esim. koulutus alalle, jossa on töitä, hänen terveyden tilansa on hyvä ja alueelliselta asuinpaikalta löytyy töitä. Näihin suurimpaan osaan ei kannata tuhlata yhteiskunnan paukkuja, koska he itse löytävät kyllä työn vapailta työmarkkinoilta ennemmin tai myöhemmin. TE-keskuksen tulisi keskittyä hankaliin tapauksiin, joiden ennuste työllistyä itse on jo alkujaan heikko. Jos esimerkiksi koulutus on puutteellinen, ohjata kouluun, jos terveydellisiä ongelmia, ohjata terveyspalveluihin jne.
Nyt syksyn budjettiriihen tuloksia odotettiin monilta tahoilta kuin entisajan joulua. Tuleeko sieltä nyt kovia vai pehmeitä paketteja? Mustan kun pikkupoikana minusta ne joulun pehmeät paketit olivat aika tyhmiä ja odotinkin kovasti vain niitä kovia paketteja. Nyt aikuisena minusta myös ne pehmeät paketit ovat aika kivoja, ja usein myös aika käytännöllisiä.
Hallitus on nyt tekemässä juuri niitä moninaisia ratkaisuita työllisyyden parantamiseksi. Koulutussatsausten ja päivähoitomaksujen alentamisten lisäksi, työnhakijaksi ilmoittautumisesta tulee jatkossa nykyistä sujuvampaa ja tapaamisia te-keskukseen entistä useammin. Tällä kertaa kyse ei ole mistään yksityisiltä koulutusfirmoilta ostettavia ”miten koputat työhaastattelussa reippaasti oveen”-kursseja. TE-keskuksen palveluihin satsataan merkittävästi, tavoitteena on 1 200 uutta virkailijaa lisää TE-toimistoihin, jotta yksilöllinen työnhaun tuki on mahdollista.
Uskon, että tätä TE-keskusten resursointia pitää tulevaisuudessakin vielä lisätä. Tuli mieleeni keväällä toisessa yhteydessä kuultu lause: Toimet ovat oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä.
