Työn tarjonnan lisääminen on ollut yksi viime aikoina yksi ehkäpä eniten toisteltuja mantroja työllisyyden parantamiseen tähtäävässä, lähinnä oikeistopuolueiden kärki toimenpide-ehdotuksia kotimaisessa työllisyyskeskustelussa. Erityisesti kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) on profiloitunut työn tarjonnan lisäämisen äänitorvena jo vuosia. Työntarjonnan lisäämistä on pidettykin Kokoomuksen hopealuotina, mihin he perustavat työttömyysturvaleikkausten, eläkeputken poistamisen ja työttömyysturvan porrastaminen työllisyyttä lisäävän vaikutuksen. Työpaikkojen ja työllisyyden lisääminen on kuitenkin aivan eri asia kuin työn tarjonnan lisääminen.
Työn tarjonnan lisääminen
Työn tarjonnan lisääminen tarkoittaa talousteorioissa yleisesti ottaen sitä, että väestö käyttää tai pyrkii käyttämään yhä entistä suuremman osan ajastaan työntekoon. Talousteoriassa tämä voi tarkoittaa ihan kaikkea työvoiman tuomista työmarkkinnoille, työntekoa rajoittavien tekijöiden vähentämistä ja muita rakenneuudistuksia. Eli käytännössä ihan mitä tahansa koko väestöä koskevan pakkotyön ja ilmaisen koulutuksen lisäämisen, 24-tuntisen työpäivän ja kaikkien käytettävissä olevan julkisen päivähoidon tuottamisen sekä kaikkien työttömyys- ja eläkejärjestelmien poistamisen, lomapäivien lyhentämisen palkallisten vapaapäivien vähentämisen ja asevelvollisuuden lyhentämisen väliltä.
Tämän teorian ongelma on siinä, että pelkkä tarjonnan lisääminen ei ole vasta kun toinen puoli tässä teoriassa tapahtuvassa työllisyyden paranemisessa. Jotta työn tarjontaa lisäämällä työllisyys voisi koskaan aidosti lisääntyä, työlle tarvitaan aina myös työn kysyntää, eli avoimia työpaikkoja. Viimeaikaisesta työn tarjonnan lisäämiseen keskittyneestä keskustelusta tekisi järkeenkäypää vain silloin, jos työn tarjonnan lisääminen synnyttäisi todistetusti toiseen päähän myös avoimia työpaikkoja. Teoria perustuu siis siihen, että aina kun yksi uusi työtön ilmoittautuu TE-keskukseen työnhakijaksi, jonnekin syntyy automaattisesti samalla myös uusi avoin työpaikka. Muussa tapauksessahan pelkkä työn tarjonnan lisääminen tarkoittaa aina vain työttömyyden lisääntymistä.
Juhana Vartiainen perustaa väitteensä talousteoriaan. Hän on esittänyt asian Twitterissä seuraavasti:
Työllisyys=Työvoima x (1-U), U on rakenteellinen työttömyysaste. U* ei riipu työvoiman koosta. Siis työvoiman kasvu nostaa työllisyyttä.
juhana vartiainen (@filsdeproust) 19.09.2013 | Twitter
Miksi tätä ei ole kukaan aikaisemmin keksinyt? Avainsana tähän yhtälöön onkin itseasiassa Juhana Vartiaisen esittämän yhtälön muuttuja U eli ”rakenteellinen työttömyysaste”. Ekonomistien käyttämä termi NAIRU (non-accelerating inflation rate of unemployment). Taloustutkimuksien parissa laajasti tunnettu professori Engelbert Stockhammer on tuottanut tiiviin katsauksen NAIRU-teorioista taloustieteen eri koulukunnissa.
Heille, jotka eivät ehkä tässä vaiheessa jaksa perehtyä Heterodoksisen taloustutkimuksien koulukuntien eroihin kerrottakoon, että ehkä merkittävin talousteorioiden jakolinja kulkee siinä, onko työttömyys vapaaehtoista vai ei. Juhana Vartiaisen työntarjontaan perustuvan koulukunnan teoriassa valinta työn ja työttömyyden välillä on aina vapaaehtoinen. Työn tarjonnan lisääminen työn vastaanottamisen kannusteena tarkoittaa siis Juhanan edustamassa talousteoriassa sitä, että kun ihminen ei enää saa työttömyyskorvausta, hän itse valitsee mennä töihin. Itse edustan sitä koulukuntaa, joka uskoo, että työttömyys suurimmaksi osaksi ei perustu vapaaehtoisuuteen. Yksilöllisiä eroja voi toki olla, mutta itse uskon, että se hetki kun ihminen joutuu työttömäksi ei ole ainakaan kovin usealle ihmiselle se elämän huippuhetki. Ensimmäinen ajatus monillakaan ei ole, että ”Jippii! nyt saan työttömyyskorvausta ja minun ei tarvitse mennä enää töihin!”
Oli talousteoreettinen koulukunta sitten mikä hyvänsä, Juhanan ongelma tässä hänen yhtälössään on se, että jokaista lukua kohtaan, joka yhtälön x muuttujaa voi koskaan kasvattaa, tarvitaan väistämättä aina myös yksi uusi työpaikka ja sinne työnantajan ja työntekijän välille ihan oikeasti allekirjoitettu työsopimus lisää.
Kiteeläinen Auvo Rouvinen esitti blogissaan juuri tähän asiaan liittyen ehdotuksen:
”jos työn tarjonnan lisääminen todella kohentaa taloutta ja työllisyyttä ihan sellaisenaan, niin mikseivät kunnat ala yksinkertaisesti vaan kilpailla Suomen lukuisista työttömistä?
Mikäli siis Juhanna Vartiainen on oikeassa talouden mekanismeista, Kitee pelastuu tuolla yksinkertaisella tempulla. Ei haittaa vaikka työttömien houkuttelu hiukan maksaisikin, onhan edessä loistava tulevaisuus… Hesariin vaan etusivun ilmoitus. Oletko työtön tai viihdytkö joutilaisuudessa? Kaipaatko rauhallista ympäristöä kauniin luonnon ja hyvien palvelujen läheisyydessä? Kiinnostaako reilu muuttoavustus, ilmainen asunto ja halpa olut? Jos vastasit yhteen tai useampaan kysymykseen Kyllä, olet henkilö jota etsimme. Kitee tarvitsee työttömiä”.
Auvo Rouvinen, Kuinka Kitee pelastetaan
Kilpailu työttömistä ei vaikuta järkevältä ilman, että näille myös luodaan työpaikkoja.
