Lähes kaikki eduskuntapuolueet ovat yksimielisiä siitä, että tarvitaan sosiaaliturvauudistus. Yhä useampi puolue alkaa olla myös yhtä mieltä siitä, että tarvitaan perustulo. Puolueet ovat esittäneet tähän hieman eri malleja. Asialle on käytetty hieman eri nimityksiäkin kuten muun muassa perustulo, yleisturva ja perustili. Käytän itse tässä tekstissäni termiä perustulo, sillä se taitaa kuitenkin olla nykyisin asian yleisin termi riippumatta siitä, miten asia toteutettaisiin. Kuten monissa asioissa, niiden nimellä ei ole merkitystä, vaan piru piilee yksityiskohdissa. Koska puolueiden tavoitteet poikkeavat, poikkeavat myös keinot tavoitteisiin pääsemiseksi eri puolueiden malleissa suuresti.
Sosiaaliturvauudistuksen takana on suomalaisen sosiaaliturvan pitkä historia. Sosiaaliturvamme on rakennettu vuosikymmenten aikana pala palalta. Tavoite on ollut hyvä: auttaa ja tukea ihmisiä heidän eri tilanteissaan ja elämänkaaren vaiheissa. Malli on kuitenkin hyvistä aikomuksista huolimatta vuosien saatossa pirstaloitunut ja siitä on tullut monimutkainen, monitasoinen ja byrokraattinen hässäkkä, jossa useiden tukien sekamelskassa kaikki Kelan työntekijätkään eivät ole enää hetkeen pysyneet kartalla, mitä kaikki tukia on, ja mitkä niistä vähentävät toinen toisiaan. Osin voidaan sanoa, että tie helvettiin on tässäkin asiassa kivetty hyvin aikomuksin. Tämän asian ymmärtämistä eivät ole ainakaan vuosien varrella helpottaneet useat virheelliset iltapäivälehtien jutut ylisuuria tukia nauttivista ihmisistä. Jutuissa kun on lähes poikkeuksetta kerrottu yhteiskunnan tuista virheellistä ja vähintäänkin vahvasti liioiteltua tietoa.
Suomalaisen sosiaaliturvan ongelma ei ole sen ylivertainen avokätisyys
Suomalaisen sosiaaliturvan ei ole monista vastakkaisista väitteistä huolimatta mitenkään ylivoimaisen avokätinen. Asian laita on tosiasiassa aivan päinvastoin. Suomi on saanut vuosien varrella useita moitteita mm. Euroopan komissiolta ja Amnesty internationaalilta siitä, että suomalainen sosiaaliturva on liian heikko eikä se täytä edes Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan vaatimuksia. Näistä moitteista voit halutessasi lukea lisää tästä ja tästä linkistä. Asian noloutta lisää se, että Suomen pohjoismaisena hyvinvointivaltiona itseänsä pitävän maan tulee raportoida säännöllisesti perusturvan parannuksista siihen asti, kunnes niiden taso täyttää EU:n sosiaalisen peruskirjan vaatimukset. Mikäli todellinen ongelma olisikin suomalaisen sosiaaliturvan liian korkea taso, kannattaisin itsekin sen tarkistamista. Silloinhan asiaa ei oikeastaan tarvitsisi paljonkaan sen enempiä pohtia, vaan se olisi hyvin helppo korjata yksinkertaisesti vain leikkaamalla sosiaaliturvaa.
Sosiaaliturva on monimutkainen
Sosiaaliturvan suurimmat ongelmat liittyvätkin siihen, että tukijärjestelmästämme on muodostunut ihmisen eri tilanteesta riippuen liian monimutkainen. Kun ihminen on joutunut tavalla tai toisella vaikeuksiin, joutunut yhteiskunnan tukien varaan ja saanut viimein niin sanotusti tuet pyörimään, hän ei välttämättä uskalla ottaa tilapäistä työtä vastaan. Tämä siksi, että vaikka tilapäisestä työstä saatavalle palkalle olisi aivan varmasti tarvetta, on olemassa ilmeinen vaara, että ottamalla työ vastaan, on muut tuet viikkoja tai jopa kuukausia sekaisin Kelan ja parin muun instanssin vaatiessa tuen saajalta lisäselvityksiä. Tällainen lamauttaa kenet tahansa. Varsinkin yksinhuoltaja, joka on itsensä lisäksi vastuussa myös lapsestaan, ehkä valitsee mieluummin turvallisemman tavan olla ottamatta lyhytaikaista työtä vastaan, vaikka lyhytaikaista työstä saisi lisäansiota ja työ saattaisi poikia toisen lyhytaikaisen työn ja lopulta pidempiaikaisen työn.
Sosiaaliturva on jäänyt ajastaan jälkeen
Toinen sosiaaliturvan ongelma on se, että se on jäänyt ajastaan jälkeen. Sosiaaliturvamme peruspilarit on rakennettu 50- ja 80 lukujen välillä ajassa, jossa ihmisten yleisin tapa hankkia elantonsa ja työskennellä oli mennä koulunpenkiltä työhön, joka oli lähes poikkeuksetta yksi ja sama vakityöpaikka, jossa työskenneltiin aina täysiä työpäiviä tunti- tai kuukausipalkalla, kunnes viimein eläkeikä koitti.
Vaikka vakityö onkin palkansaajalle yhä edelleen yleisin malli työskennellä ja hankkia elantonsa, on tämän rinnalle kuin vaivihkaa hiipinyt paljon muitakin malleja, joiden kanssa nykyinen sosiaaliturvamme on tänään esimerkiksi koronakriisin kaltaisissa poikkeustilanteissa käsi päässä. Tällaisia uusia malleja työskennellä ovat muun muassa nollatuntisopimukset, kevytyrittäminen ja alustatalouden työ eli muassa Woltin ja Foodoran lähetit, joiden toimeentulo ei tule enää yhdestä paikasta eikä edes kokonaan ansaitusta palkasta, vaan työstä saatavien eri palkkioiden ja yhteiskunnan tukien yhdistelmästä.
Miksi sosiaaliturvaa tarvitaan ja mikä on sen riittävä taso?
Olen muutaman kerran luvannut lukijoilleni palata perustuloon, sillä kysymyksessä on niin moninainen asia, että ainakin minulta se on vaatinut huolellisempaa pohdintaa. Itseasiassa olen kirjoittanut koneelleni useita eri versioita sotu-uudistuksesta. Millainen sen haluaisin olevan ja miten se tulisi mielestäni toteuttaa. Joka kerta olen todennut, että tämä on moninainen asia ja tekstistäni on tullut sellaista toisaalta ja toisaalta jaarittelua, että en enää ole itsekkään tekstiäni ymmärtänyt ja jos kohta pian tiennyt, olenko tulossa vai menossa.
Vaikeiden ja monimutkaisten kysymysten äärellä olen yleensä tavannut palata alkuun. Miksi ylipäätään jotakin asiaa tarvitaan, mikä siinä ei nyt tällä hetkellä toimi ja mikä olisi riittävä tapa saada asia toimimaan. Mielestäni minimi sosiaaliturvan tulisi tukea silloin kun ihminen kaatuu, kyetä nostamaan kaatunut takaisin pystyyn ja tukea hänet uusiin askeleisiin kohti seuraavia koitoksia. Sosiaaliturvan tulisi turvata ihmisen perustoimeentulo ensisijaisesti niissä elämäntilanteissa ja elämänkaaren vaiheissa, joissa ihminen ei itse pysty siitä vastaamaan. Sen tulisi kattaa muun muassa vanhuuden, työkyvyttömyyden, vammautumisen, sairauden, työttömyyden, huoltajan menetyksen ja kuntoutuksen aiheuttamat poikkeukselliset tarpeet, olivatpa ne tarpeet eri elämänvaiheesta ja tilanteesta riippuen sitten tilapäisiä tai pysyviä. Ylipäätään koen, että pohjoismaisessa yhteiskunnassa, jossa verot ovat suhteessa montaa muuta verrokkimaata korkeammat, mutta niiden vastineeksi valtio ottaa myös enemmän vastuuta kansalaistensa hyvinvoinnista on jotain hyvin arvokasta sekä säilyttämisen ja kehittämisen arvoista. Siksi minusta sosiaaliturvan on hyvä käsittää myös esimerkiksi opiskelun vuoksi syntyneet toimeentulon tarpeet.
Sosiaaliturva tulisi uudistaa siten, että perustuet kuten kelan perustyöttömyyspäiväraha, asumistuki ja toimeentulotuki tulisi yhdistää yhdeksi ja samaksi tueksi ja voisimme alkaa kutsua sitä vaikkapa perustuloksi. Koska tukiin käytettävät varat ovat kuitenkin rajalliset, voisi näiden rinnalla yhä olla kohdennettuja tukimuotoja kuten kuntoutukseen ja vammaistuet ja monet muutkin tuet kuitenkin niin, että tukien hakeminen olisi teknologiaa hyödyntäen mahdollisimman digitalisoitua ja automaattista. Ihmisen tuet eivät menisi harkinnanvaraisiksi aina kun hänen tilanteensa hieman muuttuu tai pelkästään siksi, että hän ottaa työtä vastaan. Tulojen kasvaessa tuet tietysti myös pienenisivät automaattisesti. Mielestäni tämä tarvitsisi meiltä myös asennemuutosta siihen, että lähtökohtaisesti emme pitäisi kaikkia muita yhteiskunnan tukia käyttäviä, paitsi itseämme automaattisesti kusettajina. Myös hyväksyisimme sen, että jos joku aidosti valitsee jäädä elämään tukien varaan, se sitten olisi niin. Yhteiskunnan tuet vain olisivat silloin toki aivan minimit, ja asuinpaikkaa ei silloin välttämättä olisi mahdollista pitää kasvukeskuksessa tai edes sen välittömässä läheisyydessä.
Kuten jo alussa totesin, asia on hyvin monitahoinen ja siksi minun on ainakin tunnustettava itselleni, että minulle ei ole vielä täysin selvää, miten sosiaaliturvauudistus tulisi toteuttaa. Tässä kirjoituksessani julkaisin oikeastaan vasta ensimmäisiä ajatuksiani asiasta. Haluaisinkin oppia tästä lisää ja siksi kuulla tästä sinun mielipiteesi. Olisiko malli perustulo? Jos olisi, miten sinä ylipäätään käsität perustulon? Millainen sen tulisi olla ja mitkä olisivat sen mahdolliset hyvät ja huonot puolet?
