Liityn kokoomukseen. Olen kyllästynyt köyhiin ja ajattelin alkaa ratkaisukeskeiseksi. Näin sometti eräs puoluekaverini 1.4., vuorokautta ennen vaalipäivää, aprillipäivänä. Vastasin hänelle, että ja minä persuihin. He ajavat paremmin keskeisimpiä tavoitteitani palauttaa Brumbergin Suukkojen nimi alkuperäiseen loistoonsa.
Vaaleista on nyt aikaa noin kaksi vuorokautta. Tunnelmani ovat edelleen hyvin kaksijakoiset. Omassa vaalipiirissäni Helsingissä ja varsinkin Itä-Helsingissä vaalitulosta voi pitää upeana voittona. Koko Helsingissä sdp:n paikkamäärä nousi 3:sta 5:een. Lähes koko Itäinen Helsinki näyttää vaalikartoilla sdp:n punaista. Itä-Helsingin Myllypuron ehdokas Eveliina Heinäluoma teki aivan jäätävän kovan tuloksen, 15 697 ääntä. Helsingin demarien paras äänimäärä. Itä-Helsingin lähiöalueista vain Jakomäki A (eteläinen Jakomäki) jäi perussuomalaisille. Tsemppiä sinne. Tulen käymään Jakiksen absilla heti kun perussuomalaiset lunastavat vaalimainospuheensa ja bensa on taas halpaa.
Hallitusneuvottelut ja spekulaatiot käyvät kiivaina, niin kuin pitääkin. Eniten keskusteluissa on kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakennettu sinimusta hallitus. Enemmistöhallituksen saamiseksi kiinnostuneita kavereita pienemmistä puolueista tähän on toistaiseksi ilmaantunut melko vähän. KD olisi varma. Kristillisten politiikka on tällä hetkellä jo täysin valmista perskokoa, mutta Raamatun kansissa. KD:aan ei kuitenkaan vielä riitä, joten tunnustelut jatkuvat.
Toinen vaihtoehto olisi kokoomuksen ja sdp:n varaan rakennettu sinipunahallitus. Siihen enemmistöhallituksen muodostamiseksi paikat riittäisivät kun rkp ja vihreät lähtevät mukaan. Enempää en lähde tässä hallitustunnusteluiden vaiheita spekuloimaan, sillä ne menevät aina, miten menevät ja yleensä on tapana, että niissä tulee yllätyksiäkin.
Itse olen tässäkin aika kahtiajakoisissa fiiliksissä. Osa minusta sanoo ja aika kovaakin, että kansan pitää saada, mitä se on tilannut. Nyt kokoomus ja perussuomaisten varaan rakennettu hallitus pystyyn. Eikä mitään Juha Sipilän hallituksen näpertelyä. Se leikkasi ja kovaa leikkasikin jokaiselta vähäosaisten ja vähän muiltakin ryhmältä, mitä se tästä maasta löysi. Ilmeisestikin se leikkasi kuitenkin aivan liian vähän, koska se kaikki unohtui näinkin pian. Kansa haluaa lisää. Se haluaa toisen kierroksen.
Kokoomus on omissa vaalipuheissaan luvannut sopeuttaa valtion taloutta 6 mrd ja antaa vielä hyväosaisille painottuvia veronkevennyksiä miljardin nokkiin. Eiköhän noilla eväin jokaiselle puolueen teltallemme vihervasemmistolaista politiikkaa laskuhumalassa tulleelle nillittäneelle tule melko varmasti menemään tilaus ihan perille asti. Katsellaan neljän vuoden päästä, jos pohjoismainen tapa elää ja järjestää yhteiskuntaa maistuisi paremmin.
Toinen osa minusta sanoo. EI. Meitä sdp:tä ovat kuitenkin äänestäneet tuhannet työttömät, pienituloiset eläkeläiset, opiskelijat, duunarit, päiväkodin työntekijät, opettajat, pienituloiset freelancerit… listaa voisi jakaa loputtomiin. Taisipa meitä sdp:tä äänestää jokunen vihreä ja vasemmistolainenkin koska he luottivat siihen, että me olisimme parempi vaihtoehto kuin sinimusta hallitus. Meitä äänestäneet eivät ole tulleet ehkä nettiin mitään trollaamaan tai teltallemme huutelemaan, jos koskaan sinne edes keskustelemaan. He ovat koittaneet sinnitellä, toivoa ja äänestäneet sdp:tä.
Lähes jokainen suurempi puolue, joka on historiassa ollut kokoomuksen kanssa hallituksessa on aina saanut omaan kannatukseensa pataan. Vaikka kokoomus miten puhuu, että he tekevät vaikeita ja vastuullisia ratkaisuja, kaikkein kovimmatkaan leikkaukset eivät juuri koskaan osu kokoomuksen kannatukseen. Tämä johtuu siitä, että kokoomuksen kannattajista osa toivoo leikkauksia ja he ymmärtämättömät kokoomuksen kannattajat, joihin kovat leikkaukset myöskin osuvat, valitsevat usein syyttää järjestelmää ja/tai kokoomuksen hallituskumppaneita. Sosialidemokraatit ovat otollinen syyllinen aina silloin kun paperitehdas sulkee ovensa tai Kelan virkailija pyytää lisäselvityksiä, olipa sdp hallituksessa tai ei.
Meneminen mukaan Orpon sinipuna-hallitukseen tekemään pahimpia leikkauksia jarruttavaa politiikkaa, sdp tulisi hyvin todennäköisesti saamaan omaan kannatukseensa pataan ja oikein huolella. Voi olla, että sen jälkeen saisimme hämmästellä perussuomalaisten 30 prossan jytkyä.
Kaikesta huolimatta sekin olisi vähäosaiselle parempi vaihtoehto kuin olemaan menemättä. Minulle puolue on tärkeä, mutta se ei silti mikään itseisarvo ole. Liityin siihen aikanaan siksi, koska näin, että se on tapa ja työväline yrittää pitää heikomman puolta. Toimin muuallakin kun puolueessa. Esimerkiksi koirani kanssa kaverikoiratoiminnassa auttaen hoitokotien vanhuksia.
Jos olisin valmis uhraamaan kaikkien meitä äänestäneiden vähäosaisten hädän sdp puolueen menestyksen eteen edes sillä ajatuksella, että pitkässä juoksussa näkisin sillä olevan köyhälle jotain hyötyä, tulisin mielestäni siirtyneeksi omassa ajattelussani ja toiminnassani oikeistolaisen ideologian linjalle itsekin.
Mielestäni sdp:n pitää koettaa pitää heidän puoliaan, joiden ääni ei kuulu ja heitä on paljon. Meitä äänesti tuhansia ihmisiä ja Sdp:n kannatus kuitenkin nousi. Meitä äänestäneet halusivat meitä hallitukseen pitämään heidän puoliaan. Eivät meitä äänestäneet sille mitään mahda, että Suomessa on liikaa ihmisiä, jotka äänestävät puolueita, jotka koettavat heikentää heidän tilannettaan entisestään.
Hyvä asiahan tässä on, että minulta tätä ei kysytä. Tämän asian päättävät ihan muut. Kirjoitin tämän pohdintani varmasti tällä kertaa hieman kohdennetusti oman puolueeni kavereille.
