Yhtään väheksymättä bensanhinnan ja lähes kaiken muunkin hintojen nousun tuomaa ahdinkoa ihmisille. Bensan korkea hinta närästää minuakin. Samaan aikaan bensan hinnasta johtuva lähes kansallisen hätätilan mittasuhteet saavuttanut tilanne hieman hämmentää minua. Jos yhtään on seurannut polttoaineiden pidemmän ajan hintakehitystä, saattaa havaita, että bensanhinta ei ole nyt ensikertaa korkealla. Edellisen hallituksen aikana oli myös aika, jolloin öljyn maailmanmarkkinahinnasta johtuen bensanhinta huiteli siellä 2 euron paikkeilla ja käväisi jossain päin Suomea ylikin. Silloin Juha Sipilän (kesk.) hallitus korotti polttoaineveroja kahdesti ja teki sen perussuomalaisten ja kokoomuksen täydellä tuella myös perussuomalaisten painaessa nikottelematta jaa-nappulaa polttoaineveron korotuksille.
Missä olivat convoy-mielenosoitukset silloin? Missä olivat iltapäivälehdistön kiilusilmäistä ilmastopolitiikkaa parjaavat lehtijutut? Niitä ei ollut. Sen sijaan silloin saimme lukea lehdistä juttuja, miten hallitus toteuttaa vastuullista talouspolitiikkaa. Miksi silloin iltapäivälehdistö ei kirkunut, miten työssäkäynnistä tulee kannattamatonta pitkien etäisyyksien Suomessa? Sipilän hallitus siirsi Kikyn nimissä työnantajamaksuja palkansaajan maksettavaksi. Tämä muutos oli pysyvä. Kikyn negatiivinen vaikutus palkansaajan käteen jäävään ansioon oli moninkertainen siihen nähden, mitä edellisen ja nykyisen hallituksen toteuttamat polttoaineveron korotusten vaikutukset ovat yhteensäkään olleet. Kiky vaikutti ja vaikuttaa negatiivisesti yhä ihan jokaiseen palkansaajan käteen jäävään ansioon asuipa hän sitten kaupungissa tai miten pitkällä ja missä pitkien etäisyyksien maaseudulla hyvänsä. Missä oli convoy? Missä olivat Iltapäivälehtien otsikot työssä käymisen kannattamattomuudesta? Kun ammattiliitto pyrkii liittokierroksilla yleiskorotuksin nostamaan palkkoja vastaamaan inflaatiota, missä ovat palkansaajan ostovoimaa puolustavat iltapäivälehtien otsikot? Lehtijutuista olemme saaneet kyllä lukea lähes väsymiseen saakka ammattiliittojen olevan ajastaan jäänyt änkyrä, joka vain vanhanaikaisesti puolustaa saavutettuja etuja.
Minä kritisoin aikanaan väsymiseen asti Sipilän hallituksen aktiivimallia. Huonohan se olikin, sillä se ei aktivoinut, koska työtön ei oikeastaan voinut vaikuttaa siihen millään tavalla. Rahallisesti aktiivimallin merkitys työttömälle ei kuitenkaan ollut mikään merkittävä. Aktiivimalli leikkasi työttömyysturvaa 4.65 %. Sitä ennen Sipilän hallitus oli ehtinyt leikkaamaan työttömän ansiopäivärahasta korotetun ansio-osan, jonka vaikutus minun palkkatasollani olisi noin tonni kuukaudessa, mikäli joutuisin työttömäksi tai lomautetuksi, kuten moni nyt korona-aikana on joutunut. Sipilän hallitus ehti leikkaamaan myös ansiosidonnaisen päivärahan kestoa 400 päivästä 300 päivään. Missä olivat mielenosoitukset? Vasta aktiivimalli, eli se rahallisesti varsin mitätön, vajaan viiden prosentin leikkaus toi bussilasteittain mielenosoittajia Senaatintorille.
Joskus minusta tuntuu, että ihmiset eivät vain seuraa asioita. Vai mistä johtuu, että monesti se on vasta se pieni asia, joka saa ihmiset lähtemään liikkeelle? Johtuuko se iltapäivälehdistä vai siitä, että ihmiset nykyään vain ymmärtävät asioita, jotka mahtuvat Twitterin 280 merkkiin? Ainakin bensan hinta on helppo ymmärtää, koska ihmiset näkevät sen konkreettisesti huoltoaseman valotolpassa. Siitä voi ottaa valokuvankin.
Donald Trump ymmärsi ja myös hyödynsi tämän asian maksimaalisesti. Hän ei puhunut omille kannattajilleen globalisaation, segregaation tai maahanmuuttopolitiikan moninaisista haasteista, eikä esittänyt keinoja näiden asioiden parantamiseksi. Hän kertoi omille kannattajilleen, että Amerikka ensin! Ne tulevat ja vievät teidän työpaikat, mutta minä estän sen rakentamalla muurin. Muuri on konkreettinen, sen voi nähdä, sitä voi koskettaa, siitä saa otettua valokuvia ja ihmiset ymmärtävät konkreettisia asioita.
