Viimeiset viikot politiikassa on puhuttu paljon rasismista. Voidaan sanoa vihdoinkin. Oppositiopuolue perussuomalasten on annettu aivan liian pitkään olla kuin iso vauva. Vuosien varrella sen edustajien poseerauksille uusnatsien kanssa samoissa kuvissa on vitsailtu. Heidän rankimpiin, jopa väkivaltaa ihannoiviin ulkomaalais- ja vähemmistövastaisiin nettikirjoituksiinsa on suhtauduttu vaivautuneen naureskellen ja katsomalla sivuun.
Jussi Halla-ahon ja hänen perillisensä Riikka Purran koko poliittinen presenssi perustuu heidän aikaisempiin rasistisiin kirjoituksiinsa. Jos ajattelet toisin, kysy itseltäsi uskotko ihan rehellisesti, että Jussi Halla-aho olisi noussut politiikkaan ja kokokansan tietoisuuteen, mikäli hän olisi Eiran kellarissaan kirjoitellut nettiin esimerkiksi koulutus- ja sosiaalipolitiikan ongelmista.
Kysymys ei ole mistään ikivanhoista kirjoituksista, joita vain nyt olisi kaiveltu esiin. Kysymys ei ole myöskään siitä, etteikö kukaan muu olisi tehnyt tai sanonut netissä joskus jotain tyhmää. Virheitä saa tehdä ja niistä voi oppia. Kysymys on siitä, että perussuomalaiset eivät ole joutuneet kohtaamaan tätä asiaa ennen kuin nyt. Esimerkiksi Jussi Halla-aho on todennut, että hän ei aio pyytää kirjoituksiaan anteeksi, eikä irtisanoutua niistä. Viimepäivinä pääministeri Petteri Orpo (kok.) ja rkp:n Anna-Maija Henriksson ovat sanoneet, että he eivät olisi tienneet näistä kirjoituksista. Älkää nyt viitsikö puhua pötyä. Nyt on liian kauan katsottu sivuun. Tämä ei mene enää läpi.
Kyllä ihminen saa tehdä virheitä, sanoa tyhmästi ja saa myös muuttaa mielipidettään, mutta virheet täytyy kuitenkin kohdata. Suomessa on sanonta, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Perussuomalaiset ovat nyt hallituspuolue. Se tarkoittaa sitä, että sen edustajat ovat nyt viimein median tutkassa, myöskin vanhojen asioiden ja kirjoitusten osalta, mikäli niitä ei ole käsitelty. Perussuomalaisten ministerit ja eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho eivät enää edusta ainoastaan ja vain omaa puoluettaan, kuten oppositiossa. Sen ministerit edustavat koko Suomea. Meitä kaikkia. Minuakin. Ainakin minua kiinnostaa tietää muodostuuko meidän nykyisen valtion johtomme ajattelu ja arvot tällaisille ajattelulle. Toivoisin, että asia kiinnostaisi mahdollisimman montaa muutakin, sinuakin. Siksi kannustan sinua perehtymään asiaan vaikkapa tästä linkistä.
Tunnen muutamia perussuomalaisia kannattavia ihmisiä omilta lapsuus- ja kouluajoiltani. He eivät ole rasisteja, eivät ainakaan sieltä syvästä päädystä. Eivätkä kannata tällaista ajattelua. Olen muutamaan otteeseen koittanut kysyä heiltä, miksi he kannattavat perussuomalaisia? Ensimmäinen vastaus on ollut lähes järjestäen maahanmuutto. Tähän olen esittänyt jatkokysymyksen. Eikö Suomeen saisi sinun mielestäsi tulla ollenkaan maahanmuuttajia? Kuulemma saisi, mutta maahanmuuttopolitiikan tulisi olla järkevää.
Mikä kenenkin mielestä on järkevää, on tietysti hankalaa määrittää, mutta olen silti esittänyt jatkokysymyksen. Suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa vasemmistopuolueet, erityisesti sdp on kannattanut esimerkiksi työperäisen maahanmuuton saatavuusharkintaa ja sen säilyttämistä. Asia on isompi ja hiukan monimutkaisempi kokonaisuus, mutta se tarkoittaa pääpiirteittäin sitä, että mikäli jollain alalla on kotimaista työvoimaa saatavilla, yritysten on ensin koetettava hakea työntekijää Suomesta, ennen kuin se voi hakea ja palkata työntekijää EU:n ulkopuolisista maista, esimerkiksi Lähi-Idästä tai Afrikasta. Kokoomus taas on pitkään ajanut saatavuusharkinnasta luopumista ja työvoiman palkkaamista mieluummin palkoilla ja työehdoilla millä hyvänsä. Koska yritykset ja markkinat itse parhaiten tietävät, millaista työvoimaa he kulloinkin tarvitsevat. Jatkokysymykseni kuuluikin: Miksi perussuomalaiset kaikkein mieluiten tekevät hallitusyhteistyötä juuri kokoomuksen kanssa? Tähän kukaan heistä ei ole onnistunut vastaamaan.
Maahanmuuttopolitiikan ulkopuolella perussuomalaisten kannatukseen liittyy olennaisesti myös oikeistovasemmisto-jakolinja. Tässä jakolinjassa sen politiikka ei liity kuitenkaan talouskysymyksiin, vaan ennemminkin sen oikeistokonservatiivisuuteen ja sen ideologisiin arvoihin. Esimerkiksi Pride-tapahtuman vastustamiseen, höpöpuheisiin Enkelitaivaan laulamisen kieltämisestä kouluissa, sukupuolineutraaleihin liikennemerkkeihin tai siihen, että lakupötkössäkin pitäisi saada olla edes hitunen rasismia, edes nimessä, koska muuten se ei maistu. Vai montako talouspoliittista avausta muistat perussuomalaisten tehneen? Mikäli itse kannattaisin talouspolitiikassa kovempia oikeistolaisimpia arvoja, ainakaan minun valintani ei olisi silloin perussuomalaiset. Oikeistolaiselle talouspolitiikalle kun on Suomen poliittisella kentällä aito tavarakin tarjolla eli, kokoomus.
Kysyinkin hiljattain somessani seuraavaa: mikäli perussuomalaisista nyt kyettäisiin aidosti karsimaan sen maahanmuuttokriittisyydeksi huonosti naamioitu rasismi ja muukalaisvihamielisyys, mitä siitä jäisi jäljelle? Jäisikö siitä jäljelle muuta kuin kokoomus, jolla on mittatilauspukujen sijaan hieman huonommin istuvat Dressmanin puvut ja niiden tyhjät taskut?
Lopuksi nippelitieto omasta lapsuudestani. Synnyin Tampereella vuona 1974. Peltolammin kaupunginosaan, sen kerrostalokortteliin Säästäjänkatu 2. Samassa kerrostalokorttelissa asui silloin minua parivuotta vanhempi, mutta suunnilleen saman ikäinen, minua huomattavasti kuuluisampi tämän päivän politiikan vaikuttaja. Olemme syöneet hiekkaa samasta hiekkalaatikosta. Sitä en tiedä, mistä heidän rappuunsa ja asuntoihinsa kulkeutunut vesijohtovesi johdettiin, mutta olen alkanut ajattelemaan, että ehkä se tuli eri paikasta. Hän on Jussi Halla-aho.
