Joku saattaisi muistella, että muutos tapahtui 90-luvulla Ahon-Viinasen hallituksen aikaan. Näin asia ei kuitenkaan ollut. 90-luvun laman aikaan Suomessa kyllä leikattiin sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyviä etuisuuksia, ja paljon leikattiinkin. Silloin ne eivät kuitenkaan olleet mitään työllisyystoimia, vaan leikkauksia perusteltiin taloustoimina valtion talouden tasapainottamisen vuoksi. Vielä silloin leikkauksia kukaan ei perustellut sillä, että työpaikkansa menettäneet ja laman kourissa kärvistelevät ihmiset olisivat ymmärtäneet mennä töihin, kunhan vain leikkaisimme tarpeeksi paljon sosiaaliturvaa ja tekisimme reikiä yhteiskunnan turvaverkkoihin.
Vielä reilut kymmenen vuotta sitten, vuonna 2009, maailma ja Suomi oli finanssikriisin kourissa ja Suomen työttömyysprosentti lähestyi 14 prosenttia (Laittakaapa tämä luku muistiin). Kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Jyrki Katainen kertoi Yle:n A-plus ohjelmassa, että hän pitää henkilökohtaisena missionaan työttömistä huolehtimisen paremmin kuin se on hoidettu takavuosina. (https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001644969.html)
Ettei kävisi niin, että tilapäisen talouslaman vuoksi liian moni ihminen menettää pysyvästi tulevaisuuden uskonsa ja työkykynsä, sanoi silloinen Kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen.
Luitte oikein. Puhe tuli kokoomuksen puheenjohtajan ja valtiovarainministerin suusta. Tänä päivänä tällaista puhetta pidettäisiin melko varmasti demarin unelmahöttönä.
Vuodesta 2008 alkanut finanssikriisi jatkui hitaana taloustaantumana vielä seuraavallakin hallituskaudella 2011-2015. Juuri ennen vaaleja, keväällä 2015, kokoomuksen silloinen puheenjohtaja ja pääministeri Alexander Stubb otti Ylen Ykkösaamussa kantaa tapoihin, joilla valtion menoja tulisi leikata. Stubbin mukaan säästöjä tuli hakea muun muassa etuuksien jäädyttämisellä ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentämisellä. Aleksander Stubbin hallituksen aikanakin sosiaalietuuksia haluttiin leikata, mutta edelleenkin vielä sillä perusteella, että valtion taloutta tulisi tasapainottaa, ei sen tähden, että näin toimimalla me jotenkin kohentaisimme työllisyyttä.
Tässä asiassa täydellinen asennemuutos tapahtui vasta Juha Sipilän (kesk.), oikeistohallituksen (Keskusta, Kokoomus, Perussuomalaiset) aikana. Silloin lanseerattiin termistö, laiskat loiset, rikkaruohot ja elämäntapatyöttömät. Aloitettiin jatkuva ja hyvin tehokas parjauskampanja maamme kaikkein heikommassa asemassa olevia kohtaan ja myös keksittiin käsite työn vastaanottamisen kannustavuus.
Parjauskampanja laiskoista ja työtävieroksuvista ihmisistä aloitettiin jo hyvissä ajoin. Vuonna jo 2013 Yle julkaisi tekemänsä kyselytutkimuksen siitä, saako valtiolta vähän varastaa sosiaalietuuksien väärinkäytön muodossa? Vastaus oli tietenkin jo kysymättäkin selvä ei, mutta kysymys itsestään oli johdattelua. Tietysti kyselyn toteuttaneet tiesivät vastauksen jo ennalta, mutta sehän ei ollutkaan kyselyn tarkoitus. Kyselyn tosiasiallinen tarkoitus oli osoittaa, että tukien väärinkäyttö, ei varastaminen olisi jotenkin enemmän sääntö kuin poikkeus ja vastaajat ohjattiin internettiin olemaan sosiaalituilla eläville vihaisia.
Eetteriin tuotiin Sossu-Tatu, Skeitti-Juuso ja konkurssi-Keke
Parjauskampanjaa nostettiin aivan uudelle tasolle. Iltapäivälehdistön eetteriin löydettiin ensimmäiseksi Sossu-Tatu. Tuima.fi julkaisun toimittajaopiskelija oli löytänyt jostakin Tatun, joka sai kuulemma pelkkää toimeentulotukea 1100 euroa kuukaudessa ja siihen muut etuudet päälle. Hän vältteli tahallisesti työtä. Tatu kuvaili itseään flegmaattiseksi hipiksi, joka mieluummin eli vapaana ja pelaili tietokoneellaan kuin olisi mennyt töihin. Juttu levisi iltapäivälehtien ja oikeistopoliitikkojen sosiaalisen median jakojen suosiollisella avustuksella. Tuima korjasi nopeasti jutun kaikkein pahimpia virheitä koskien tukien suuruuksia, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Voidaan myös sanoa, että jutulla tavoiteltu päämäärä oli jo saavutettu. (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000667080.html)
Toisen Ylen uutisen mukaan jossain Itä-Suomessa asui Skeitti-Juuso, joka ei halunnut opiskella eikä tehdä työtä. Hän halusi vain olla rauhassa, kuunnella musiikkia ja skeittailla. (https://yle.fi/uutiset/3-9528608)
Tätä seurasi Konkurssi-Keke, Helsinginsanomien juttu työttömästä, entisestä yrittäjästä, joka ei edes uskonut saavansa töitä enää ikänsä vuoksi, mutta jutussa hän esitti kuitenkin olevansa aktiivinen työnhakija ainakin paperilla. Hän täytteli tyytyväisenä vaadittavia, turhia lippuja lappuja ja nauttii omasta mielestään näin tehdessään ”hyvää palkkaa”. Tosiasiassa häntä ei edes jutussa yritettykään esittää aktiiviseksi työttömäksi, koska hän jutun mukaan täytteli lippuja ja lappuja vain niiden täyttämisen vuoksi. Tällä jutulla vahvistettiin kuvaa siitä, että järjestelmä on viallinen ja se itsessään tuottaa ja laiskistaa työttömiä, jotka nauttivat pienellä vaivalla valtavia korvauksia. Juttu päättyi saatesanoihin:
”Meidän on katsottava totuutta silmiin ja ymmärrettävä, että emme me terveitä ihmisiä paapomalla saa Suomen taloutta tasapainoon emmekä voi kasvattaa sosiaaliturvajärjestelmää, joka perustuu vastikkeettomille tuille.”
HS | 8.5.2017| “Miksi siitä nousee meteli, että työttömät pannaan tekemään hakemuksia? Työtön saa valtavan tuntipalkan hakemusrumbasta” (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005200705.html)
Puheet kovenevat
Sipilän oikeistohallituksen aikana puheet kovenivat median ja sosiaalisen median kautta siirtyivät hyvin nopeasti myös kansanedustajien puheisiin ja lopulta eduskunnan istuntosaliin.
Sipilän hallituksen kärkityöllisyystoimet olivatkin työttömien patistaminen kepillä, eli aktiivimallilla työhön ja Kiky, jolla pidennettiin työaikaa palkatta, siirrettiin työnantajamaksuja palkansaajien maksettavaksi (nostettiin palkansaajan veroluonteisia maksuja ja kevennettiin niitä työnantajalta), leikattiin julkisen sektorin lomarahoista. Näillä toimilla kuulemma sitten parannettiin Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyä, jonka sitten meille kerrottiin lisäävän työllisyyttä.
Tänään, vaikka koko nykyisen hallituksen aikana me emme ole nähneetkään uutisissa ainuttakaan nyrkkitervehdystä hallitusviisikolta Sanna Marin, Li Andersson, Anna-Maija Hendriksson, Maria Ohisalo ja Annika Saarikko, työllisyys on kaikessa hiljaisuudessaan noussut korona-kriisistä huolimatta korkeammalle tasolleen koskaan. Sen sijaan nyt me olemme saaneet kuukaudesta toiseen lukea uutisjuttua, miten tämä hallitus ei taaskaan kyennyt tekemään mitään työllisyystoimia. Työllisyystoimia on tehty paljonkin, kahdessa vuodessa enemmän kun Sipilän hallitus koko neljässä vuodessa, mutta siis niitä ikäviä päätöksiä eli vähäosaisille keppiä hallitus kuulemma lykkää aina vaan eteenpäin. Aina seuraavan hallituksen toteutettavaksi.
Pyysin kirjoituksen alussa laittamaan luvun 14 prosenttia muistiin. Tilastokeskuksen mukaan työttömyysaste eli työttömien osuus työvoimasta, oli nyt heinäkuussa 7,1 prosenttia ja uhkaa seuraavan kuluvan vuoden aikana painua jo 7 prosentin alle. Lähde: Tilastokeskus.
Työllisyys ja talous siis nousee kohisten, mutta se, että nykyinen hallitus ei näe tuulettamisen arvoisena sankaruutena lyödä lyötyä, toisin sanoen antaa keppiä kaikkein vähäosaisimmille ja ei tee kokoomuslaista politiikkaa johtuu siitä, että kokoomus ei ole nykyisessä hallituksessa mukana.
On totta, että Suomen valtio on velkaantunut, kuten lähes kaikki maat koronakriisissä ovat. Suomalaiset ovat kautta aikain hyväksyneet kipeitäkin leikkauksia, mikäli asioita perusteellaan heille totuudenmukaisesti ja järkevästi. Mikäli sosiaali- ja työttömyysturvaa on leikattava valtion talouden tasapainottamisen vuoksi, kannattaisikohan taas palata myös perustelemaankin leikkauksia sillä?
