Miksi meillä ei ole nettiäänestystä?

Miksi meillä ei ole nettiäänestystä?

Keskustelua kuntavaalien mahdollisesta siirtämisestä on ollut jo useamman kuukauden ajan. Kuitenkin aina viimeviikkoon saakka olemme oman puolueeni sisällä kuntavaaliryhmissä olleet siinä käsityksessä ja tehneet työtä sen tiedon perusteella, että kuntavaalit pidetään 18. huhtikuuta. Eilen tuli uutinen, että Ylen tietojen mukaan oikeusministeriö esittää kuntavaaleja siirrettäväksi ja pidettäväksi kesäkuussa. Itse uskon tänään, että todennäköisesti vaalit tullaan siirtämään huhtikuulta kesäkuulle, mutta tästä asiasta päättävät ihan toiset ihmiset. En ota kantaa, onko vaalien siirtäminen hyvä vai huono juttu, joten ei siitä sen enempää.

Viimeksi perjantaina YLE aamun jälkiviisaissa keskusteltiin siitä, miksi Suomessa ei ole pystytty toteuttamaan äänestystä etänä ja sähköisesti, kun Suomessa lähes kaikki muutkin asiat pystytään jo tekemään etänä ja sähköisesti.

Kaikki toimenpiteet äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi ja demokratian edistämiseksi ovat kannatettavia tavoitteita. Kukaan ei varmastikaan kiistä sitä tosiasiaa, etteikö saattamalla äänestäminen kansalaisille helpommaksi, lisäisi äänestysaktiivisuutta ja nostaisi äänestysprosenttia.

Miksi sitä ei sitten tehdä?

Ensiksi pitää erottaa käsitteet. Sähköisellä äänestyksellä voidaan tarkoittaa äänestyspaikalla vaaliviranomaisen valvonnassa tapahtuvaa äänestämistä. Nettiäänestyksellä tarkoitetaan valvomattomissa olosuhteissa toteutettavaa etä-äänestystä nettiä eli verkkoyhteyttä hyödyntäen. Tämän välimuotona voisi olla tilanne, jossa nettiäänestys tapahtuu valvotuissa olosuhteissa vaaliviranomaisen luona laitteilla, jotka ovat tietoverkon kautta yhteydessä keskitettyyn digitaaliseen vaaliuurnaan.

Huolellisesti toteutettuna digitaalisuus poistaisi epäselvien äänestysmerkintöjen harakanvarpaiden tulkintaongelman ja hylättyjä ääniä tulisi vähemmän, jos ollenkaan.

Itse tietotekniikan parissa lähes koko ikäni jollain tavalla mukana olleena suhtaudun myönteisesti uusien äänestysmahdollisuuksien kehittämiseen. Varautuneisuuteni on kuitenkin lisääntynyt. Kaikki, mikä on teknisesti mahdollista, ei ole kuitenkaan aina tarpeellista ja aina viisasta.

Tekniikka voi pettää

Tietojärjestelmiin murtautuminen voi pahimmillaan johtaa siihen, että yksityisten kansalaisten äänestyskäyttäytyminen julkaistaisiin verkossa tai vaalitulosta voitaisiin epärehellisesti muokata. Lähihistoriassa monen ison ja ennestään erittäin luotettavana pidettyjenkin toimijoiden järjestelmiin on tunkeuduttu. Jopa miljoonia salasanoja on joutunut vääriin käsiin.

Epäilys luo epäluottamusta, epäluottamus nostaa vihaa

Jo pelkkä epäilys siitä, että vaalitulosta on peukaloitu riittää siihen, että demokratia on jo suurissa ongelmissa. Ei tarvitse mennä kuin USA:n syksyn presidentinvaaleihin, ja Donald Trumpin yhdessä hänen kannattajiensa yhä edelleen jatkuviin puheisiin vaalivilpistä. USA:ssa on saavutettu tilanne, että surullisen moni uskoo yhä presidentinvaalien 2020 olleen vilpilliset, vaikka todisteita tai mitään perusteita vaalivilpistä ei kerta kaikkiaan ole esitetty. Olisi naivia ajatella, että vastaavaa ei voisi koskaan tapahtua Suomessa, siksi koska me olisimme jotenkin fiksumpia kuin amerikkalaiset. Lähihistoriassa olemme nähneet, miten niin helppoa nykyajan somen ja vaihtoehtomedioiden aikakautena onkaan heittää ilmaan perustelemattomia epäilyjä ja väärää, paikkaansa pitämätöntä tietoa ihan mistä asiasta hyvänsä.

Muokattu: Oikeusministeriö teki asiasta selvityksen 2017. Selvityksessä työryhmän tosesi, että Nettiäänestyksen riskit suuremmat kuin hyödyt. ”Työryhmä korostaa, että suurin riski kohdistuu luottamukseen ja sen menettämiseen. Luottamuksen horjuttamiseen voi riittää pelkästään valheellisten tietojen ja huhujen levittäminen. Paperilla tapahtuvassa äänestyksessä äänet ovat konkreettisesti laskettavissa ja tarkistettavissa, jolloin voidaan helposti kumota ainakin vaalituloksen manipulointiin liittyvät epäilyt.” https://valtioneuvosto.fi/-/1410853/tyoryhma-nettiaanestyksen-riskit-suuremmat-kuin-hyodyt

Vaalisalaisuus ja ihmisen oikeus siihen yhteen ja ainoaan ääneen on arvokas

Yksittäisen äänestäjän kannalta henkilökohtaisella tasolla pelkkä huoli vaalisalaisuuden vuotamisesta, olipa se todellinen tai ei, riittää. Jo epäilys oman vaalikäyttäytymisen vuotamisesta julkisuuteen saattaisi vaikuttaa arvaamattomalla tavalla äänestysaktiivisuuteen. Esimerkiksi Virossa on olut jo pitkään mahdollista äänestää nettiäänestyksellä. Virossa usein nuoret saattavat pitää äänestysiltoja ja bileitä, jossa he ystäväporukassa äänestävät ja yhdessä seuraavat vaali-iltaa. Kuulostaa hienolta, modernilta ja aivan varmasti lisää nuorten ääniaktiivisuutta.

Itseasiassa juuri tässä piilee mielestäni se suurin ongelma, ja syy miksi en itse kannata valvomatonta nettiäänestystä. Valvomattomissa tilanteissa ulkopuolinen painostuksen riski kasvaa – vaalisalaisuus ja vapaus äänestää ovat vaarassa. Uskaltaako nuori porukassa poiketa muista? Uskaltaisiko nuori olla erilainen ja äänestää porukan paineessa toisin, vaikka ajattelisi itse eritavoin, kun muu porukka? Entäpä kodissa, jossa esimerkiksi toinen puoliso on vahva, jolla on vahvat mielipiteet? Voisiko tulla eteen tilanne, että hän vaatisikin valvomattomassa tilanteessa omaa puolisoaan tai ehkä juuri ja juuri täysi-ikäisiä lapsiaan äänestämäänkin itse haluamallaan tavalla? Tai voisiko hän ihan pokkana äänestää muistisairaan äitinsä puolesta käyttäen mummon suomi.fi tunnuksia?

Suomessa ja maailmalla on kyetty tekemään digitaalisesti jo melkeinpä mitä tahansa. Tarvittaessa koodaajat saisivat meille tehtyä nettiin äänestysvaihtoehdoksi, vaikka sen Aku Ankan tai kirkkoveneenkin. Nettiäänestyksestä saataisiin varmasti myös tietoturvallinen ja teknisesti toimiva. Tekniikka ei ole tässä se suurin huoli ja este, miksi nettiäänestystä ei ole toteutettu.

Share on facebook
Share on twitter

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Korona
Kalle Mikkolainen

Kun maahan kaivattiin passin ja hammasharjan lisäksi sosialismia

Meille on kerrottu Kokoomuksen suulla, että jos Suomeen ei oteta käyttöön rokotepassia, joka oikeuttaisi pääsyn seniorikahvilaan, teatteriin, tapahtumaan tai baariin, se olisi sosialismia ja kaikkien kurjistamista. Jonnet ei nyt muista, että tämmöinen on jo keksitty. Neuvostoliitossa oli käytössä propuska, lupalappu. Neuvostoliitossa lupia vaadittiin joka käänteessä, muun muassa maan sisäisessä matkustamisessa. Mikä voisi mennä pieleen?

LUE LISÄÄ »
AY-liike
Kalle Mikkolainen

Mihin AY-liikettä tarvitaan?

Viimeiset vuodet olen saanut lukea lehdestä, kuinka ammattiyhdistysliike on hidas, mutta kankea änkyräjäärä ja jäänne 70-luvulta, jonka ovet Hakaniemessä tulisi naulata kiinni kakkosnelosilla ja mieluiten varmistaa asia kuuden tuuman nauloilla. Ammattiliittoja ei kuulemma tarvita mihinkään, sillä laki turvaa minimityöehdot hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi.
Minussa on kuitenkin aina ollut sillainen paha vika, että en ala kovin helposti suoraan nyökytellä millekään väittämälle. Siinä suhteessa saatan ollakin hieman vastarannan kiiski. Kun joku koittaa syöttää minulle tulen palavasti yhtä ainoaa totuutta, se aiheuttaa minussa lähinnä seuraavan vastareaktion: -> ”Mielenkiintoista. Tästä asiastahan pitää ottaa selvää”.

LUE LISÄÄ »
Business
Kalle Mikkolainen

Missio: Tehdään demareista Suomen bisnesmyönteisin puolue

Tehdään demareista Suomen bisnesmyönteisin puolue. Listaamani asioita peilaamalla, mitä nykyinen hallitus on jo tähän mennessä tehnyt SDP:n ei tarvitse heittää mitään kuperkeikkaa tai 180 astetta nurinpäin tullakseen yritysmyönteisimmäksi puolueeksi myös ihmisten mielissä ja silmissä. Se mitä meidän pitää tehdä on jatkaa ja tehdä enemmän, nopeammin ja ketterämmin. Se missä SDP on parhaimmillaan, on yhdessä tekemisessä ja sopimisessa. Varsinasesti ketteräksi demareita en itse vielä miellä, mutta meitä on monta. Mä olen messissä oletko sinä?

LUE LISÄÄ »
Korona
Kalle Mikkolainen

Niin mutta kun noi muut

Vaikka kieltämättä se, että Ano Turtiainen ja Ossi Tiihonen olisi lauantaina huuhdeltu kansalaistorin puhujan pöntöstä alas vesitykillä korvantakusia unohtamatta, olisi ehkä ollut hyvinkin hilpeä näky, mielestäni oli silti hyvä, että tätäkään mielenositusta ei hajoitettu voimalla. Koronan osalta mahdollinen vahinkohan oli tapahtunut jo ihmisten kokoonnuttua sinne torille. Jos poliisi olisi vielä alkanut painia mielenosoittajien kanssa, se ei ainakaan olisi varmastikaan helpottanut tilannetta koronan kannalta. Se mihin käytettiin nyt enemmän taikka vähemmän voimaa, elokapinan, blm-mielenosoituksen vai näiden sananvapauden sankareiden kokoontumisen hajottamisiin tai niiden yrityksiin on mielestäni aivan epäoleellista whataboutthismiä.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi