Edesmennyt isäni kertoi minulle joskus tarinan, että hän oli pienenä poikana tahtonut kellon. Hän oli perustellut sitä omille vanhemmilleen sillä, että koulussa kaikilla muillakin kuulemma sellainen oli. Tämä voi tuntua meistä tänä päivänä hassulta, mutta juuri vasta muutama vuosi sitten päättyneen sodan jälkeisen 50-luvun alun Suomessa rannekello oli erittäin harvinainen ja kalliskin tuote. Tämän päivän nuoret ehkäpä saattavat nyt kysyä? Mikä on rannekello? Joka tapauksessa isäni siis olisi silloin halunnut oman rannekellon. Hänen äitinsä oli kysellyt asiasta tarkemmin. Osoittautui, että totta tosiaan kaikilla hänen koulussaan oli kello. Se oli koulun yhteisen luokkahuoneen seinällä. Sitä en kyllä enää muista, mitä minä olin sillä hetkellä omalta isältäni tahtonut kun hän tämän tarinan minulle kertoi, mutta varmasti jotain olin.
Nykyisessä poliittisessa keskusteussa omaa viestiä pyritään yksinkertaistamaan siten, että jokin monitahoinen asia tulisi yksiselitteisesti ratkaista siten, miten sen itse haluaisi omaa poliittista agendaa tukien ratkaistavan, nostetaan usein oman väitteen tueksi jokin yksittäinen maan malli. Tätä tehdään erityisesti talous-, työllisyys- ja työmarkkinapolitiikassa. Oman esityksen tueksi haetaan milloin jokin yksittäisen maan malli, tilasto, tutkimus tai ääritapauksissa jopa vain osa tutkimuksesta.
Samalla tietoisesti unohdetaan kertoa, että perehtymällä tähän juuri viitattuun maan malliin tai tutkimukseen tarkemmin ja kokonaisuutena, se saattaisikin olla jopa omaa haluttua viestiä vastaan. Tällaisella toiminnalla on oma sanontakin. Poimitaan rusinoita pullasta. Maailmalla tämä tunnetaan myös termillä (Cherry picking). Olipa kysymys sitten rusinoista tai kirsikoista, ajatus on sama. Poimia itselle parhaat päältä.
Minulle tulee mieleen tästä asiasta monta esimerkkiä. Lähivuosina on pyritty pääsemään muun muassa työntekijän lomarahoista eroon esittämällä julkisessa keskustelussa, että se oisi vain suomalainen kummajainen, jota missään muualla ei muka olisi. Kirjoitin aikanaan asiasta tässä kirjoituksessani. Kuten kirjoituksestani käy ilmi, lomaraha on käytössä kaikissa Euroopan maissa, mutta yleensä vain hieman eri nimellä. Samon kun Suomessa se on myös pääosin kaikissa muissakin Euroopan maissa työmarkkinajärjestöjen, eli ammattiliittojen ja työnantajaliittojen yhdessä sopima.
Työttömyysturvan heikennyksiä halajavat ovat vuosia vaatineet Tanskasta mallia. Useimmiten Tanskan mallista puhuvat haluaisivat silloin poimia sieltä maan ohuen irtisanomissuojan ja työttömän tiukat velvoitteet ottaa työtä vastaan koko maasta. Samalla he joko tarkoituksella, tietämättömyyttään tai ymmärtämättömyyttään unohtavat Tanskan huomattavasti Suomen vastaavaa korkeamman ja pitkäkestoisemman työttömyysturvan sekä aktiivisen ja moninkertaisesti Suomea vahvemmin resursoidun työllisyyspalvelun. Tästä asiasta kirjoitin tässä kirjoituksessani.
Nyt uusimpana vaatimuksena, että työehtosopimusten yleissitovuudesta tulisi luopua on perusteltu sillä, että sitä ei missään muualla olisi. Tai ainakaan sitä ei olisi Ruotsissa. Tosiasiassa työehtosopimusten yleissitovuus on Euroopassa arkipäivää. Irlannissa toimivan Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) mukaan Euroopassa on nimittäin vain kuusi maata, joissa lainsäädäntö ei mahdollista työehtosopimusten yleissitovuutta: Tanska, Ruotsi, Iso-Britannia, Kypros, Kreikka ja Malta. Asiasta kertoo hyvin Heikki Kauppi, Tekniikan akateemisten entinen toiminnanjohtaja tässä artikkelissa.
On totta, että Ruotsissa työehtosopimusten yleissitovuutta ei sellaisenaan ole, mutta sen sijaan Ruotsissa työmarkkinasuhteita määrittelee pitkälti työelämän myötämääräämislaki (lag om medbestämmande i arbetslivet). Ruotsissa yrityksen johdon on lain velvoittamana neuvoteltava työntekijäin yhdistyksen kanssa kaikista työntekijöiden asemaan vaikuttavista muutoksista. Koska Ruotsissa työntekijöiden järjestäytymisaste on erittäin korkea, työntekijäin yhdistys tarkoittaa käytännössä aina ammattiyhdistystä. Mikäli työehtosopimuksen tulkinnasta tulee riitaa, Ruotsissa noudatetaan palkansaajapuolen kantaa kunnes asia on ratkaistu riippumattomassa ratkaisuelimessä.
Kun Nalle Wahlroosit ja Juhana Vartiaiset vaativat työehtosopimusten yleissitovuuden poistamista, he tuskinpa kuitenkaan vaativat Suomeen tätä Ruotsin mallia. He vaativat vain työehtosopimusten yksiselitteistä poistamista. Itse en ainakaan ikinä ole nähnyt, että he esittäisivät mitään tilalle, eivät ainakaan Ruotsin mallia.
Jokaisen maan talous-, työllisyys- tai työmarkkinapolitiikka on oma kokonaisuus. Kyllä näistä rusinoita pullasta poimivatkin sen asian ymmärtävät. Eri maiden mallien, tilastojen ja tutkimustiedon tietoinen osittainen tulkitseminen omiin tarkoitusperiin on tiedon vääristelyä, jota ennen vanhaan suoraan valehteluksikin kutsuttiin.
Jussi Saramo (vas.) twiittasi tähän asiaan liittyen joskus aika hyvin:
”Mikä hyvänsä asia, jos ei pysty puolustamaan valehtelematta ja vääristelemättä, kannattaa katsoa peiliin ja miettiä uudestaan. Ehkä et sittenkään ole oikeassa? Ehkä pyrit johonkin muuhun kuin yleiseen hyvään? Ehkä työsi tai oppimasi aiheuttaa raskasta kognitiivista dissonanssia?” – Jussi Saramo Twitter 29.8.2021
Otin silloin tämän twiitin talteen. Osatotuuksien tietoinen väärinkäyttäminen on mielestäni rumaa. Ei sillä, ettenkö olisi ikinä myös itse tehnyt niin, vaan ajatellen, että tämä Jussi Saramon Twiitti olkoon nuhteeksi, opastukseksi ja ojennukseksi myös tulevaisuudessa minulle itselleni.
