2000-luvun alussa valitettiin, minä mukaan lukien, ettei Suomen puolueita tahdo erottaa toisistaan. Kaikki suuret puolueet karttoivat äärilinjauksia. Viimeisten kahden vaalien jälkeen ei voi ainakaan enää valittaa, etteikö eroja olisi. Nyt on. Kirjoitin tästä asiasta aiemmin tässä kirjoituksessani. Opiksi ja ojennukseksi myös itselleni. Pitää jatkossa varoa mitä toivoo, sillä se saattaa toteutua.
Kevään 2023 eduskuntavaalit, kuten myös edelliset olivat nimenomaan aate- ja arvovaalit. Kansa äänesti nykyisen hallituksen politiikkaa vastaan, sillä edellisen vaalikauden oppositio sai 17 paikkaa lisää ja vastaavasti edelliset hallituspuolueet menettivät 17 paikkaa. Hallituspuolueista keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto hävisivät raskaasti ja edellisen vaalikauden oppositiossa olleet kokoomus ja perussuomalaiset juhlivat vaalivoittoa.
Vaikka varsinkin paikkamääräisesti ensi alkuun eduskuntavaalien tulos saattoi jollekin näin antaa ymmärtää, kansa ei antanut lainkaan ristiriidatonta viestiä, että se olisi halunnut oikeistokonservatiivista sinimustaa politiikkaa. Myös pääministeripuolue SDP kuului sekin selkeisiin vaalien voittajiin. Myös SDP lisäsi niin ääni- kuin paikkamääräänsä edellisistä vaaleista. Edellisen Sanna Marinin (sd.) hallituksen hallituspuolueet (sdp, kesk., vas., vihr. ja rkp) saivat vaaleissa yhteensä 1 536 935 ääntä. Vastaavasti nyt Säätytalolla hallitusneuvotteluita käyvät oikeistopuolueet (kok., ps., kd. ja rkp) saivat yhteensä 1 349 000 ääntä. Lähes 200 000 ääntä edellistä poliittisen keskilinjan ylittänyttä hallituskoalitiota vähemmän.
En tietenkään pyri tällä sanomaan, että vaalitulos olisi ollut millään lailla väärä. Vaalijärjestelmä on se mikä on ja se on kaikille sama. Varsinkin vasemmistoliitto menetti tällä kertaa eri vaalipiireissä monta niin kutsuttua viimeisen sijan paikkaa. Rakastamaani lajia jääkiekkoa lainatakseni: tolppa sisään, tolppa ulos. Ero on joskus todella pieni, mutta merkittävä. Maalit lasketaan. Joskus näin päin. Ei ihme, että Li Andersson (vas.) totesi vaali-iltana, että vituttaa kuin pientä eläintä. Niin harmitti minuakin vasemmistoliiton puolesta. Vasemmistoliiton menetys paikkamääräisesti oli kohtuuttoman suuri siihen nähden, mitä puolue menetti omaa kannatustaan ja ääniä. Tällä kertaa vaalijärjestelmä ei ollut vasemmistoliitolle suotuisa. Paikkamäärät lasketaan ja pulinat pois sen osalta. Paikkamäärät lasketaan vaalipiireittäin ja sillä on iso merkitys, kuka on kokonaisuutena suurin puolue ja saa lähteä yrittämään muodostaa mieleistään hallitusta.
Nämä hallitusneuvottelut rikkovat ennätyksiä. Petteri Orpo (kok) ohitti viimeviikolla hallitusneuvottelujen kestossa Jyrki Kataisen (kok) suorituksen vuodelta 2011. Kataisen sixpackia neuvoteltiin 66 päivää. Ylihuomenna tiistaina 13.6.2023 Petteri Orpon kokoomus noussee kyseenalaiselle piikkipaikalle hallitusneuvotteluiden kestossa ohittaen Vuoden 1975 presidentti Urho Kaleva Kekkosen ajan Martti Miettusen hätätilahallituksen, joita neuvoteltiin 69 päivää.
Tämä kertoo tietenkin siitä, että meidän vaalimme voittanut niin kutsuttu poliittinen oikeisto ei ole yhtä mieltä oikeastaan mistään. Pisteet tässä vaiheessa saa kuitenkin perussuomalaiset ja Riikka Purra (ps.). Etukäteen itse, kuten aika moni muukin ajatteli, että Sipilän hallitusneuvotteluiden tapaan perussuomalaisia vietäisiin neuvotteluissa taas kuin kuuluisaa litran mittaa. Nyt voidaan ainakin jo sanoa, että näinhän ei ole käynyt. Itseasiassa julkisuudessa on vaikuttanut siltä, että hallitusneuvotteluita käy ja vetääkin Riikka Purra ja litran mitan osan on ottanut Petteri Orpo. Ainakin Petteri Orpo on päättänyt jäädä julkisuudessa tyystin taka-alalle ja rkp:n selän taakse kehitysapuun kaavailtujen leikkausten, työperäisen maahanmuuton rajoittamisen ja jopa aborttikysymystenkin edessä. Rkp on pieni puolue, mutta ei näköjään kuitenkaan niin pieni, etteikö Petteri Orpo sen selän taakse mahtuisi luimistelemaan. Arvot ovat arvoja vasta kun niistä on valmis maksamaan hintaa. Itse toivoisin, että mikäli kokoomuksen sivistysporvariosasto ei aio pian herätä tästä häpeästään ja vaatia kokoomusta ja Petteri Orpoa tulemaan rkp:n selän takaa esiin ottamaan asioihin kantaa, niin viimeistään media tekisi sen heidän puolestaan.
Kun me ehkä aikaisemmin olimme tottuneet siihen, että Suomi on tasa-arvoinen maa ja sen myötä asiat menevät jatkuvasti eteenpäin kuin itsestään selvä asia. Jatkossa saatamme joutua heräämään siihen todellisuuteen, että tämä ei ollutkaan niin itsestään selvää. Voidaan se ottaa poiskin. Tässä maassa oikeasti keskustellaan tällä hetkellä siitä, onko naisen oikeus aborttiin itsestään selvä asia. Kukapa olisi uskonut.
Olipa hallitusneuvotteluiden litran mitta kuka hyvänsä, valitettavasti tässä taitaa käydä joka tapauksessa niin että konklaavin yksimielisyyskin kyllä löytyy. Se löytyy halusta leikata sotepalveluista, työttömyysturvasta, vammaispalveluista, eläkkeistä, leskeneläkkeistä ja koulutuksesta. Eli pienentää suomalaista pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Kun tämä homma kirjoitetaan kirjoihin ja kansiin hallitusohjemaan myös toisella kotimaisella kielellä, korttitalo pysyy kasassa ainakin jonkun aikaa.
Leikkauksia tulemme siis saamaan, mitä tilasimmekin. Niiden edestä tulemme heittämään avoimuuden, solidaarisuuden, kansanvälisyyden ja ilmastotoimet sikseen. Mutta tätähän me tilasimme. Vai tilasimmeko? Mielestäni vaalitulos toki näytti kokoomuksen selkeän vaalivoiton, mutta ei kuitenkaan antanut mandaattia synkälle ja ahdasmieliselle menneen maailman politiikalle, josta saanemme nyt ehkä nauttia seuraavat neljä vuotta. Jos hallitusneuvottelut tätä rataa jatkuvat pian varmaan Säätytalolla keskustellaan naisten äänioikeudesta ja Eija-Riitta Korhola (kd.) vetää rokote -ja tuulivoimavastaista neuvottelupöytää.
