Näin lauloi aikanaan Tapio Rautavaara. Välillä siis kirjoitus vähän muustakin kun kuntavaaleista. Paula Vesala, joka on mielestäni paitsi erittäin hieno artisti ja lauluntekijä, on ottanut monesti kantaa eri yhteiskunnallisiin asioihin. Tällä kertaa Vesala on ottanut vahvasti kantaa oman, eli tapahtuma-alan ahdinkoon ja hyvästä syystä. Voitte lukea lisää asiasta täältä https://yle.fi/uutiset/3-11788872
Asian somekeskustelussa monien mielipiteet huutavat, että nyt miljonäärit itkevät, kun muutama keikka meni ja he eivät saakaan nyt levittää Koronaa. Osa muusikoista kuuluu Suomen muusikkojen liittoon, moni ei kuulu mihinkään. Esimerkiksi yhden Vesalan keikan eteen työskentelee todella monta eri ammattiryhmää. Tekniikka, ääni- ja valomiehet, soittajat, keikkamyyjät. Kaikki toimivat enemmän tai vähemmän freelance- / yrittäjä- / kevytyrittäjä -pohjalta. Heidän leipä on ollut käytännössä täysin pysähdyksissä. Heitä on nyt kielletty harjoittamasta omaa elinkeinoaan, mutta he eivät oman työsuhteensa tyypin vuoksi ole oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. He eivät ole niin sanotusti ”systeemissä”. Tämä saattaa yllättää meistä monet, mutta suomalainen keikka-artisti ei todellakaan ole mikään miljonääri. Taustabändin kitaristeista tai basisteista ei varmuudella kukaan ole miljonääri. Sen sijaan perheellisiä ihmisiä heistä monet kyllä ovat.
He ovat maksaneet tähän maahan veronsa vuosia. Tapahtuma-ala on yksi eniten säädellymmistä aloista Suomessa. Tapahtumiin on vaadittu hygieniapasseja, on vaadittu tarvittava määrä järjestysmiehiä. On vaadittu kaljanjuontikarsinoita. Se määrä lupia ja ilmoituksia, mitä esimerkiksi tarvitaan jokaisen ulkoilmakeikan järjestämiseen, saattaisi yllättää monet meistä tavallisista kahdeksasta neljään duunia tekevistä sukankuluttajista. Ala on aina mukautunut uusiin, alati muuttuviin sääntöihin lähes mukisematta ja on tarvittaessa opetellut sen hygieniapassin, hankkinut niitä järjestysmieskortillisia järjestysmiehiä ja vetänyt teipit siihen kohtaan, missä kohtaa pihaa saa ja ei saa juoda kaljaa.
Koronan edessä tapahtuma-ala alkaa olla nyt tekemättömän paikan edessä. Koronarajoituksissa on järjettömyyksiä. Esim. baari tai ravintola saa olla auki ja vetää paikan koosta riippuen vaikka 90 henkeä ja siellä saa soittaa musiikkia… levyltä. Paula Vesalakin saa tulla istumaan kyseiseen baariin, mutta jos hän kiipeää baarin lavalle ja alkaa laulaa, asia muuttuukin tapahtumaksi, jonka kokoontumisraja on enää 10 henkeä. Ymmärrämme kaikki, että rajoituksia on pakko ja hankala tehdä, eikä kaikilta epäloogisuuksiltakaan voida mitenkään välttyä. Tapahtuma-ala on kuitenkin laitettu polvilleen ja heidän avunhuutoihinsa ei ole nyt vastattu. Koronataistelussa tapahtuma-alan ihmisiä pitäisi nyt auttaa myös. Se, että tapahtumajärjestäjille ja artisteille kerrotaan, kuin luukulta toiselle pompotellen, että tästä asiasta ei vastaa maan hallitus, vaan aluehallintovirasto, joka taas kertoo, että asiassa mennään THL:n suositusten mukaisesti on varmasti totta, mutta ei varsinaisesti nyt auta tapahtuma-alan ihmisiä. Tapahtuma-alalla toimii pääosin ammattiryhmiä, jotka eivät ole millään kuukausipalkalla, eivätkä siten saa nyt mitään lomautetun ansiosidonnaista, vaan leipää ei nyt tule kerta kaikkiaan tällä hetkellä mistään. Edesmenneen Jope Ruonansuun roolihahmon sanoja lainaakseni ”ajatteleppa ite, noin niinku omalle kohalle”.
Valitettavasti yhä pahenevassa pandemia tilanteessa minun on vaikea uskoa, että tapahtuma-alan ihmiset selviäisivät edes sillä, että he saisivat harjoittaa omaa elinkeinoansa nykyisten ravintolarajoitusten rajoissa. Alan ihmiset tarvitsevat taloudellisen tukipaketin ja pian. Koronakriisin päättymistä meistä ei voi ennusta varmuudella kukaan, ei sen enempää maan hallitus, aluehallintovirastot, kuin THL:kään. Varovaistenkin arvioiden mukaan ainakin syksyyn mennään rajoitettuna. Tuskinpa sittenkään elämä vielä palautuu täysin normaaliksi.
Toivoisin tässä asiassa avauksia ja apuja hallitukselta, meiltä demareiltakin.
