Viime kuntavaalien jälkeen vuonna 2019 aloitin uutena Helsingin kaupungin luottamustehtävässä kaupungin katukunnossapidosta ja rakentamispalveluista vastaavan Staran johtokunnassa. Kaupunki järjesti tilaisuuksia, missä meille uusille luottamushenkilöille kerrottiin, miten kaupunki toimii, ja miten sen rahoitus ja budjetointi on järjestetty.
Eräässä tällaisessa tilaisuudessa salin oikealta laidalta kuului kysymys: kaupungin tulisi tehdä kaikista investointipäätöksistään ROI-laskelmat, kuten yksityisessä yrityksessäkin tehdään. Kysymys oli kuin tuulahdus eduskunnan kyselytunnilta, missä usein noin minuutin mittainen kysymys muotoillaan siten, että kysyjän päätarkoitus on itseasiassa tuoda esiin hänen oma poliittinen agenda ja ainoa kysymys, jos sitä edes sellaiseksi voi sanoa, on loppuun jäävä toteamus: ”eikö niin?”
Vastaajina oli kaupungin virkamiehiä mm. Helsingin rahoitusjohtaja Tuula Saxholm. Tiedän omasta taustastani ja työstäni Helsingin kaupungilla Tuula Saxholmin melko hyvin tiukkana talousihmisenä. Onhan hän vuosien varrella minunkin esittämiä hankintapäätöksiä palauttanut takaisin valmisteluun. Joka kerta ihan syystäkin. Siksi odotin mielenkiinnolla, mitä hän vastaa.
Vastaus oli Ei. Tässä on ensiksi hyvä ylipäätään ymmärtää, miten kaupunki toimii. Kun kaupunki rakentaa esimerkiksi tien tai koulun, investointi ei tuota yksityisen yrityksen tapaan rahaa, jota voisimme suoraan mitata ROI tunnusluvuin. Se ei silti tarkoita sitä, että investointi ei tuottaisi mitään. Kyllä se tuottaa, se tuottaa toivottavasti ihmisille sujuvampaa liikkumista, säästää heidän aikaansa. Koulu taas tuottaa lapsille oppia, sivistystä ja kaikkea, mitä sen kuuluukin tuottaa. Näiden asioiden arvoa voidaan mitatakin, mutta useinkaan ei ROI-tunnusluvuilla tässä kvartaalissa.
Suomi on maa, jossa tällä hetkellä eivät toimi kunnolla mm. posti, terveydenhuolto, mielenterveyspalvelut, peruskoulu, varhaiskasvatus, poliisi, päihdehuolto, vanhustenhuolto, lastensuojelu
Minun vanhempieni sukupolven toimesta rakennettiin ensin hirveällä työllä ja vaivalla toimiva hyvinvointivaltio ja nyt me annetaan sen rapistua hajalle silmiemme edessä. Miksi? Kun minkään edellä mainitun asian arvoa ei pystytä mittaamaan ROI tunnusluvuilla tässä kvartaalissa.
Kaikkia palveluita on vuosien varrella myyty, yksityistetty ja vaikka sun mitä tehokkuuden nimissä kaksin käsin vain lyhytnäköiset säästöt mielessämme. Minä kysyn, missä ne kaikki säästyneet rahat ovat?
Esimerkiksi tämän päivän posti jakaa kyllä vuosittain tuloja valtiolle miljoonia euroja, mutta ei ihan aina kirjettä perille. Olisiko aivan kamala ja umpisosialistinen ajatus, jos palaisimmekin ajattelemaan, että julkisen palvelun, kuten esimerkiksi postin ensisijainen tehtävä ei olisikaan tuottaa voittoa, vaan viedä paketti perille? Jos se siinä samalla kykenee tuottamaan voittoa, mikäpäs siinä. Ehkä voittoa ei kuitenkaan kannattaisi yrittää tavoitella työehtosopimusshoppailun keinoin, joka saattaa varhaisjakelijat asemaan, jolla he eivät tule palkallaan toimeen, jolloin heidän tulojaan joudutaan kompensoimaan asumis- ja jopa toimeentulotuilla.
