Kuntavaalit ovat arjen vaalit

Helsingin valtuustosalin äänestyslauta.

Kuntavaalit ovat arjen vaalit

Kuntavaalit. Se politiikan jokamiesluokka. Mediaa, somekirjoittelua ja erityisesti puolueiden julkaisemia kuntavaaliohjelmia seuraamalla minulle itselleni asia on tähän saakka näyttänyt siltä, että kuntavaaleja käydään lähes pelkästään koko Suomen kattavilla teemoilla. Helsingissä asia on osin näyttänyt myös siltä, että kyseessä on vaali, jossa valitaan Helsingin seuraava pormestari. Tätä on tosin ehkä vähemmin kuitenkin kun 2017 kuntavaaleissa. Minulle kuntavaalikampanjointi on näyttänyt myös siltä, että vaaleista on tällä kertaa enemmän kiinnostusta kuin koskaan aikaisemmin. En tiedä, johtuuko asia siitä, että olen nyt ensimmäistä kertaa itse ehdolla Kuntavaaleissa, mutta jos kiinnostusta on aiempaa enemmän ja se lisää äänestysaktiivisuutta, se on hyvä juttu meille kaikille.

Kuntavaaleissa ei ole kysymys pormestarista edes Helsingissä, sillä Helsingissä ylin päätösvalta on kaupunginvaltuustolla, sen lisäksi kaupunginhallituksella ja osin lautakunnillakin on omaa päätösvaltaansa. Pormestari onkin oikeastaan kaupungille yhdeksi valtuustokaudeksi kerrallaan poliittisesti valittu viranhaltija, kaupunginjohtaja, jonka tehtävä on johtaa päätöksenteon valmistelua, mutta pääasiassa valtuusto toimii kaupungin ylimpänä päättävänä elimenä.

Kuntavaaleissa valitaan juuri ne oman asuinkunnan valtuutetut, eli kunnan ylimmät päättäjät valtuustoon, ja vaaleilla valittu valtuusto sitten valitsee kunkin kunnan toimielimet kuten kunnanhallituksen, lautakunnat ja niin edelleen, mukaan lukien pormestarin, jos sellainenkin tehtävä siinä kunnassa sattuu olemaan.

Puolueiden kuntavaaliteemat ja markkinointityö ylipäätään ovat suurelta osin brandäystä ja mielikuvamarkkinointia. Siinä en sinänsä näe mitään pahaa tai väärää. Päinvastoin. Yhdellä puolueella on milloin minkävärinen sydän ja toisella se näyttää olevan toisessa paikassa, kun toisilla. Puolueet markkinoivat omaa juttuaan kukin omalla tavallaan ja hyvä niin. Se, että vaalityötä tehdään pääosin koko Suomen kattavilla teemoilla, on sen sijaan mielestäni hieman ongelmallista.

Jos vaaliteemana on asioita, mistä kunnanvaltuusto ei päätä, eikä tule koskaan päättämäänkään, toisin kertominen on äänestäjien huijaamista. Torin vaaliteltalla sille pientä eläkettään valittavalle rouvalle saattaa olla puolueen väreissä seisovalle ehdokkaalle suuri houkutus kertoa, että ”kyllä, tämä asia pitää muuttaa!”, vaikka kunnanvaltuustoissa harvemmin päätetään yhdenkään rouvan eläkkeestä. Moni äänestäjä ja ehkä jopa vasta valittu kunnanvaltuutettu saattavat vielä tulla hämmästymään ja raapimaan päätään Hämeenperän kunnanvaltuustossa, kun ei pääsytkään valtuutettuna äänestämään EU-tukipaketista, kaatamaan Suomen hallitusta, sulkemaan oman kunnan rajoja, Suomen maan rajoista nyt puhumattakaan. Kunnanvaltuutettu kun ei päätä, EU-tukipaketista, siitä millaisia liikennemerkkejä maassamme käytetään tai sitä paljonko Suomeen saapuu tai ei saavu turvapaikanhakijoita.

Kuntavaaleissa ei itseasiassa ole edes kyse kuntavaalista, vaan noin kolmestasadasta erillisestä kuntavaalista. Suomessa on vuonna 2020 yhteensä 310 kuntaa, joista 107 käyttää itsestään kaupunki-nimitystä ja 203 kuntaa kunta-nimitystä. Kuntavaalit ovatkin tosiasiassa todelliset arkivaalit. Vaaleissa valitaan suunta niille palveluille, jotka vaikuttavat eniten ihmisten arkeen. Valituilla valtuutetuilla on valta ja vastuu mm. lähiterveyskeskusten lääkäripalveluihin, nuorisotiloihin, päivähoitopaikkoihin, lähikirjaston määrärahoihin, koulujen ruokahuoltoon, jatkokoulutuspaikkojen määrään, liikuntapaikkojen monipuolisuuteen, vanhuspalveluiden laajuuteen ja moniin muihin jokapäiväisen elämän palveluihin.

Kuntavaaleissa äänestetään juuri sen oman kunnan valtuutetut. Ei yhtään enempää, eikä vähempää. Kannustankin lukemaan poliittisten puolueiden kuntavaaliohjelmia ja vertaamaan niitä siihen todellisuuteen, mistä asioista kunnissa päätetään.

Laitetaan vielä loppukevennyseksi edellisten kuntavaalien yhteydessä somea kiertänyt kuvitteellinen kuntavaalimainos.

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Kalle Mikkolainen

Tuhkaa ja timantteja

Sosiaaliturvaa leikkaamalla ei Suomen taloudelle timantteja löydy, vaikka kuinka syvälle koittaisi kaivaa. Kaikki todelliset ja vaikuttavat työllisyyttä parantavat toimenpiteet ovat aina kauaskantoisia. Sellaisia ovat mm. yritysten toimintaedellytysten parantaminen, panostaminen tutkimukseen, tuotekehitykseen ja panostaminen koulutukseen ja osaamiseen. Mikään näistä eivät kartu leikkaamalla ihmisten työttömyysturvaa.

LUE LISÄÄ »
Kuva, jossa pensseli maalaa lautaseinää punaiseksi
Työllisyys
Kalle Mikkolainen

Tekemätöntä työtä

Oletko joskus kuullut väitteen, miten paljon Suomessa on tekemätöntä työtä? Minä olen ja useasti. Väitehän on sinänsä ihan totta. Eihän tekemättömästä työstä koskaan pulaa ole ollutkaan, pulaa on ainoastaan työn maksajista, valitettavan usein myös maksuhalukkuudesta.

LUE LISÄÄ »

Bisnes on bisnes ja Mooses on Mooses

On toki aivan totta, että sunnuntailisille on olemassa uskonnollinen kristilliseen pyhäpäivään pohjautuva tausta, tai ylipäätään sille, miksi vapaapäiväksi ja on vuosien saatossa valikoitunut nimenomaan sunnuntai. On kuitenkin väärä väite, että sunnuntain vapaapäivällä ei enää olisi enää tässä ajassa mitään merkitystä. Suurimmalla osalla meistä sunnuntain vapaapäivän arkeen vaikuttava asia on edelleen olemassa, muuta se on aivan toinen ja paljon maallisempi.

LUE LISÄÄ »
perussuomalaiset
Kalle Mikkolainen

Yksittäistapaus

Ihan jokainen väkivaltatapaus on liikaa. Mutta kyllä, ihan jokainen tapaus on oma yksittäistapauksensa. Miksi? Niin se oikeusvaltio vaan toimii. Jokainen rikoksentekijä vastaa lain edessä yksilönä ja itse vain ja ainoastaan itse tekemästään rikoksestaan, ei kenenkään muun.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi