Saimme eilen nähdä uutiskuvia vaalien voittajista, torjuntavoittajista ja häviäjistä. Tämä on sinänsä ihan ymmärrettävää.
Näissä uutiskuvissa vain unohtuu se, että vaaleissa ei voita tai häviä yksikään puolue, vaaleissa voittaa kansa. Aina.
Sdp teki hyvän vaalituloksen ja esitti hyvän toisen vaihtoehdon. Tämän vaihtoehdon toteutuminen olisi vaatinut vaalien ykköspaikkaa, jota ei nyt tullut. Ero edellä oleviin oli pieni, prosenttien kymmenyksiä. SDP:n Vaalitulos oli hyvä erityisesti Helsingissä. Omassa vaali- ja vaikutuspiirissäni Itä-Helsingissä työ näkyi. Helsingin aikanaan Sipoolta valloittamia varakkaimpia alueita ja persuille jäänyttä Jakomäki A (eteläinen Jakomäki) lukuun ottamatta koko itäinen Helsinki oli äänestyskartoilla sdp:n punainen. Tämä ilman ainuttakaan Sanna Marinin ääntä. Oma osuutemme tehtiin.
Vaalituloksessa ei ollut sinänsä mitään kovin yllättävää tai historiallisesti mullistavaa. Opposition kannatus hieman nousi ja hallituspuolueiden laski. Ainoa vaalien erityispiirre oli, että opposition ohella myös pääministeripuolue sdp lisäsi omaa kannatustaan ja paikkamääräänsä. Näin on tapahtunut viimeksi 2000-luvun alussa, ja silloin pitää mennä aina Paavo Lipposen aikaan saakka.
Nämä olivat blokkivaalit siitä ei varmasti pääse mihinkään. Mitään maailmoja järisyttävää heiluriliikettä vasemmalta oikealle ei kuitenkaan äänestyskäyttäytymisessä tapahtunut, vaan siirtymät tapahtuivat pääosin niin kutsuttujen blokkien sisällä. SDP varmasti söi jonkun verran kannatusta vihreiltä ja vasemmistoliitolta ja perussuomalaiset puolestaan edelleen keskustalta.
Tuleva hallitus tulee heilahtamaan vasemmalta oikealle. Miten paljon se tulee näin tekemään, tulee riippumaan tulevasta hallituksesta. Mahdollinen kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakennettu hallitus ehkä kristillisillä ja keskustalla höystettynä tarkoittaisi Juha Sipilän hallituksen toisintoa kertaa kaksi. Silloin heiluriliike tulisi olemaan ehkäpä suurempi, mihin eilinen äänestystulos edes antaa mandaatin.
Vaikka näin tapahtuisi, demokratiassa kansa päätti. Kansahan ei äänestä väärin. Jos minä jotain arvostan pohjoismaista hyvinvointia enemmän, se on demokratia. Me emme täällä Suomessa ehkä edes ymmärrä sen asian arvoa, että meillä jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus äänestää. Suurella osalla maailman ihmisistä näin ei ole. Muualla maailmassa kansa vaatii päättäjiltään leipää ja sirkushuveja. Jos Suomessa kansa haluaa selkäänsä, sen on sitä saatava.
Viimeksi kokoomuksen ollessa hallituksessa Juha Sipilän hallitus toteutti neljän miljardin säästölistan. Nyt kokoomus on ennen vaaleja esittänyt kuuden miljardin säästötoimia. Eli noin puolitoista kertaa sen, mitä Sipilän hallitus toteutti. Vaikka vaaliväittelyissä Petteri Orpo on sanonut kokoomuksen sopeuttavan esimerkiksi sotepalveluita niin, että tämä ei tulisi näkymään sotepalveluissa, kyllä ne tulisivat näkymään. Saattaapa taikuri tulla itsekin yllättymään. Asetelma suomalaisen pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisessä ja rakentamisessa tuntuu nyt menevän hieman kuin kaksi askelta taakse, yksi eteen. Nyt on taas sen taakse vuoro.
Demokratiassa kansan pitää saada mitä se tilaa, silloinkin vaikka se ei ehkä ymmärrä, mitä se on tilaamassa. Vaikka tästä muodostuisi kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakennettu hallitus, en minä silti mitään heinäsirkkaparvia sentään odota. Vastuulla kun on yleensä tapa saada myös realiteetit vastaansa ja myös järkevöittää puheita ja toimintaa. Meillä suomalaisilla on kuitenkin varsin laaja yksimielisyys siitä, että me haluamme verovaroin ylläpidettyä hyvinvointiyhteiskuntaa sen sosiaaliturvineen ja turvaverkkoineen, vaikka se tarkoittaakin maailman mittakaavassa varsin korkeaa verotusta. Kyllä kokoomus sen tietää.
Valitettavasti Kokoomus tietää myös, että kovimmatkaan leikkaukset eivät juuri koskaan syö heidän kannatustaan. Heidän kannattajakuntansa osin toivovat leikkauksia ja ymmärtämättömämmät kannattajat hoksaavat asian vasta jälkikäteen.
Kokoomusvetoisessa hallituksessa pahimmat iskut kannatukseen tulevat pääsääntöisesti ottamaan sen hallituskumppanit. Viimeksi se puolitti keskustan kannatuksen ja toisen hallituskumppanin, perussuomalaiset se repi kahtia. Tämä johtuu siitä, että kokoomuksen talouden kuntoon laittaminen ja hihojen kääriminen tietää yleensä aika paskoja talkoita. Sellaisia joita olen joskus taloyhtiössä nähnyt. Niitä, joihin usein talkoita alkujaan kustannussäästöjen vuoksi vaatineet eivät itse ehdikään paikalle kuin vasta aivan lopuksi syömään makkaran.
Muistetaan kuitenkin, että demokratiassa kansa päättää. Jos kovat leikkaukset eivät maistukaan, niin katsellaan rauhassa neljän vuoden päästä, jospa pohjoismainen malli elää ja järjestää yhteiskuntaa maistuisi sitten paremmin.
