Olen huomannut lähiaikoina useasti esitettävän, että ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa pitäisi lyhentää, porrastaa ja vaikka mitä valtion talouden tasapainottamiseksi. Näin ei ole. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen ja leikkaaminen ei ainakaan suoranaisesti vedä eikä työnnä valtion budjettia mihinkään suuntaan, sillä ansiosidonnaista päivärahaa ei edes rahoiteta valtion budjetista eli verotuloista. Kun seuraavaksi teille esitetään sosiaalisessa mediassa, että ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha rahoitetaan valtion verotuloista, voitte laittaa vastaukseksi tämän kirjoituksen linkin.
Työttömyysetuuksien rahoituksesta on säädetty oma laki (555/1998). Lain mukaan valtio rahoittaa palkansaajan ansiopäivärahasta perusosan, työttömyyskassat 5,5 % ja työttömyysvakuutusrahasto (TVR) loput. Lomautusajalta ja lisäpäiviltä maksettavien ansiopäivärahojen rahoitukseen valtio ei osallistu lainkaan. Näissä tilanteissa työttömyysvakuutusrahaston osuus on valtion osuuden verran suurempi.
Valtion rahoittaman ansioturvan perusosa vastaa Kelan työttömyyspäivärahaa, jota saavat aivan kaikki työttömät työnhakijat riippumatta siitä, kuuluvatko he työttömyyskassaan ja sen suuruus on myöskin määritelty työttömyysturvalaissa.
Työttömyysvakuutusrahaston eli ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan osuus kerätään meiltä palkansaajilta ja työnantajilta meidän jokaisesta palkastamme työttömyysvakuutusmaksuina sekä maksamistamme työttömyyskassan jäsenmaksuista (5.5 %).
Työttömyyspäivärahan rahoitusmallin kertoo hyvin ja seikkaperäisesti YTK työttömyyskassa tässä artikkelissaan: Kuka maksaa ansiopäivärahat?
Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa voi verrata eläkkeisiin, jossa eläkkeiden perusosan eli Kelan maksamat kansan- ja takuueläkkeet kustannetaan valtion budjetista eli verovaroista ja ansioihin perustuva työeläke meidän jokaisen palkansaajan jokaisesta palkkatilistämme maksamista eläkemaksuista, joista niin ikään osan maksaa työnantaja ja osan työntekijä.
Meistä jokainen tulee väistämättä joutumaan tai pääsemään – miten päin vain asian kukin haluaa kokea- joskus eläkkeelle, mikäli vain tarpeeksi ikää ja terveyttä meille siihen suodaan. Aivan jokainen meistä eivät välttämättä missään elämän vaiheessa tule joutumaan työttömäksi tai edes lomautetuksi, eivätkä siksi koskaan tule tarvitsemaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Silti työttömyysvakuutusmaksut ovat meille pakollisia, niin kutsuttuja veroluonteisia maksuja. Vaikka ansiosidonnaisen työttömyysturvan rahoitusmalli on eläkkeiden rahoitusmallin kanssa saman kaltainen, työttömyysturvaa on ehkä järkevämpää verrata esimerkiksi autovakuutukseen.
Suomessa myös auton omistajalle tai haltijalle on olemassa kaikille pakollinen liikennevakuutus, joka kattaa kolarin sattuessa kolarin vastapuolelle sattuneet vahingot. Liikennevakuutus on meille kaikille auton haltijoille pakollinen, vaikka emme elämämme aikana ajaisi yhtäkään kolaria. Meillä jokaiselle on myös mahdollista hankkia lisäturva, esimerkiksi kasko-vakuutuksen muodossa, joka kattaa vahingon sattuessa enemmän, mutta se ei ole pakollinen. Kukaan ei ole ainakaan minun tietääkseni tähän mennessä sentään esittänyt, että kaskovakuutukset jotenkin lisäisivät kolareita.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista ja lyhentämistä vaativat eivät ole myöskään ehdottaneet, että meiltä palkansaajilta perittäisiin jatkossa vähemmän veroluonteisia työttömyysvakuutusmaksuja, vaan ehdotukset ovat olleet tähän saakka täysin yksipuolisia. Eli ehdotusten mukaisesti maksaisimme yhä jatkossakin työttömyysvakuutusta entiseen tapaan, mutta olisimme jatkossa oikeutettuja pienempään työttömyyskorvaukseen, mikäli joutuisimme työttömäksi tai lomautetuksi.
Miettikääpä hypoteettista tilannetta, jos hallitus seuraavaksi ilmoittaisi, että ensi vuonna autosi vakuutusmaksut pysyisivät ennallaan tai nousisivat, mutta vahinkotilanteissa korvaus olisikin enää vain 75 prosenttia riippumatta siitä, olitko syypää kolariin tai et. Lisäksi korvausta porrastettaisiin vaikkapa olemaan sitä alhaisempi, mitä ympäristöhaitallisempi auto sinulla on. Moniko meistä nostaisi käden pystyyn ja ilmoittaisi, että hyvä idea. Tätä lisää. Ei varmasti kovinkaan moni.
Meistä kaikki eivät taitaneet huomata, että edellinen Juha Sipilän hallitus (keskusta, kokoomus, perussuomalaiset) toimi työttömyysvakuutuksemme kanssa täsmälleen edellä kuvatun kaltaisesti. Kiky-sopimuksen nimissä palkan sivukuluja, mukaan lukien työttömyysvakuutusmaksujamme korotettiin siirtämällä niitä työnantajalta palkansaajien maksettavaksi. Eli palkansaajan työttömyysvakuutusmaksut, ne palkkakuitissa näkyvät Tellit ja Lellit nousivat ja palkasta viivan alle tilille maksettava loppusumma pieneni. Samanaikaisesti maksujen takana olevaa työttömyysturvaamme lyhennettiin sadalla päivällä, jolloin sen kesto oli enää 75 prosenttia entisestä ja päälle iskettiin surullisen kuuluisa aktiivimalli. Miten tässä näin pääsi käymään? Vakuutusmaksumme siis nousivat, mutta vahinkotilanteessa maksettavaa korvaussummaa pienennettiin.
Nyt ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan porrastamista ja leikkaamista vaativat puolueet ovat uusimassa saman tempun osan palkansaajista hurratessa vieressä. Tätä lisää?
