Markkinatalous on hyvä juttu ja sitä ei kiistä kukaan. Markkinatalous ei ole kuitenkaan luonnonvoima tai näkymätön käsi, joka vailla reiluja pelisääntöjä ohjaisi kaikkea toimintaa automaagisesti vain hyvään. Työmarkkinat ovat markkinat, siinä missä kaikki muukin markkinat.
Perussuomalaiset esittävät, että ulkomainen halpatyövoima ei ratkaisisi työvoimapulaa vaan ainoastaan pahentaisi Suomen taloutta, koska matalapalkkaisimmat ulkomaalaiset työntekijät eivät tule palkallaan toimeen ja yhteiskunta joutuu kustantamaan loput tuilla. Tässä he ovat osittain ihan oikeassakin, mutta vain osittain. Perussuomalaiset ovat aina olleet erittäin hyviä etsimään ja osoittamaan ongelmia, mutta niiden korjaamisen suhteen he ovatkin sitten enemmän ja vähemmän käsi päässä.
Perussuomalaiset ovat esittäneet viimeksi eilen A-studiossa Lulu Ranne (ps.) ja uudelleen tänä aamuna Leena Meri (ps.) YLE:n Aamu-tv:ssä, että heillä ei ole mitään ulkomaalaista työvoimaa vastaan, mikäli tänne tulevat ansaitsevat yli mediaanipalkan ja osaavat kieltä. Eli perussuomalaisilla ei ole mitään sellaisia ulkomaalaisia vastaan, jotka osaavat jo valmiiksi puhua suomea? Tähän minä sanon että, minullakaan ei ole mitään sellaisia perussuomalaisia vastaan, jotka ymmärtävät elämän realiteetteja, mutta en ole vain toistaiseksi vielä tavannut kovinkaan montaa.
Lavastamalla tässäkin asiassa ulkomaalaiset syylliseksi perussuomalaiset unohtavat pari asiaa. Eivät ulkomaalaiset työntekijät omia palkkojaan ja työehtojaan polje, sitä tekevät heitä tänne palkkaavat niljakkaasti toimivat yritykset.
Tuoreiden viranomaisten harmaan talouden valvontatietojen mukaan ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö on lisääntynyt. Harmaan talouden valvontaa tekevät viranomaiset törmäävät yhä useammin tilanteisiin, joissa työsuhteita naamioidaan yrittäjyydeksi. Niin sanotussa kevytyrittäjyydessä työnantajan velvollisuuksia siirretään työntekijöille. Myös kiskonnan tapaista työsyrjintää koskevien tapausten määrä kasvoi jo neljättä vuotta peräkkäin. Korviimme on kantautunut vuosien varrella erittäin räikeitä, jopa ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttäviä tapauksia Thaimaalaisien marjanpoimijoiden kohtalosta. Ne on kerta toisensa jälkeen sivuutettu lähinnä olankohautuksilla. Ilmi tulleiden tapausten määrä on valitettavasti vain jäävuoren huippu. Yle teki aikanaan asiasta ansiokkaan selvityksen: Pimeää hommaa. Kannustan lukemaan. YLE:n juttu käsitteli rakennusalaa, mutta tätä samaa epärehellistä toimintaa on esiintynyt myös monilla muilla aloilla. Esimerkiksi ravintola- ja hoiva-aloilla.
Näiden tapausten vuoksi Suomessa kaikki työssäkäyvät ihmiset eivät tule palkallaan toimeen, olipa kysymyksessä sitten ulkomainen tai syntyperäinen suomalainen työntekijä. Vaikka suuri osa yrityksistä ja työnantajista toimivatkin oikein ja reilusti, valitettavasti ilmi tulleet tapaukset osoittavat, että Suomessa on myös yrittäjiä ja yrityksiä, jotka toimivat väärin, ja ovat valmiit lyhytnäköisesti ja oman etunsa vuoksi polkemaan työntekijöiden palkkoja ja työehtoja. Tätä ongelmaa kokoomus tai perussuomalaiset eivät tunnu millään näkevän. Ei, vaikka tapauksia hierottaisiin heille päin naamaa. He eivät ainakaan ole koskaan esittäneet mitään asian korjaamiseksi. Päinvastoin. Heidän esityksensä esimerkiksi työehtosopimusten yleissitovuuden purkamiseksi vain pahentaisivat ongelmaa.
Suomen työsopimuslaissa säädetään, että työnantajalla on velvollisuus maksaa vähintään yleissitovan työehtosopimuksen mukaista minimipalkkaa. Alipalkkausta ei ole kuitenkaan haluttu säätää laissa rangaistavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kun tapaus alipalkkauksesta tulee ilmi, ainoa tästä seuraava sanktio, jos sitä nyt edes sellaiseksi voi sanoa, on väärin toimineelle työnantajalle velvoite sori siitä-hengessä maksaa se palkka, mitä hänen olisi työntekijälle alunalkaenkin kuulunut maksaa. Epäreilusti toimivalle työnantajille tässä ei ole tosiasiassa mitään sanktioita tai pelotetta toimia oikein. Työehtosopimuksen yleissitovuuden purkaminen ilman, että mitään tulisi tilalle aiheuttaisi ainoastaan sen, että sitten ei olisi enää mitään sääntöjä ollenkaan.
Alipalkkaus tulisikin saada laissa rangaistavaksi. Asian selvittämisen tuomioistuimessa ei luulisi olevan mahdotonta tai edes kovin hankalaa. Nykyään tuomioistuimissa kyetään arvioimaan monia työsyrjintätapauksiakin. Työsyrjintätapaukset esimerkiksi sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai uskonnon perusteella saattavat monesti olla hyvinkin tulkinnanvaraisia kysymyksiä. Alipalkkaus ei, sillä se on ainakin minun käsittääkseni melko helposti ja suoraviivaisesti mitattavassa oleva asia.
En oikein myöskään ymmärrä valitusta, että työnantajien, jotka eivät ole järjestäytyneitä ei tarvitsisi siksi noudattaa yleissitovia työehtosopimuksia. Jos jääkiekon sm-liigaan ilmoittautuisi ensi vuonna uusi joukkue, sanotaan nyt vaikkapa esimerkiksi Jokerit. Jos he sanoisivat, että me emme kuulu mihinkään jääkiekkoliittoihin, koska pidämme niiden sääntöjä vanhanaikaisina ja vapaan sopimusoikeuden vastaisina. Jos me saamme tulevalla kaudella esimerkiksi kampitusjäähyn, me ei sitten vaan mennä jäähylle. Koska on myös vanhanaikaista, että peliä joutuisi pelaamaan viidellä kenttäpelaajalla, me pelaamme jokaisen ottelun vähintäänkin kuudella kenttäpelaajalla. Luulenpa, että muut joukkueet eivät tätä sellaisenaan hyväksyisi. He lakkaisivat joko itsekin menemästä jäähyaitioon ja alkaisivat pelaamaan kuudella kenttäpelaajalla tai vaatisivat Jokereita noudattamaan pelin sääntöjä siinä missä kaikki muutkin, kuuluivatpa he jääkiekkoliittoon tai eivät.
Koska jotkut työnantajat valitsisivat ehkäpä pakonkin edessä ensimmäisen vaihtoehdon. Juuri tämä sääntöjen noudattamatta jättäminen alentaa ja heikentää ulkomaalaisten ja lopulta myös meidän kaikkien suomalaisenkin palkkoja ja työehtoja.
Meille on usein esitetty, että suuri osa työnantajista eivät polje työntekijöiden palkkoja ja työehtoja. Totta niinkin, mutta eiväthän kitkerät säännöt heitä varten olekaan, vaan heitä varten, jotka eivät niitä noudata. Vaikka ilmeisesti suuri osa autoilijoista ajaa autoaan liikenteessä selvinpäin, ei meillä kukaan ole ehdottanut, että mitään promillerajoja tai sanktioita niiden noudattamatta jättämisestä ei tarvitsisi olla.
