Työllisyyttä on pidetty viimeiset parikymmentä vuotta avaintekijänä Suomen menestykseen. Näinhän varmasti onkin. Tässä asiassa vedotaan yleensä tutkittuun tietoon. Yleensä siihen vedotaan erityisesti aina silloin kun esitetään, että työttömyysturvaa pitäisi taas laskea, jotta työllisyys paranisi. Se keino on kuitenkin jo käytetty loppuun. Työttömyysturvaa on leikattu viimeiset parikymmentä vuotta, ja siitä on saatu tasoltaan ja kestoltaan pohjoismaiden huonoin. Ainakin jos asiaa katsotaan maittain kokonaisuutena. Työllisyydessä olemme kuitenkin jatkuvasti olleet niin ikään pohjoismaiden huonoimpia. Miksi näin? Eikö ratkaisu työllisyyden kohentamiseksi olekkaan leikata tukia?
Tutkitun tiedon valossa työttömyys kuitenkin eniten vaivaa ikääntyvää työntekijää. SAK:n jäsenilleen teettämästä kyselytutkimuksesta 2023 kävi ilmi, että viimeisen vuoden aikana yli 55-vuotiaista työttömistä vain 23 prosenttia kertoi päässeensä edes työhaastatteluun.
Viime hallituskauden aikana työmarkkinajärjestöt etsivät yhteisiä ratkaisuita ikääntyvien työllistymiseen, mutta eivät löytäneet. Mediassa tuotiin esille, että sekä työnantaja-, että työntekijäosapuolet olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että 55+ vuotiaiden työllistymisen lisäämiseksi ja 10 000 työpaikan luomiseksi tarvittaisiin aivan ehdottomasti eläkeputken poisto, mutta yksityiskohdista, miten se toteutettaisiin, oltiin hyvin erimielisiä.
Eläkeputken poistoa eniten vaatineiden työnantajapuolen ja elinkeinoelämän keskusliiton mielestä ikääntyvien 55+ vuotiaiden huono työllistyminen on näyttänyt johtuvan pääosin siitä, että eläkeputki kannustaisi työntekijöitä menemään eläkeputkeen, eikä kannusta heitä enää hakemaan töitä, vaan jäämään ansiosidonnaiselle työttömyyspäivärahalle aina eläkeikään saakka.
Edellinen sosialidemokraattien johtama hallitus poisti eläkeputken, joka tulee tällä päätöksellä poistumaan asteittain seuraavien vuosien aikana. Päätöksessä tuntui unohtuvan tyystin se, että eivät ikääntyvät työntekijät koskaan itse eläkeputkeen kävele. Työnantajat heitä sinne ajavat heitä irtisanomalla. Eläkeputki siis päätettiin vain poistaa, mutta tosiasiassa työnantajilla ei edelleenkään ole minkäänlaisia ikään perustuvia kannusteita tai pidäkkeitä pitää tai olla irtisanomatta ikääntyviä työntekijöitään.
Ruotsin työmarkkinat näyttävät toimivan ikääntyneiden osalta Suomea paremmin. Suomen ja Ruotsin eroista puhuttaessa nostetaan usein esille, että ruotsalaiset ikääntyvät työntekijät tekevät suomalaisia useammin osa-aikatyötä, mikä selittäisi maiden välisiä eroja työllisyysasteissa. Ruotsalainen työttömyysturvamalli ei rankaise, vaan kannustaa ikääntyvää tekemään työtä ja osa-aikatyötä. Ja vaikka käytänkin tässä sanaa kannustaminen, nyt en tarkoita tätä suomalaista kokoomuksen lanseeraamaa kannustamista, jonka ensisijainen tarkoitus on lyödä kepillä kaikkea, mikä liikkuu ja erityisesti sitä, mikä ei liiku.
Ikääntyneiden heikon työllisyystilanteen syiksi meille on esitetty vuosien varrella milloin mitäkin. Esimerkiksi työeläkemaksua (TyEL). Vahvaksi legendaksi elämään on jäänyt väite, mikäli ikääntynyt työntekijä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, siitä syntyvä lasku lankeaisi aina viimeiselle työnantajalle ja siksi yritykset eivät sitten uskaltaisi palkata ikääntyviä työntekijöitä. Tosiasiassa yksikään työkyvyttömyyseläkkeelle joutunut yksittäinen työntekijä hänen iästään riippumatta ei vaikuta yhdenkään yrityksen TyEL-maksun suuruuteen. Ei ole vaikuttanut pian enää 30 vuoteen. Kirjoitin tästä aikanaan melko seikkaperäisesti tässä kirjoituksessani. Linkki kannattaa laittaa talteen, sillä tämäkin väite nousee tasaisin väliajoin keskusteluun pintaan kuin korkki konsanaan.
Mielestäni syyt ovat syvemmällä ja osin jopa eduskuntatyön ulottumattomissa, sillä ne ovat asenteissa. Miten monta kertaa muistamme lukeneemme lehdistä juttuja leveästi tuilla elävistä sossu-tatuista? Jutut ovat kerta toisensa jälkeen todettu joko jälkikäteen paikkansa pitämättömäksi tai ainakin jutussa ilmoitettujen tukien suuruuden osalta vahvasti liioitelluiksi. Juttuja on jälkikäteen kyllä korjattu, mutta liian myöhään. Ne ovat jo siihen mennessä tehneet tehtävänsä. Saaneet meidät olemaan tuilla leveästi eläville vihaisia.
Olen saanut useita lukijapalautteita, että minun tulisi kirjoittaa lisää ikääntyvien hankaluudesta työllistyä.
Tässä yksi esimerkki, mies 54-vuotias.
…keväästä 2019 lähtien noin 2500 hakemusta, tyrkkyä, yhteydenottoa jne. jne., puolet perinteiselle tavalla (hakemuksella), loput Linkkarin kautta. Omalle alalle varmaankin noin puolet, toinen puoli vanhoille aloille ja sellaisille joihin tiedän osaamisen riittävän muuten. Tuloksena. Nolla (0) haastattelua.
Tämä ei todellakaan ole ainoa esimerkki. Kuulen näitä tarinoita lähes joka kerta myös puolueen teltalle ihmisten niitä minulle henkilökohtaisesti kertomana. Miksi näistä ihmisistä ei juuri koskaan ole juttuja lehdissä? Nämä ihmiset ovat todellisia. Todellista elämää. Mielestäni juuri tämä on ongelma. Ongelma on asenteissa, jotka ovat nyt pahasti vinossa. Lehtijutut, mitä niissä kirjoitetaan ja myös jätetään kirjoittamatta muokkaavat asenteitamme. Tässä häviävät kaikki. Tietyisti työttömäksi joutuvat 55+ ikäiset, mutta tässä häviävät myös työnantajat. Suomen väestö tulee ikääntymään hurjasti seuraavien vuosien aikana. Meidän tulisi melko ripeästi alkaa muuttamaan asenteitamme ja ajatteluamme.
Olen omalla varsin pitkällä työuralla huomannut, että työyhteisö toimii kaikkein parhaiten silloin, kun siellä on sopivassa suhteessa kokemusta ja nuoruutta. Nuoriakin tietysti tarvitaan, mutta 55+ työntekijähän on itseasiassa kaikkein parhaassa työiässä. Hänellä ei useinkaan ole enää kotona pieniä lapsia, joiden sairastellessa pitäisi olla töistä poissa. Ei korkealentoisia ajatuksia, millaista työelämän pitäisi olla. Kokemusta alkaa olla siitäkin, että elämä on pikkasen vetäissyt ehkä kölin altakin ja hionut sileämmäksi pahimmat särmät.
Joo mä ymmärrän, että nuorempi saattaa olla jossain asiassa ikääntyneempää ripeämpi, mutta kokeneempi saattaa olla kuitenkin aikaisemmin perillä. Ainakin silloin kun nuoremmilla on joskus tapana lähteä juoksemaan ensi alkuun väärään suuntaan.
