Sanna Ukkola esitti tuoreessa Iltalehden kolumnissaan, että YLE:n paneeleissa ja keskusteluohjelmissa hekoteltaisiin yksipuolisesti vihervasemmistolaisella ideologialla samanmielisen porukan kanssa oikeistopuolueille.
Tästä hän käytti esimerkkinä viime viikon Pyöreä pöytä- podcastiä. Viime viikon pyörä pöytä ja Kaarina Hazard oli aivan hulvaton. Kuuntelusuositus. Ukkolalle tai hänen lukijoilleen lienee aivan turha kertoa, että Pyöreän pöydän juontaja oli lähes koko edellisen Sanna Marinin hallituksen ajan Pauli Aalto-Setälä, kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas, joka myös tuli valituksi eduskuntaan. Turhaa on koittaa korjata sitäkään väitettä, että YLE toimittaisi poliittista satiiria vain silloin, kun maassa on oikeistohallitus tai ehkä tulossa sellainen.
Ymmärrän toki asiaan liittyvän bisneslogiikan. Sanna Ukkola kirjoittaa kärjekkäästi, eikä siinä mitään. Mitä kärjekkäämmin hän tekstejään kirjoittaa, sen enemmän hänen tekstejään klikataan, luetaan ja jaetaan. Antaapa hänen kirjoittaa. Kyllä minäkin oman nettisivustoni analytiikan tilastoistani näen, että mitä kärjekkäämmin kirjoitan, sitä laajemmalti tekstini leviävät.
Jotenkin tuntuu, että maailmaa on alettu ajattelemaan hyvin mustavalkoisena nollasummapelinä. En tietenkään kaikissa tapauksissa ole itsekkään tähän ajattelutapaan täysin syytön tai mitenkään immuuni.
Yleinen väite tuntuu kuitenkin olevan se, että median ollakseen uskottava, tulisi aina esittää vastavoima ja vastakkainen mielipide aivan kaikelle. Sanna Ukkola kritisoi YLEä puolueelliseksi ja perustelee sitä kolumnissaan nimenomaan vastavoiman ja -mielipiteen puuttumisella. Kun hän esittää tähän esimerkeiksi Yle Kioskin lähettämiä seksiä käsitteleviä podcastejä, minä ainakin jäin pohtimaan, mikä se tämän asian vastavoima sitten pitäisi olla? Olisiko se tyystin puhumattomuus seksistä vai podcast keskustelu totaaliselibaatissa elävistä ihmisistä? En tehnyt hakua YLE areenasta, mutta tietäen millainen määrä YLE areenassa on sisältöä, voisin lyödä vaikka vetoa, että keskustelua ainakin selibaatista sieltä melko varmasti löytyy.
Jos YLE käsittelee ohjelmissaan joitain asioita edistäen esimerkiksi tasa-arvoa, pitäisikö sen aina heti perään kertoa ohjelmaa myös natseista etsien, mitä kaikkea hyvääkin se aate tuotti? Uskokaa tai älkää Suomesta löytyy edelleen melko paljon ihmisiä, jotka yhä edelleen ajattelevat, että siinä ideologiassa oli paljonkin hyvää. Mikä on tasa-arvon vastakohta, ellei epätasa-arvo?
Entäpä jos onkin niin, että kaikille asioille ei vain yksinkertaisesti ole olemassa vastakohtia? Entäpä, jos onkin niin, että jos joku ihminen pitää kovasti koirista, hän ei automaattisesti vihaa kissoja. Jos joku ajaa naisten oikeuksia, hän ei automaattisesti näin tehdessään samalla polje miesten oikeuksia? Jospa jääkiekon vastakohta ei olekaan jalkapallo, sokerin suola ja niin edelleen. Toki tässäkin asiassa poikkeus vahvistaa säännön. Kotiseudullani Tampereella Ilveksen vastakohta on kyllä Tappara ja jos joku muuta väittää, on väärässä.
Entäpä, jos on niin, että kun joku opettelee esimerkiksi ruotsinkieltä, se ei olekaan automaattisesti samalla heikennys suomen kielen asemaan? Nollasummapelinähän tämä ajatus menisi suunnilleen niin, että kun opit yhden uuden ruotsinkielisen sanan, toiselta puolen aivolohkoa päästäsi putoaa aina yksi suomenkielinen sana.
Minullekin on silloin tällöin esitetty, että kirjoitukseni eivät olisi uskottavia, koska kirjoitan aina vain demarimyönteisiä kirjoituksia. Minun pitäisi kuulemma oman uskottavuuteni vuoksi kirjoituksissani tuoda esille myös demarien tekemiä huonoja päätöksiä. Rajoitan kuulemma jopa sananvapautta siinä, että en ole avannut nettisivuilleni vapaata kommentointia.
Ihmiset tuppaavat sekoittamaan uutiset, virallisen median toimittaman sisällön ja mielipidekirjoitukset tyystin keskenään. Minä en ole media, en edes toimittaja, enkä siksi ole velvollinen noudattamaan edes journalistin ohjeita, vaikka tietyllä tapaa blogissani pyrinkin niitä noudattamaan. Ainakin noudattamaan niiden henkeä.
Näille ihmisille olen sanonut, että jos mielestäsi tällaiselle kirjoittelulle on tilausta, niin miksi et perusta omaa nettisivustoa ja blogia? Sitä tarkoittaa sananvapaus. Sananvapaus ei ole sitä, että edes valtamedian tulisi avata kommentointi kaikille jutuilleen.
Perusta omat nettisivut, niin saat ihan itse päättää, millaisia kirjoituksia sivullasi on ja onko sivustollasi kommentointi auki vai kiinni. Itseasiassa minä avasin sivustoni kommentoinnin kerran. En avaa toista kertaa. Jos se näyttää paskalta ja haisee paskalta, uskon kyllä, että se on paskaa ilman, että minun pitäisi vielä maistaa sitä.
Edesmennyt isäni tapasi sanoa, että meitä on moneen junaan, ja aika moni jää myös asemalle.
