Arvostelin eilisessä blogikirjoituksesani Yleisradiota klikkiotsikoinnista. Joku eilistä blogiani kommentoinut sanoikin mielestäni hyvin osuvasti, että Suomesta on tullut outojen otsikoiden maa. Arvostelustani huolimatta ja siksi, että kirjoitukseni kirvoitti blogini alle melko rankkaakin arvostelua Yleä kohtaan, koen aiheelliseksi pitää Ylelle myös puolustuspuheenvuoron.
Pidän Ylestä. Nykyään pidän siitä ihan kybällä. Itse asiassa olen huomannut, että mitä enemmän tässä on tukka harmaantunut ja kokemusta karttunut, sitä enemmän Ylen ohjelmat ovat alkaneet minua kiinnostaa. Minun kestosuosikkejani ovat Ylen aamu, A-studio, avaraluonto-dokkarit sekä isommat urheilutapahtumat, mitkä Yle on aina välittänyt aivan ensiluokkaisesti. Radion puolelta minulle uudehko aluevaltaus on kuunnella Yle Areenan kautta esimerkiksi tiedetrippiä, maailman politiikan arkipäivää ja uutispodcastistä. Klikkiuutisen sijaan se pureutuu noin 20 minuutissa kulloiseenkin uutisaiheeseen hieman syvällisemmin. Vahva suositus.
Varsinkin, kun ajattelen vaihtoehtoa, että Yleä ei olisi, se ei kuulostaisi minusta lainkaan hyvältä idealta. Uutissisällöstä vastaisi nimittäin sen jälkeen täysin kaupallinen media, joka elää ja hengittää klikkiotsikoilla. Juuri niillä, mistä viime blogikirjoituksessani Yleäkin kritikoin. Mitä viihdepuoleen tulee, kaupallinen, mainosrahoitteinen puoli tarjoaa tänä päivänä lähinnä jotain temppareita ja ensitreffitalttarilla-ohjelmia, mistä minä saan lähinnä näppylöitä.
Kanavat näyttävät temppareita ja sekin on ihan Ok. Joku ilmeisesti silloin tykkää temppareista, joten ei siinä mitään. Minulla on niitä varten toimiva kaukosäädin, ja kanava vaihtuu välittömästi. Koska nykyään käytössämme on tarvittaessa lisäksi vaikka koko maailman suoratoistopalvelut, minua ei häiritse pätkääkään, vaikka joltain kanavalta tulee ohjelmaa, mistä minä en tykkää. Tulee sellaista välillä Yleltäkin. Yle on verorahoitteisesti rahoitettu palvelu. Sen homma on näyttää sisältöä kaikille, myös sellaista, mistä minä en aina niin tykkää. Mikäli tv:n katselu ei maistu, aina voin lähteä vaikka koirani kanssa ulos. Olen huomannut, että sekin on joskus ihan hyvä vaihtoehto tv:n katselun sijaan.
Lähinnä minusta tuntuu huvittavalta se, että kun joku poliittinen taho kokee Ylen esittävän jotakin asiaa siten, että sen näkökulma ei sovikaan juuri hänen agendaansa ja pirtaansa, heti ollaan vaatimassa Ylen rahoitusta alas. Julkinen palvelu ei tietenkään ole arvostelun yläpuolella. Kyllä sitä saa ja joskus pitääkin voida arvostella. Uskon silti, että mikäli perussuomalaisten vaatimukset todella toteutuisivat, Ylen rahoitus poistettaisiin ja Yle laitettaisiin maksumuurin taakse, myös perussuomalaisten näkyvyys ja television ruutuaika saattaisi pienentyä hyvin oleellisesti.
