Tämän aamun YLE aamussa Finanssiala ry:n toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi (kok.) oli sitä mieltä, että hallituksen ei pitäisi puuttua sähkön markkinoihin eli sähkönhintaan, vaan markkinatalous kyllä asian hoitaa. Onhan Kauppi siinä mielessä ihan oikeassa, että jos ei tehtäisi mitään, kyllä markkinavoimat lopulta asian varmasti hoitaisivatkin. Silloin jälki saattaisi vain olla myös sen mukaista. Mikäli sähkön hinnat todella tulisivat nousemaan ennustettuun tasoon kaksikymmenkertaisiksi tai jopa ylikin, osalla ihmisistä ei kerta kaikkiaan olisi varaa sitä maksaa. Lopuillakin ihmisistä äkillisesti noussut energian hinta tulisi väistämättä olemaan pois heidän muusta kulutuksestaan. Eli seuraisi hallitsematon lama, joka kieltämättä kyllä markkinatalouden mekanismien mukaisesti lopulta laskisi sähkön kulutusta ja sen kautta hintaa, sillä melko monesta suomalaisesta yrityksestä saattaisivat sammua valot.
Markkinatalous onkin toimiva systeemi. Ei sekään ehkä täydellinen ole, mutta parempaakaan emme ole tähän mennessä keksineet. Pitääkö sillä olla säännöt ja saako sitä säännellä varsinkin poikkeustilanteissa? Totta kai saa ja mielestäni jopa täytyy ja se on valtion homma.
Itse ajattelen niin, että markkinatalous on hieman kuin tuli. Tukahduttaa sitä ei pidä, sillä Ilman tulta saattaa tulla nälkä ja vilu. Hallitsemattomastikaan sen ei pidä antaa palaa, vaan silloin saattaa palaa poroksi kaikki. Vanha sanonta kuuluu, että tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Uskon näin, että me kaikki pystymme aivan helposti asettamaan vanhan sanonnan tuli-sanan paikalle, sanan markkinatalous ilman, että leimaannumme minkään sortin sosialisteiksi tai edes markkinatalousvastaisiksi.
Oikeasti kyse ei olekaan nyt siitä, että tarvitseeko energiamarkkinat sääntelyä ja kansalaiset tukitoimia, vaan millaisia toimia tarvitaan. Yhtäältä, lähinnä poliittisesta oikeistosta on esitetty, että tarvittaisiin laajoja veronkevennystyyppisiä toimia kaikille. Toisaalta talousekonomistit ovat olleet melko yksimielisiä siitä, että ongelma johtuu tällä hetkellä energian tarjonnan niukkuudesta, jolloin laajat veronkevennykset saattaisivat olla jopa haitallisia, ja aiheuttaa itsessään inflaatiota ja lisätä energian hinnan nousua. Talousekonomistit peräänkuuluttavatkin pistemäisiä, mahdollisimman tehokkaita ja kohdennettuja toimia.
Vihreä siirtymä ei ole syypää energian hinnan äkilliseen nousuun, vaan Vladimir Putin, Venäjän käymä sota Ukrainassa ja sodan aiheuttamat pakotteet sekä vastapakotteet ovat. Suomen eduskunnassa on onneksi varsin laaja yksimielisyys Ano Turtiaista lukuun ottamatta siitä, että tässä tilanteessa meidän tuleekin olla länsimaisessa rintamassa ja pakotteissa mukana. Emme voi ostaa energiaa Venäjältä vaan riippuvuudesta venäläiseen energiaan tulee päästä eroon.
Vihreä siirtymä ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että meidän pitäisi kaikkien siirtyä syömään pelkkiä porkkanoita pimeässä. Vaan sitä, että siirrymme fossiilisista polttoaineista kohti uusiutuvia energian lähteitä ja ydinvoimaa. Suomi on onneksi tehnyt vihreää siirtymää jo pitkään. Samalla olemme koko ajan vähentäneet riippuvuuttamme venäläiseen fossiiliseen energiaan. Mikäli emme olisi tehneet vihreää siirtymää tai olisimme tehneet toimia vähemmän kunnianhimoisesti, mitä esimerkiksi perussuomalaiset olisivat toivoneet, olisimme paljon nykyistä enemmän riippuvaisia venäläisestä energiasta ja samalla enemmän vaikeuksissa. Saattaa olla totta, että koko maailma ei ole pelastunut Suomen vihreän siirtymän vuoksi, mutta me itse olemme.
Viimeiset pari kolme vuotta ovat olleet hurjaa aikaa. On kuljettu koronakriisistä sotaan Euroopassa. Tästäkin selvitään. Uskokaa pois. Muistan oman isäni joskus kertoneen, että silloin kun synnyin, vuonna 1974, oli myös energiakriisi. Asuntojen lämpötiloja laskettiin, vaikka oli talvi. Isäni oli virittänyt minun sänkyni yläpuolelle lämpölamput. Lisäksi hänellä oli viritettynä parvekkeelle valmiiksi aggregaatti, mikäli sähköt olisivat menneet kokonaan poikki.
Joskus minulta kysyttiin seuraavaa: Mitä toivoisit, jos saisit toivoa ihan mitä tahansa ja se saisi olla täysin mahdotontakin? Toivoisin, että saisin edes kerran vielä tavata edesmenneen isäni. Siis sen viisaan isän, jolla ei vielä ollut Alzheimerin tautia. Tahtoisin sanoa hänelle: Kiitos… kaikesta.
