Hoitajamitoitus ei sulje hoitokoteja

Hoitajamitoitus ei sulje hoitokoteja

Viimeksi 13.1.2022 YLE:n vaalitentissä Petteri Orpo (kok.) esitti, että vanhushoitopaikkoja on nyt jouduttu sulkemaan sen vuoksi, että nykyinen hallitus on asettanut voimaan lain sitovasta hoitajamitoituksesta. Ei hoitajamitoitus ole se, joka sulkee hoitokoteja. Hoitokoteja sulkevat ne hoitolaitokset ihan itse, jotka eivät sitä kykene noudattamaan.

On totta, että hoivakoteja on myös jouduttu sulkemaan. Esimerkiksi Attendo joutui lopettamaan Kuopiossa sijaitsevan Muurutvirran hoivakodin toiminnan heinäkuussa henkilöstöpulan vuoksi. On kuitenkin hieman outo väite, että hoitokodin sulkeminen johtuisi nyt siitä, että hoivakoti joutuisi sulkemaan ovensa sitovan 0.7 hoitajamitoituksen vuoksi.

Sitova hoitajamitoitus astui voimaan elokuussa 2021, mutta se sisältää siirtymäajan. Tämä tarkoittaa sitä, että siirtymäaikana eli aina 1.4.2023 saakka 0.7 mitoituksen saa alittaa, mikäli hoivakodissa kyetään huolehtimaan riittävästä hoidosta ja huolenpidosta. Toinen ehto alittamiselle on, että mitoituksen pitää kuitenkin olla vähintään 0.5 työntekijää asiakasta kohti. 0.5 on se sama hoitajamitoitus, joka oli voimassa jo ennestään edellisen hallituksen aikana ja sitäkin aikaisemmin, ennen nykyistä lakia toki vain suosituksena. Tällä hetkellä on siis käynnissä siirtymäaika. Mikäli hoivakoti joutuu tänään sulkemaan ovensa, se ei johdu siitä, että se ei kykenisi noudattamaan sille asetettua 0.7 hoitajamitoitusta, vaan se se johtuu siitä, että se ei kykene noudattamaan aiempaakaan hoitajamitoitusta, joka on 0.5.

Kuten Sanna Marin (sd.) samassa vaalitentissä sanoi, siirtymäajan tilanne hoitajamitoituksen kehityksessä hoivalaitoksissa on ihan hyvä. Vanhusten ympärivuorokautisen hoidon yksiköistä valtaosa, yli puolet hoivapaikoista täyttää jo nyt henkilöstön lakisääteisen 0.7 mitoituksen. THL:n mukaan noin vuosi sitten helmikuussa 2021 kuusi prosenttia hoivapaikoista ei yltänyt vanhaan minimiin.

Edellisen hallituksen aikana levisi Petteri Orpon viesti, jossa hän kertoi, että ”ihminen ei ole desimaali”. Viesti oli väärä ajassa, jolloin silloinen Juha Sipilän hallitus (kesk., kok., ps.) ajoi vahvaa sotepalveluiden yksityistämiseen tähtäävää sotemallia ja samaan aikaan mediaan tipahteli tämän tästä uutisia vanhuspalveluiden surkeasta tilasta. Uutiset mm. Esperi Caren ja Attendon suoranaista väärinkäytöksistä vanhusten kustannuksella alkoivat piirtyä koko kansan tajuntaan. Niistä muistutukseksi voitte lukea vaikkapa tästä ja tästä.

Petteri Orpon viestin silloinen tarkoitus oli varmasti hyvä ja hänen tarkoituksensa oli viestiä, että kokoomus ei halua hoitajamitoitukseen yksioikoista lukua, vaan että hoitajien määrä perustuisi aina yksilölliseen hoidontarpeeseen. Lienee kuitenkin nyt viimeistään selvää, että mikäli hoitajamitoitukseen ei olisi mitattavia ja sitovia velvoitetta, tulisi valitettavasti aina olemaan myös niitä, jotka eivät niitä noudata.

Hoitajamitoituksen historia on pitkä. Se on asia, mistä on väännetty yli kymmenen vuotta. Ensimmäisen kerran peruspalveluministeri Maria Guzenina (sd.) yritti saada minimimitoitukseksi 0.7 hoitajaa hoidettavaa kohti jo vuonna 2012. Se ei silloin kelvannut hallituskumppaneille (kokoomus). Kompromissina saatiin aikaan kirjaus, jonka mukaan asiaan voitaisiin palata, mikäli yhdessäkään hoivayksikössä alitettaisiin 0.5:n mitoitus. Viimeistään esiin tulleiden hoivakotien väärinkäytösten myötä oli selvää, että oli hoivakoteja, joissa mitoitusta käytettiin ihan surutta lähinnä hoitokodin henkilökunnan kahvihuoneen kahvikupin alusena, mutta asiaan ei silti koskaan palattu. Sen sijaan Sipilän hallitus haki säästöjä ja suunnitteli saavuttavansa ne alentamalla henkilöstömitoitusta vanhasta 0.5 suosituksesta jopa 0.4:ään. Lopulta Sipilän hallitus päätti kuitenkin säilyttää hoitajamitoituksen suosituksen 0.5, mutta samalla se päätti ruveta laskemaan hoitohenkilökuntaan kuuluvat ”joustavammin perustein”. Tästä asiasta kirjoitti mm. Sakari Timonen blogissaan vuonna 2021.

”Hoitohenkilökuntaan kuuluviksi ruvettiin laskemaan sellaisetkin, jotka eivät varsinaisesti osallistu hoitotyöhön. Mukaan voitiin laskea keittiöhenkilökuntaa, välinehuoltajia ja vaikkapa talonmies Pikkarainen, kuten Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super totesi. Edes se ei varsinkaan yksityisille hoitolaitoksille riittänyt, vaan hoitajiksi laskettiin joissain tapauksissa myös Jaska Jokunen ja Iines Ankka. Sen lisäksi oikeille hoitajille siirrettiin avustavia tehtäviä pyykinpesusta ja tiskaamisesta alkaen.” – Sakari Timonen

Poliittisesta vastustuksesta huolimatta sitova, hoitotyöhön osallistuva 0.7 hoitajamitoitus on sen pitkän historian ja siirtymäajan jälkeen viimein tulossa lakiin ja vanhusten ympärivuorokautiseen hoivaan. Se on hyvä asia. Mikäli hoivakoti ei tänään kykene noudattamaan aiempiakaan hoitajamitoituksen suosituksia, eikä kykene huolehtimaan riittävästä vanhusten hoidosta ja huolenpidosta, yritykselle ei kuulukaan jäädä muuta vaihtoehtoa, kun laittaa lappu luukulle tai palvelun tilanneen kunnan tulee viimeistään se laittaa.

Yksityisten vanhushoivapalveluiden toiminta on ollut tuottoisaa, ja erityisen tuottoisaa se on ollut yhtiöiden johdolle ja omistajille. Eipä siinä mitään pahaa ole, sillä yrityksen tarkoituskin on tuottaa voittoa. Sekin sanotaan laissa. Osakeyhtiölaissa nimittäin sanotaan, että jollei yhtiöjärjestyksessä ole toisin määrätty, on osakeyhtiön toiminnan tarkoitus tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Siellä ei sanota, että hoivapalveluyrityksen olisi hoidettava vanhuksiaan mahdollisimman tunnollisesti. Siksi yritysten omavalvonta ei riitä, vaan tarvitaan myös lakisääteisiä ja mitattavia määreitä, kuten hoitajamitoitus on. Näin vapaan markkinatalouden, Sääntö-Suomen mollaamisen ja norminpurkutalkoiden ajassa tällaisesta puhuminen saattaa joidenkin mielestä tuntua ikävältä, mutta sotepalveluita verovaroin tuottavat yritykset tarvitsevat sääntöjä ja viranomaisvalvontaa. Tämä ei ole huono juttu. Jokainen meistä voi kysyä itseltään, olisitko itse valmis laittamaan oman äitisi hoivakotiin, joka ei noudata, eikä sen edes tarvitsisikaan noudattaa hoitajamitoituksia?

Hoivakotibisnes on tuottavaa bisnestä ja se bisnes tuotetaan suuremmaksi osaksi yhteisistä verorahoista. Yksityiset hoivakodit ovat tarpeellisia, mutta ei ole liikaa vaadittu se, että heiltä vaaditaan tekemään työnsä. Eli, että he myös huolehtivat siitä riittävästä vanhusten hoidosta ja huolenpidosta, mitä heiltä on tilattu.

Share on facebook
Share on twitter

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Kuva, jossa pensseli maalaa lautaseinää punaiseksi
Työllisyys
Kalle Mikkolainen

Tekemätöntä työtä

Oletko joskus kuullut väitteen, miten paljon Suomessa on tekemätöntä työtä? Minä olen ja useasti. Väitehän on sinänsä ihan totta. Eihän tekemättömästä työstä koskaan pulaa ole ollutkaan, pulaa on ainoastaan työn maksajista, valitettavan usein myös maksuhalukkuudesta.

LUE LISÄÄ »

Bisnes on bisnes ja Mooses on Mooses

On toki aivan totta, että sunnuntailisille on olemassa uskonnollinen kristilliseen pyhäpäivään pohjautuva tausta, tai ylipäätään sille, miksi vapaapäiväksi ja on vuosien saatossa valikoitunut nimenomaan sunnuntai. On kuitenkin väärä väite, että sunnuntain vapaapäivällä ei enää olisi enää tässä ajassa mitään merkitystä. Suurimmalla osalla meistä sunnuntain vapaapäivän arkeen vaikuttava asia on edelleen olemassa, muuta se on aivan toinen ja paljon maallisempi.

LUE LISÄÄ »
perussuomalaiset
Kalle Mikkolainen

Yksittäistapaus

Ihan jokainen väkivaltatapaus on liikaa. Mutta kyllä, ihan jokainen tapaus on oma yksittäistapauksensa. Miksi? Niin se oikeusvaltio vaan toimii. Jokainen rikoksentekijä vastaa lain edessä yksilönä ja itse vain ja ainoastaan itse tekemästään rikoksestaan, ei kenenkään muun.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi